sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ohi on, ne myyjäiset nimittäin!

Se jännitetty, odotettu ja kovasti valmisteltu joulumyyjäisviikonloppu on nyt ohi. Juuri tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksena on suuri väsymys, mutta toisaalta myös voittajafiilis siitä, että se on nyt tehty! Olen uskaltautunut seisomaan pöydän takana omia käsitöitäni myyden, ja ehkä tänään jopa jo niille ihmisille puhuenkin... Voihan ujous sentään kuinka suuri kynnys on myydä kasvotusten jotain, jonka eteen on tehty välillä useitakin tunteja töitä, mutta jonka vaiva ei saisi kuitenkaan näkyä hinnassa. Nostan hattua niille, jotka tilinsä ja makkarat leivän päälle hankkivat messumyynti/markkina-työllä, minusta ei siihen varmasti olisi. Vaikka myyntiä oli, niin kyllä sitä myytävää jäikin vielä. Myyjäisistä jääneet korut tulevat myyntiin korupuotiin heti alkuviikosta, sinne onkin jo kovasti kyselty valmiita. Tulossa on myös lasten rusettikoruja, jotka olivat cupcake-pupujen ohella tämän päivän myydyimpiä tuotteita.

Toiveenani oli värikäs, iloinen ja hymyt huulille nostava pöytä ja siihen tavoitteeseen varmasti pääsin. Puput vilahtivat muutama päivä aiemmin myös paikallislehdessä ja ne houkuttelivat ihastelijoita pöydän ääreen. Useampi pupu meni nuppineulatyynyksi, ja erääseen perheeseen pupu matkasi niin äidille kuin tyttärelle. Pöydästäni löytyi myös virkattuja keksejä ja pipareita, joita onneksi muutama jäi vielä omien lasten leikkeihin. Virkatut piparit on olleet kovassa käytössä jo kuluneen viikon aikana, ja enää ne eivät huijaa lapsia maistelemaan.

Mitenköhän en kuvatessani huomannut huopaenkelin olevan väärinpäin... Huopaenkeleitä palasi kotiin iso pino ja niille onkin jo uusi idea seuraavia myyjäisiä varten suunniteltuna. Vain toteutus enää puuttuu ja sehän on se kivoin osuus! 

Unipuput löysivät uudet kodin messuilla, kumpikin matkaavat vauvalahjoiksi. Minun taisi tulla pupuja vähän ikävä, täytyy ehkä tehdä yksi pupu myös itselle. Kyllähän vähän isompikin tarvitsee joskus pehmoista unikaveria, ja varsinkin miehen yövuorojen aikaan.

Myyjäisissä en ollut suinkaan yksin vaan jaoin pöydän Kirpparikeijun kanssa. Kokemus oli kyllä tuplan verroin kivempi kun sai jakaa kokemuksen toisen käsityöhenkisen ihmisen kanssa. Jo ennen tapahtumaa on yhdessä suunniteltu, jännitetty ja melkein jopa itkettykin. Pöytäkaverin ansiosta pystyi myös irtautumaan hetkeksi oman pöydän takaa kiertelemään ja tyhjin käsin ei tarvinnut senkään osalta myyjäisistä poistua. Niistä sitten myöhemmin, jotain ihanaa tulossa myös postin kautta...

Kiitokset kaikille myyjäisissä käyneille, kasvotusten tavatuille blogin lukijoille ja myös blogin kautta mukana olleille, tämä oli ihana projekti! Mieleenpainuvin kommentti oli ehdottomasti se, kun eräs nainen kertoi lehtijutun perusteella tulleensa myyjäisiin juuri minun imetyskorujeni takia. Voiko ihanampaa kommenttia saada!

torstai 27. marraskuuta 2014

Pari yötä ja sitten se on menoa!

Kaksi yötä myyjäisiin ja mitäpä sitä muuta tekisi yhdentoista aikaan illalla kuin sommittelisi juuri sopivasti myyntipöydän kokoiselle pakastimelle tuotteita. Toive värikkäästä ja värikylläisestä pöydästä tulee toteutumaan ja siihen olen hyvin tyytyväinen. Siihen nähden, että aikaa valmistautua myyjäisiin oli kuukausi, niin olen kyllä tyytyväinen myös määrään. Sain apua anopilta ja äidiltäni, ilman heidän apuaan näitä olisi paljon vähemmän.

Huopaenkelit äitini käsialaa ja virkatut sydämet takana anopin tekemät suunnittelemallani mallilla. Vain kahdessa on nauhat, sillä unohdin täysin ne ostaa... Huomenna täytyykin suunnata kaupan kautta myyntipöydän laittoon!

Heijastavat sydämet ja tähdet omalla tarjottimellaan. Roikkuvia tuotteita varten yritämme viritellä pyykkinarun, joka toisi kivaa näyttävyyttä ja myös helpottaisi tuotteiden esillepanoa tuomalla niitä paremmin esille. Korutelineisiin olen tyytyväinen, rautaiset kukkatelineet ovat kuin tehdyt tähän hommaan. Koruissa pääpaino joulun väreissä, mutta yritin tehdä myös hyvin erilaisia vaihtoehtoja. Lasten rusettikorut ovat herkkuja, jännittää miten ne otetaan vastaan!

Virkatut keksit anopin käsialaa, piparit virkkasin itse eilisen aikana kun vihdoinkin tajusin, miten ne kannattaa tehdä saadakseen tasaisia pipareita. Joskus yksinkertainen asia voi olla aivan liian vaikea... Alkuperäinen tarkoitus oli laittaa piparit ja keksit mariskooleihin mutta niissä keksit jäivät aivan liiaksi pimentoon ja vain päällimmäiset olisivat näkyneet hyvin.

Pupulauma yhdessä koossa! Muistatteko ne aiemmin suunnittelemani pöllöt, no ne eivät sitten kuitenkaan päätyneet myyjäispöytään asti. Ehkä ensi vuonna?

Cupcake-puput valmiina uusiin koteihinsa

Pupuille tein eri värisiä rusetteja, vaikka oma suosikkini taitaa kuitenkin olla alkuperäinen vanha roosa.

(Pupukuvat kuvattu päivällä, sommittelukuvat illalla. Tarvitseeko edes mainita, että valoisampi vuodenaika saisi saapua nopeasti...)

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Heijastavat sydämet ja tähdet

 
Jotta myyntipöydässä olisi myös jotain pientä ja edullista myytävää, tein sydämiä ja tähtiä harmaasta heijastinlangasta. Heijastimina näitä ei saa myydä, mutta heijastavina tuotteina kyllä. Lanka loppui harmittavasti kesken, että olisi riittänyt myös itselle, joten seuraavalla kauppareissulla pitää hakea ehdottomasti lisää. Malli olisi kiva myös kuusenkoristeena oikein paksusta, muhkeasta villalangasta, jota sattuu löytymään lankavarastoista harmaana, joten tänä jouluna näitä näkyy varmasti myös joulukuusessamme.

En halunnut kovettaa koristeita, joten tein ne reilusti suositusta pienemmällä koukulla, jotta sain ne tarpeeksi jämäköiksi. Höyryttämällä tähden sakaratkin oikeni ja nyt vain jännittämään viikonloppuun, että käyvätkö kaupaksi... Pikku hiljaa alkaa jo jännittää, muutama yö enää!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Unipuput

Joulumyyjäisiin matkaa pari muutakin pupua kuppikakku-pupujen lisäksi. Tässä neiti harmaa, jolla helmana viiden kulman isoäidin neliö piparkakkureunalla ja pupu omalla ohjeella. Silmät ovat turvasilmät, joten puput ovat turvalliset pienen ihmisen uniystäväksi. Rakkaalla lapsella taitaa olla monta nimeä, niin myös näillä. Ovatko nämä uniriepuja, unirättejä vai millä nimellä yleensä kutsutaan?

Ystävänsä on vaaleanpunainen luonnonvalkoisella rusetilla. Tällä pupulla neliö on kuusikulmainen, halusin vähän kokeilla kumpi olisi kauniimpi valmiina.

Pitäisi olla rohkea ja yrittää kirjailla kasvot pupuille, en ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa! Mutta pupuihin olen kyllä todella tyytyväinen, olihan nämäkin taas eräänlainen "pakko kokeilla vaikka kiire on"-kokeilu...

maanantai 24. marraskuuta 2014

Koruvalmisteluja joulumyyjäisiin

Vajaa viikko aikaa joulumyyjäisiin ja todellinen viime hetken loppukiri on alkanut. Vieläkin myytävät tuotteet hakevat paikkaansa, jotain jää pois ja jotain tulee tilalle. Kaikesta kiireestä ja pienestä stressistäkin huolimatta nautin tästä ihan hirveästi, ja kaikki ajatukset on keskittynyt viikonlopun valmisteluun. Ranteissa tuntuu jatkuva virkkaus, mutta vielä ei ole tarvinnut edes villalankaa ranteiden ympärille kääriä... Pikaiset kuvaräpsyt valmisteluiden takaa oli kuitenkin pakko ottaa, vaikka harmaa päivä tekikin taas minulle suuret haasteensa. Mutta mm. tällaisia siis valmistunut blogihiljaisuuden aikana:

 Joulunpunaisia aikuisten koruja

Punaista löytyy kolmen helmen koruna ja viiden helmen mallina, jälkimmäistä myös polkkakarkki-väreissä!

Herkkuvärejäkin löytyy niitä kaipaaville, samoin rauhallista mustaa ja tosi kaunista harmaata.

 Eikä lapsiakaan ole unohdettu, myös heille löytyy uutta mallia, jossa pieni virkattu helmi ja rusetti. Minusta näistä tuli aika söpöjä, mitä mieltä te olette?

Ja toki myös vaaleanpunaista pienille prinsessoille parissa eri sävyssä.

Näiden lisäksi minulla on mm. iso kasa irtokorvaisia pupuja rusetteineen, liimausta odottavia huopaenkeleitä, päättelemistä odottavia heijastavia sydämiä (sekä tähtiä, jonka mallin kehitin n. 2h sitten...) ja muutamia yksittäistuotteita. Toki nyt valmistelujen aikaan lasten yöunet ovat katastrofaalisen huonoja ja flunssa näyttää tekevän paluunsa oltuaan reilun viikon poissa. Mutta jospa sitten jouluna terveitä...

Nyt takaisin koukun pariin, tähdet eivät valmistu itsekseen!

tiistai 18. marraskuuta 2014

Valkoinen sohva lapsiperheeseen, tähän on pakko olla joku selitys...

Vanhan tummanruskean divaanivuodesohvan ostin vuonna 2008 Ouluun muuttaessani ja se palveli hyvin ahkerasti viime viikkoon asti, kunnes kuului poks. Varoittamatta sohvan sisällä pieni, mutta tärkeä puuosa petti ja jo ensimmäisellä vilkaisulla totesimme, ettei sohva ole enää korjattavissa. Edullisen hintaluokan sohvaksi tämä oli ollut loistoyksilö ja kangaskin vielä hyvässä kunnossa. Hajoamisestaan huolimatta jotain siitä vielä meille jäi, tämän yritän kuvata valoisaan aikaan. Mutta tilanne oli kuitenkin se, että olohuone oli vailla sohvaa. Ikean Ektorp -sohvasta olen haaveillut jo pitkään ja nyt tiesin tilaisuuteni tulleen. Pikainen vilkaisu Ikean sivuille ja sieltähän se löytyi tarjoushintaisena. Vajaa 300€ kolmen hengen sohvasta vahvistaa ajatuksen ja hintavertailua muihin sohvamalleihin muualla ei enää tuohon hintaan kannattanut tehdä. Mutta se väri... Kaksi alle 3-vuotiasta ja valkoinen sohva tuntuu ensin katastrofaaliselle suunnitelmalle. Mutta ajatus siitä, että meillä olisi sohva, jossa on irtopäälliset ja mahdollisuus käyttää sitä myöten konepesua sekä tahranpoistoaineita pelkäämättä värien lähtemistä, rohkaisi. Ero vanhan ja uuden sohvan värien tuomalla tunnelmalla huoneeseen on suuri. Huone on nyt huomattavasti valoisampi ja siromman sohvan myötä huone myös tuntuu suuremmalle. Istuinosan päälle laitoin tähtipeiton hieman suojaamaan, sohvalla kun puetaan myös ulkovaatteita ja joskus iltaisin saattaa sille suklaalevykin eksyä... Ainoa mitä kaipaa on vanhan sohvan divaaniosan tuomaa lisätilaa, sohva kun toimii myös virkkauspaikkana ja varsinkin koruja tehdessä tavaraa on ympärillä paljon.

Mutta hyvin on sujunut korujen valmistus pienestä tilanahtaudesta huolimatta, tässä eräät juuri valmistuneet ihanat tilaustyöt.

Toiveissa oli maanläheinen perhoskoru, johon valitsin tummanruskean helmen ja vaalean beigen perhosen sekä nauhan. Beigessä langassa on hieman kultaan vivahtava väri ja se onkin yksi omista lankasuosikeistani.

 Mustassa nauhassa pinkki perhonen ja valkoinen helmi.

Vaaleanpunaisessa nauhassa valkoinen perhonen ja helmi.

Seuraavana onkin työn alla suuri määrä joulunpunaisia helmiä, joulu on todellakin lähellä!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Korupajan apulainen

Jotkut päivät on sellaisia, että kun aamulla herää, on parempi luovuttaa samantien ja pukea vain mukava yöpyjama päälle. Tänään on juuri sellainen päivä, nukuttuja tunteja viime yönä muutama ja ensimmäinen yli puolen tunnin unipätkä tuli neljän jälkeen. Väsyttää, niin minua kuin lapsiakin, joten kiireisen sähläämisen ja ulosmenon sijaan lapset saivat rauhassa leikkiä sisällä minun keskittyessä hereillä pysymiseen. Vain elämää-levyt soimaan taustalle ja yksi koneellinen pyykkiä, siinä oli tarpeeksi aktiviteettia tälle aamulle.  

Esikoinen haluaa osallistua kaikkeen ja kotityöt sekä ruuanlaitto ovatkin hänen lempipuuhiaan lumitöitä unohtamatta. Mutta korujen teon myötä hänestä on tullut myös hyvin ahkera postiapulainen, joskus tosin aivan  häiriöksi asti. Jos korun tilanneet ovat joskus ihmetelleet vinoja, vähän hassusti kuoriin sijoiteltuja teippejä, niin silloin on apulainen ollut asialla. Oma tilauskirja täytyy olla myös, joskus tilaukset löytyvät Nalle Nopsa-kirjasta. 

Joulumyyjäisten lähestyessä olen virkkaillut myös lasten hereillä ollessa ja siitä ei tahdo selvitä ilman lankakerän pitäjää. Esikoinen komentaa sohvalle istumaan ja hän haluaa pitää lankakerää käsissään, aina pyynnöstä hieman löysää antaen. Tänään pupuille korvia ommellessani esikoinen päätti tarttua itse koukkuun ja "virkata" afrikankukkapalasta, joka minulla toimii neulan säilytyspaikkana. 

Tarkkaan on seurannut puuhiani, minusta ote on aika luonteva 2,5-vuotiaalle! Tästä se lähtee, mutta vielä hetki pitää odottaa ennen kuin toden teolla päästään tätäkin taitoa harjoittelemaan. Pahvisia neulekuvia voisi kyllä talven aikana harkita hankkivansa, vieläköhän niitä jostain saisi...

lauantai 15. marraskuuta 2014

Cupcake-puput

Joulumyyjäiset lähestyvät ja korujen lisäksi halusin sinne jotain suloista, pientä ja houkuttelevaa. Kiitos pitkien iltanukutusten minulla on ollut viime aikoina hyvin paljon aikaa nettisurffailuun pimeässä huoneessa kuopus liinassa nukkuen käsitöiden tekemisen sijaan ja pinterest on ollut niinä hetkinä paras ystäväni. Kun näin nämä ihanat Stuff Susie Made:n tekemät Kitty Cupcaket, olin myyty! Ohjetta en tosin päätynyt hyödyntämään yhtään, vaikka se ilmaisena olikin tarjolla.

Alkuperäisessä ohjeessa pupun vartalosta tehdään pieni pallo ja kupin sisus täytetään paperilla yhdistäen pupu liimalla kuppiin. Koska halusin, että nämä olisivat turvallisia lapsille leikkeihin eikä vain koristekäyttöön, tein pupuista niin isot, että ne sujahtavat kupin pohjalle tiiviisti ilman kiinnityksiä. Näin pupun voi napata kupista halattavaksi tai leikkiruokailuihin syötäväksi ja leikin lopuksi ne voi laittaa takaisin kuppiin. Pupuilla on turvasilmät, joten silmien irtoamistakaan ei tarvitse pelätä. Omilta lapsilta olen joutunut näitä piilottamaan, isot korvat houkuttelevat 1,5-vuotiaankin vielä hieman maistamaan ja hänet onkin nähty juoksemasta karkuun nauraen pupun korva suussa.

Vaikein osuus onkin edessä, eli hinnoittelu. Mitä sinä näistä olisit valmis maksamaan tai mitä suosittelisit yhdelle kuppikakku-pupulle hinnaksi?

torstai 13. marraskuuta 2014

Virkatut piparit lapsille

 
Monessa blogissa on vilahdellut virkattuja keksejä ja ne ovat olleet myös minun tekolistallani pitkään. Tuntuu kyllä hassulta, että näin yksinkertainen asia tehdä odottaa tekoaan pitkään kun taas joku isotöisempi pääsee teon alle ja valmistuukin hyvin nopeasti. Koska nyt joulun lähestyessä piparit ovat päässeet meidän herkkuhetkiin, halusin virkata lapsille piparit myös leikkikeittiöön.

Lapset pistivät heti virkatut piparit suuhunsa luullen niitä oikeiksi ja pettyivät suuresti, kun herkku ei maistunutkaan samalle kuin ennen. Otin kohteliaisuutena, ulkonäkö siis ainakin heidän silmissään aidon veroinen! Nämä valmistuivat jo tovi sitten, mutta odottivat valoisampaa päivää kuvaamista varten. Syksyn pimeys ja sateet saisivat jo mennä, minä haluan valoa ja lunta!

Pupukin halusi päästä pipareiden kanssa samaan kuvaan, aikamoinen linssilude tuntuu olevan luonteeltaan... Lankana pipareissa Novitan Miami ja koukkuna 3.0mm. Tein pipareista kaksipuoleiset, vaikka aidoissa taitaakin olla selkeästi "nurja puoli" olemassa. Kuten oikeitakin pipareita, näitäkin pitää olla laatikollinen eikä vain muutamaa, joten kunhan messuhuuma laantuu niin näitä ilmestyy varmasti lisää!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Funny Bunny

 
Olen nopea innostumaan mitä tulee ihaniin käsityöideoihin ja yleensä inspiraation iskiessä on nukkuminen viimeinen asia mielessä. Korutilauskirjan jono mielessä oli kuitenkin pakko toteuttaa pieni välityö. Tänään viimeistelin eilen melkein valmiiksi asti saadun pupun, jonka tein hyvin pitkälti Lilleliisin Funny Bunny-ohjeella.

Ohje oli hyvin selkeä ja helppolukuinen, ja pupu valmistuikin vauhdilla. Kokoaminen on yksi lempivaiheistani mutta kasvojen ja ilmeiden saanti pehmoille tuottaa suurta tuskaa, en vain osaa. Vaikka turvasilmät käteviä ovatkin, niin jotenkin virkatut silmät ovat enemmän minun mieleen. Turvasilmät myös pitää kiinnittää ennen osien kokoamista ja jälleen kerran tein saman virheen kuin ennenkin, silmät ovat liian ylhäällä. Niinpä oli keksittävä jotain pupun kaulaan katkaisemaan hassua yleisvaikutelmaa ja siihen virkkasin pienen kukan narun kera.

Pupu pääsi istumaan televisiotasolle, silloin kun ei ole kuopuksen nappaamana kainalossa mukana. Voi kuinka ihanaa olisi, jos voisi työkseen tehdä vain tällaisia pieniä suloisia pupuja sekä koruja ja sanoa ammatikseen käsityöläinen!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Herkkää, tummaa ja luonnonläheistä

 Viimeisimmät tilaustyöt lähdössä uusiin koteihinsa alkuviikosta.
 
 Turkoosia, omenanvihreää ja pinkkiä mustassa nauhassa.

 Mustaa, pinkkiä ja harmaata mustassa nauhassa.

 Pinkki perhoskoru lapselle pienellä helmellä ja lyhyellä nauhalla.

Tummanruskea ja beige viiden helmen koru beigessä nauhassa.


Kaikista ihaninta on kuvata erilaisia koruja yhdessä, väri-iloittelua parhaimmillaan!





Tällä hetkellä korukoukulta on tippunut suuri määrä joulunpunaisia helmiä, joulumessut lähestyvät huimaa vauhtia!