Lankakaappi vaaleanpunaisin unelmin

Viimeisen parin vuoden aikana on käsityöharrastukseni kasvanut suuresti ja sitä myöten on tullut toki myös paljon kaikenlaista siihen liittyvää materiaalia. Lankaa, kuteita, kankaita, koukkuja, lukkoja, solkia, lista on pitkä. Ensin materiaaleille hankittiin valkoinen kaappi, joka onkin syönyt sisäänsä suuren määrän sitä kaikkea muuta, mutta ei lankaa. Kaapin sisältö on järjestetty pieniin säilytysrasioihin ja olen jopa laittanut lappuja rasioihin kertomaan sisällöstä, jotta kaappi oikeasti pysyisi järjestyksessä. Sieltä on nyt helppo napata tarvitsemansa tavarat nopeasti, eivätkä ne ole sekalaisena pussikasana työhuoneen virkaa toimittavan välitilan suurella pöydällä. Syö muuten paljon tavaraa se pöytä, oikea murheenkryyni...

Halusin kuitenkin myös langat ja erityisesti matonkuteet siististi yhteen paikkaan, sillä tähän asti erinäisiä säkkejä on pyörinyt pöytien alla, vaatehuoneessa, olohuoneen tv-tasolla sekä puuarkussa ja oikeastaan kaikkialla, missä vain on ollut kudekerän mentävä paikka. Ei aina kovin kaunista, järkevää tai siivoukselle helppoa. Niinpä mummolalomalla suuntasimme Ikeaan suunnitelmana ostaa 8-lokeroinen iso hylly valkoisena irtolaatikoilla, jotta ulkoasu pysyisi siistinä, lankoja olisi helppo laatikoissa kantaa esim. sohvalle oikeaa värivalintaa miettiessä ja kaiken tilan saisi hyödynnettyä. Mutta siellähän tulikin vastaan ihana vaaleanpunainen neljäosainen versio, ja alelappu kyljessä! Ruusunpunaiset silmäni loistivat innosta, valinta oli tehty. Pieni neuvottelu sen perheen toisen osapuolen kanssa ja kun säästöä alkuperäiseen tuli lähes puolet, oli valttikortti minulla. Pikkuruisesta seinästä on nyt todellakin kaikki tila otettu irti, mutta onhan tuo hylly nyt kyllä aika söpö.

Laatikoihin sukelsi mm. sukkalangat, joita ei selvästi kestä ostaa yhtään lisää ennen kuin on muutamat tikuteltu. Tai ainahan voi tiivistää, mutta sitä keinoa ei lankalaihislainen saisi ottaa käyttöön.

Minulla on aika iso kokoelma Riihimäen vanhoja lasipurkkeja, jotka ovat olleet jo harmittavan pitkään kaapissa etsimässä uutta paikkaansa. Nyt ne pääsivät kahdelle avohyllylle esille, ja söivät sisäänsä niin jämälankakeriä korulankaa kuin aarteeni, Louhittaren luolan sukka- ja huivilangat. Louhittarille löytyi vielä kannellinen purkki, joten ne ovat siellä hyvässä suojassa pölyltä ja muilta vaaratekijöiltä.

Eihän tuo kaappi oikeasti kaikkia lankojani tallettanut, mutta loput mahtuivat niille varattuihin isoihin muovilaatikoihin vaatehuoneeseen. Muu talo on nyt lankavapaa, ainakin melkein, tai ainakin päivisin.

Käsityövuosi 2015

Vuosi on taas vaihtunut ja on monen muun tapaan aika muistella mennyttä käsityövuotta. Suurimpana muutoksena ja tapahtumana toki oman toiminimen perustaminen, Minttuliini Design on ollut merkittävässä roolissa. Sen parissa työt jatkuu tänäkin vuonna, tilauksia on ihanasti jo alkuvuodelle ja hirmuisesti uusia suunnitelmia myös.

Loppuvuosi oli hyvin pehmojen täyttämä, ihania hiirulaisia valmistui useita. Nämä keltainen ja tumma violetti matkasivat sisaruksille.

Hepat oli kiva välityö hiirien välillä ja liila heppa olikin vuoden viimeinen valmistunut pehmo.

 Mitä olisi vuosimietintä ilman niitä minun nimikkotuotteita eli koruja. Näistä se koko touhu alkoi ja korujen parissa on ihana jatkaa myös alkanutta vuotta.

 Kantorepun hihnojen suojat on tuote, joka on kyllä jäänyt aivan liian vähälle huomiolle omassa mietinnässäkin. Upeina kuoseina näissä kotimaiset Liinalapsen Vanamot mätsäävien korujen kera.

Ja voi, se kaikkein suosituin koru ehdottomasti menneenä vuonna oli viiden helmen koru tummanharmailla ja luonnonvalkeilla helmillä.

 Yksi vuoden kauneimpia projekteja oli huivi anopille silkkilangasta. Oma on edelleen kesken, voisiko sen valmistuminen olla tämän vuoden tavoite...

 Välillä jotain itsellenikin, avaimenperä pitsikukkakorujen mallilla.

 Tuttinauhoja valmistui paljon loppuvuodesta, tässä tilauskoru kesältä.

 Myyntitapahtumissa suosituimpia tuotteita oli ehdottomasti ponnarit eri väreissä.

 Äitini ahkeroi pieniä lasten sukkia, joista oma suosikkini olivat nämä vaaleanpuna-valkeat ihanuudet.

 Rusettiponnarit ovat olleet niin pienten kuin isojenkin suosikkeja ja nappiponnareiden kera myyntipöydän suosikkeja.

 Itse tehdyt lahjat ovat kivoja vietäviä, tässä pienen tytön synttäripakettiin sujahtaneet herkut pupun kera.

 Kantoliinakankaista tuli ommeltua muutamia kukkaroita, mutta kyllä ne virkatut versiot edelleen enemmän omalta tuntuu.

Tiskiliinat on kiva välityö ja lahjavinkki sellaiselle, jolla on jo kaikkea. Kuinka monta kertaa sainkaan kuulla, että eihän niitä raski käyttää! Raskii niitä, käyttöön ja pesuun vain.

Loppuvuosi oli myyjäisten aikaa ja kuinka paljon niistä oppikaan! Tulossa onkin juttusarjaa omista mietteistä, vinkkejä ja muilta myyjiltä saatuja ajatuksia.

Miltä näyttääkään vuosi 2016? Paljon on uusia ideoita, vanhoja tuttuja suosikkeja ja tavoitteena on myös oman lankavaraston laihis, joka tulee varmasti näkymään blogissa. Aloitetaan punnituksilla, jota pelkään jo valmiiksi...

Ihanaa Uutta Vuotta jokaiselle ja paljon ihania lankahetkiä!

Myyjäiset kahdella eri asetelmalla

Lupaan, että joulun jälkeen näette muutakin kuin joulutapahtumapäivityksiä! Yhtä aikaa niin ihanaa kuin aikaavievääkin, tähän projektiin kuluu nyt kaikki vapaahetket. Tietokoneen avaan kerran viikossa ja ompelukone on hautautunut puhtaiden pyykkien alle, jotka odottelevat minua niitä viikkaamaan. Huomenna, lupaan joka päivä ja nappaan vain päällimmäiset päälle.

Ensin kuvia lauantailta:

Ja sitten siirrytään sunnuntaihin. Yön aikana mietin ja pähkäilin, miten pöytää saisi vielä entistä houkuttelevammaksi ja uudeksi myös niille, jotka tapahtumassa vierailevat molempina päivinä. Samalla asetelmalla olisi tylsää mennä kahtena päivänä, pieni ryhtiliike on aina paikallaan.

Vähemmän erilaisia tuotteita ja oikein supermäärä ponnareita, jotka ovat selkeitä asiakkaiden suosikkeja. Lauantaina ilta kului lisää ponnareita tehden, joten sunnuntaina aamun sai aloittaa runsaalla valikoimalla.

Sunnuntai oli yllättäen vilkkaampi kauppapäivä kuin lauantai, mutta tähän voi kyllä olla syynä lauantaina Oulua kiusannut vesisade. Jokainen myyntitapahtuma opettaa paljon ja mietinkin, että kunhan ehdin, niin kirjoittaisin postauksen myyjäisiin valmistautumisesta, vinkkejä myyntipöydän laittamiseen ja muuta asiaan liittyvää. Kantapään kautta opittuja ja paljon netistä haettuja vinkkejä, sekä arvokkaita kollegoiden ajatuksia. Miltä kuulostaisi?

Uusia tuotteita sekä vanhoja pienellä twistillä

Lauantaina vietetään Ossuuskunta Aittaputtiikin avajaisia ja se ei varmasti ole jäänyt yhdeltäkään blogin lukijalta huomaamatta. Iltani on kuluneet hyvin tiiviisti koukku kädessä ja läppäri on saanut odotella käyttäjäänsä. Postauksia on jo jonossa asti, joten kunhan tässä ehdin niin päivityksiäkin on varmasti tulossa. Nyt kuitenkin vielä viime hetken rutistus avajaisia varten, uudet kortit saapuivat eilen ja tuotteita on vielä vailla lappuja.

Kukkarot ovat uusi tuoteryhmä, joiden tekoon innostuin ommeltuja versioita tehtyäni. Kukkaroihin käytän samaa laadukasta 100% merseroitua puuvillaa kuin koruihinkin ja lanka sopiikin näihin mainiosti. Tarpeeksi tukevaa, värikartta on laaja ja pienellä koukulla tehtynä kukkaroista saa hyvin tiiviitä. Ohje on oma ja yrityksen sekä erehdyksen kautta saatu muistuttamaan pitkälti samaa ommeltujen mallia.

 Kehykset ompelen jokaiseen kukkaroon käsin läpinäkyvällä langalla ja jokaisessa kukkarossa on nappi tai muu koriste. Ihanat pupunapit ovat Paapiin valikoimasta, suloinen Pöllö Paapolta.

Toki aitalle matkaa myös koruja mutta uusilla vahatuilla puuvillanauhoilla. Mielenkiinnolla odotan kommentteja uusista nauhoista, mutta itse olen niihin hyvin ihastunut. Virkatut nauhat tulevat säilymään valikoimassa, mutta tämä on kiva muutos hieman sirompaa versiota hakevalle.

 Kukkarengaskoru on saanut nimekseen Pitsikukka ja aitalta niitä löytää tällä hetkellä mustilla sekä valkoisilla puuhelmillä koristeltuna.

Rusetit ovat kestosuosikkeja ja sopivat niin aikuiselle kuin jo hieman paksuhiuksisemmalle lapselle. Omasta kaapistani näitä löytyy jo monessa värissä ja ns. "pikkumyynutturaan" yhdistettynä lopputulos on aika hauska. Oman elämäni sisäinen Pikku Myy taitaa virkata pikaisesti vielä yhden uuden värin avajaisia varten...

Kirjokas

Oulu sai tällä viikolla uuden käsityöliikkeen kun aiemmin Iissä toiminut Kirjokas muutti Limingantulliin.  Erityismaininta heti isoista kylteistä ja ikkunateippauksista, liike oli todella helppo löytää. Olimme liikkeellä koko perheen voimin heti avajaispäivän aamuna, joten ainakin hulinaa toimme avajaisiin mukanamme... Liikkeessä oli todella kiva tunnelma ja meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Lapset yllättäen löysivät ensimmäisenä pullatarjoilun, itse keskityin kuvamaan äkkiä parhaat palat.

Minä odotin liikkeen olevan enemmän askartelukauppa mutta lankavalikoima kyllä yllätti laajuudellaan. Mukaan olisi voinut napsia vaikka mitä, mutta onneksi liike ei tuosta karkaa, joten pitää mennä uudelleen ostoskorin kanssa rauhassa ostoksille.

Virkkauslangat oli kauniisti esillä kirjahyllyssä ja joku noissa monivärisissä langoissa minua vain nytkin huuteli. Pitäisi vain keksiä mitä niistä tekisi ennen ostopäätöstä, viime viikkoina kun on lankakaapin sisältö saanut aika paljon lisäyksiä...

Näistä langoista olisin voinut hankkia omaan kaappiin jokaisen, aivan upeita värejä! Erityisesti ylärivin oikean reunan lanka sekä alarivin vaaleanpunasävyinen ja sateenkaari ovat aivan upeita ja yhdistettynä johonkin simppeliin huivimalliin saisi niistä todella kivat kevyet syyshuivit. Mustaan takkiin voisi yhdistää näistä minkä vain.

 Olen joskus lapsena tehnyt paljonkin ristipistotöitä ja nämä nähdessäni teki mieli hurahtaa uudelleen. Näillä saisi tehtyä myös kasvon yksityiskohtia amigurumeille siistimmin kuin paksummilla puuvillalangoilla.

Silk Clayhin tutustuin ensimmäisen kerran Lapsimessuilla ja oli kyllä todella mukava tuttavuus. Tiedän esikoiseni rakastuvan näihin, näpertelee sellaisella innostuksella myös muovailuvahoilla. Täytyykin muistaa nämä joululahjoja miettiessä.

Vierailu päättyi meillä esikoisen valitellessa nälkäänsä mitä vähän ihmettelin miettien, että lähdimme melkein suoraan aamupalapöydästä. Nyt vasta tajusin kuvia katsellessani, että ikkunastahan näkyy suoraan Kodin1:n Hesburger! Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kivaa liikkeessä syksyn aikana keksitäänkään, sillä jos olen ymmärtänyt oikein, on siellä järjestetty Iissä ollessaan käsityöpiirejä.

Onko Kirjokas sinulle tuttu liike?