Herkuttelujen päivä

Voi mikä herkkujen päivä onkaan ollut! Kun aamulla leipomisen aloittaa, on koko päivä aikaa jatkaa napostelua ja herkuttelua. Lasten suosikki on ehdottomasti mokkaruutu ja jos he saavat valita, niin sitä leivotaan aina. Kuorrutehan se parasta on ja monesti saakin houkutella, että maista edes sitä pohjaa... Mutta niinpä se oli suosikki omassakin lapsuudessa ja ehdottomasti parasta oli tietenkin saada lusikalla syödä kuorrutetta suoraan kiposta! Perinteet siirtyvät eteenpäin ja niinpä meilläkin tänään nähtiin kaksi hyvin kuorrutteista pikkumiestä.

Appivanhemmat toivat tullessaan aivan ihanan tulppaanikimpun lempiväreissä, enpä olisi voinut kauniimpaa itse valita!

Muumi-astiat ovat niin ihanan suloisia ja ystävänpäivään sopii täydellisesti Rakkaus-muki. Olen yrittänyt pitää silmäni kiinni uutuuksilta, mutta onhan siellä aika kivoja juttuja näkynyt. Meillä nämä eivät ole keräilytavaraa vaan päivittäisessä käytössä, minä en muista mukeista ja laseista juokaan. Mutta millä selittäisinkään ne ihanat purkit, joita tottakai olisi niin kiva hankkia vaikka monta erilaista. Yritän muistuttaa itselleni "kaikkea kaunista ei ole pakko omistaa" ja jatkan haaveilua.

Mustikka-murupiirakka, sisältää ohjelinkin

Mustikka-murupiirakka on niin herkkua ja tällä ohjeella olen sitä jo muutaman kerran onnistuneesti tehnyt. Tuplaamalla saa isommallekin porukalle uunipellillisen, meille riittää mainiosti tällainen pienempikin.

Minulla on tapana leivontainnostuksen iskiessä kurkkia aina googlen kautta uusia ohjeita ja mielelläni kuulisin, minkälaisia leivonnaisohjeita teillä olisi jaettavana? Kerrohan siis lempparisi, makeaa tai suolaista kunhan se on hyvää!

Juhannus

Meillä ei ollut suuria suunnitelmia juhannukselle ja ehkä juuri sen vuoksi siitä tulikin niin kiva. Ruokavieraita oli kahtena päivänä ja tänään ollaan vain oleiltu, saunottu ja esikoisen kanssa askarreltu. Juhannusfiilis tuli huppu päässä sääskiltä ulkona piilotellen, eikä kesämekkoja kaivettu esiin tänäkään vuonna. Sain myös pitkään kesken olleen projektin päätökseen, nimittäin nämä villasukat vihdoin tehtyä loppuun. Ne ovat itse asiassa joululahja (viime vuoden), mutta kylmänä kesäiltana varmasti yhtä hyödylliset kuin talven pakkasilla. Onneksi nämä olivat ystävälle, jonka kanssa meillä on tapana vitsailla että "hiljaa hyvä tulee". Enpä ole ennen joululahjaa juhannuksena antanut! Pienenä pahoitteluna myöhästyneestä lahjasta pakkasin sukat mustaan trikookudekerään pienen sydämen kera.

Tennareita rakastavalle tennarisukat Novitan ohjeella, lankana 7 veljestä tumma harmaa ja valkea. Sukat ovat minulle hieman pienet, joten kuvat nyt näin jalattomista sukista.

Juhannuksena on toki grillailtu ja herkuteltu kuten kuuluukin. Mustikkapulla oli esikoisen toive ja ne leivottiin juhannusaatoksi.

Juhannuspäivänä nautittiin ystävän tekemästä jälkkäristä, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Nimeltään eton mess ja sisälsi kermavaahtoon kätkettynä mm. marenkeja, mansikoita, persikoita ja suklaakastiketta. Todella hyvää ja niin kivan kevyttä raskaan aterian jälkeen. Tämän inspiroimana täytyy jonain päivänä tehdä rahkailtapala, sillä mansikan ja persikan yhdistelmä toisi kivaa vaihtelua marjoille.

Päivänsankarille

Meidän perheelle kevät tarkoittaa juhlasesonkia kaikkien viettäessä syntymäpäiviään näihin aikoihin. Tänään oli miehen vuoro ja sen kunniaksi leivoin minttusuklaa-kakkua. Tein elämäni ensimmäisen liivatekakun lasten synttäreille ja muutamista virheistä huolimatta kakku keräsi kehuja. Oli hulllua lähteä kokeilemaan täysin uutta suoraan juhliin, mutta ei olisi ollut vaarallista, vaikka kakku olisikin epäonnistunut ja jäänyt tarjoilematta. Nyt kun paineita onnistua ei ollutkaan samalla tavalla, sain liivatteen tehdä kahteen kertaan ja suklaan sulatuskaan ei mennyt ihan putkeen... Pelkäsin että kakku ei hyydy ollenkaan mutta yö ja aika teki onneksi tehtävänsä. Mutta nyt tuli korjattua ne ensimmäisen kakun erheet, joten jotain tuli taas myös opittua.

Kakun ohje on ystävältä ja siinä on minttudominokeksi-pohja ja täytteessä on runsaasti minttukrokanttisuklaata. Koristelin kakun daim-rakeilla, joten makeutta ei ainakaan jäänyt kakusta puuttumaan.

Seuraava juhlintavuoro onkin sitten kuopuksella ja hänen toivelistallaan taitaa olla mokkapaloja reilulla kuorrutemäärällä, tai vaikka ilman koko pohjaa...

Lisäyksenä, nyt löytyi ohje netistä. Kannattaa laittaa puolitoista pötköä keksejä sekä vajaa 100g margariinia, jotta pohjasta tulee hieman alkuperäistä ohjetta paksumpi http://sokerisiirappi.blogspot.fi/2010/01/minttukrokanttikakku.html

Meillä on juhlat!

Tänään vietettiin kauan odotettuja ja suunniteltuja lasten 2- ja 3-vuotissynttäreitä ja teema valittiin jälleen lasten mieltymysten mukaan. Lentokoneet on tällä hetkellä kova sana, ja koska viime vuonna tätä jo mietittiin, niin nyt oli aika toteuttaa. Pinterest oli apuna juhlien suunnittelussa ja ilman sitä olisi kyllä jäänyt ideat paljon vähemmälle. Lasipurkit saivat kylkeensä potkurit ja pöytää koristi kiitorata lentokoneineen.

Ihastuin tähän helppoon kakkuideaan heti sen nähtyäni pinterestissä ja kakku syntyikin todellisella yhteistyöllä. Anoppi valmisti kakun kuorrutteita vaille valmiiksi ja me tänään äidin kanssa viimeisteltiin kakku sokerikuorrutteella sekä pilvikoristeilla.

Vaikka jostain lehdestä vasta luinkin, että coctailtikku-siilit ovat jäänne 80-luvulta, niin meillä tämä suosikki silti toteutettiin ensimmäistä kertaa. Ei tosin siilinä vaan toki teeman mukaisesti lentokoneena. Siivet, potkuri ja renkaat on kiinnitetty vesimeloniin coctailtikuilla ja tämän askartelu oli kyllä niin kivaa!

Isäni teki hurjan määrän coctailherkkuja ja varsinkin juhlien loppua kohden alkoi tikut vähentyä huimaa vauhtia. Kivaa pikkunaposteltavaa pöydän ääressä jutellessa ja maistui niin aikuisille kuin lapsille.

Lasten juhla-asuina ihanat Iloisen kettuliinin Ilvekset farkkujen kanssa. T-paidat oli erittäin hyvä valinta, sillä vauhtia ja vaarallisia, hikisiäkin tilanteita ei juhlista puuttunut. Joustocollege oli minulle materiaalina uusi tuttavuus ja erityismaininta siitä, että pienet ruokasotkut ja kakun kermat lähtivät nopeasti pyyhkimällä hyvin pois jättämättä jälkeäkään puseroille. Illalla oli lapsilla päällään puhtaat puserot ja tätä ei monena päivänä voi sanoa. Lapset ovat mallia kukkakeppi ja kapealla mallilla toiveen mukaan toteutetut paidat istuivat kauniisti päälle.

Esikoisen versio asukuvauksesta, yhtä innokas kameran edessä olija kuin äitinsäkin...

Muistatteko vielä haaveiluni aitalla Linnunlento-mekosta? Tässä se nyt sitten on, oma Linnunlento taskullisena liivimekkona! Lähdin ostamaan liivimekkoa ihan toisessa kuosissa, mutta eihän minulle kestä sanoa, että kaikki mallit on saatavilla koko kangasvalikoiman kankailla.... Linnunlento on joustocollegea samoin kuin poikien paidatkin ja ihan loistava juhlakangas myös aikuiselle. Ei rypisty, sitä ei tarvitse yhtään varoa lasten kanssa touhutessa ja tukevampana kankaana piilottaa myös keskivartalon ongelma-alueet laskeutuen kauniisti. Pituutta on tarpeeksi, jotta voi pitää myös kesämekkona ja minä en todellakaan meinaa tätä säästellä kaapin koristeena.

Voiko olla kauniimpaa ja herkempää kangasta ja vielä minun tämän hetken lempiväreissä! Valo tosin tekee kuvissa ikävän haaleuden kankaaseen, todellisuudessa värit ovat voimakkaat. Aitalla näkemäni lasten versio oli tehty mintun värisellä resorilla mutta toiveesta sain omani mustalla. Kankaan pohja on tummanruskea mutta musta sopii silti kivasti ja ei vie liikaa huomiota kankaalta.

Mintunvihreä on uusin heikkouteni, joten se oli luonnollinen valinta myös koruksi. Korussa on uusi, pienempi kukkarengas sekä pienemmät virkatut helmet, sillä halusin korun yleisilmeestä kevyen. Valkeat helmet valitsin sopimaan mekon sävyihin ja minusta tästä tuli kyllä todella mekon tyyliin sopiva. 

Muu juhlaväki jo nukahtanut, itse vielä nautiskelen hetken juhlatunnelmaa fiilistellen. Oli kyllä niin mukava päivä, mutta silti on ihan kiva, että seuraavat isot juhlat ovat vasta vuoden kuluttua...

Perjantain herkkuhetki

Yleensä leivon aina makeita piirakoita, mutta ystävältä saadun ohjeen houkuttelemana päädyin kokeilemaan pitkästä aikaa suolaista piirakkaa. Ja olihan muuten hyvää! Hieman muutin ohjetta lapsillekin sopivammaksi, jätin mm. jalapenot pois ja korvasin tomaatin paprikalla. Esikoinen rakastaa tacomaustettua jauhelihaa ja sitähän tässä piirakassa oli runsaasti. Päällä kunnon kerros juustoa ja väliin majoneesilla ja valkopippurilla maustettua ranskankermaa. Puolet piirakasta syötiin eilen ja tänään loput lämmitin uunissa grillivastuksellla lounaaksi. Tätä täytyy tehdä toistekin, kiitokset ohjeen antajalle!

Kun ukki nimipäiväänsä vietti

Kotityöt on lasten mielestä hauskaa ja yksi lempikotiaskareista on leipominen. Esikoinen on ollut jo pitkään täysillä mukana touhussa ja häneltä onnistuu mainiosti jo sähkövatkaimella sekoittaminenkin. Ja tämä leipuri ei varmasti unohda maistaa myös kesken tekemisen! Eräänä päivänä leivoimme mustikkapiirakan ja kutsuimme ukin kahville nimipäivänsä kunniaksi. Ohje Kakkutaikurilta ja suosittelen kokeilemaan, piirakka oli lupauksen mukaisesti suussasulavaa.

Esikoinen asettelee mustikat tarkasti ja kuopus kaivaa lusikalla samaa tahtia mustikoita taikinan kera suuhunsa... Tasapaino säilyy ja paistaessa pienet epätasaisuudet tasoittuvat. Tärkeintä on tekeminen, siivoamaan ehtii jälkeenpäin!

Innokas leipuri ei millään malttaisi odottaa vieraiden saapumista pöytään vaan päätti hieman salaa jo maistella ihan pienen palasen.... Ja hyvin maistui muillekin, tätä piirakkaa me tehdään kyllä useammnkin.

Metsässä aamuin illoin

Mitkä tehopäivät takana, tältä viikonlopulta ei ole touhua puuttunut! Perjantaina olin aamun töissä ja illalla haettiin polttopuut talvea varten. Kivaa hyötyliikuntaa ja ihana jo fiilistellä talven pakkasia sekä leivinuunin tuomaa lämpöä. Lauantai-päivä vietettiin myyntipuuhissa Suurkirpparilla ja illalla jatkettiin taas pihan laittoa. Näin ensimmäisen talossa asutun kesän jälkeen on huomannut, mitä pihalta kaipaa ja mikä siellä on turhaa, joten kukkapenkkejä on hävitetty ja tontin reunusta siistitty. Tänään vietettiin rauhallisempaa lepopäivää ja päivä pyhitettiin metsäseikkailuille.

Aamun pyöräretkellä huomattiin kuinka lähimetsän mättäät oli aivan punaisenaan puolukkaa ja ei tietenkään mitään keräysastiaa mukana! Ei siis auttanut kuin kävellä vain ohi ja luvata itsellensä tulla illalla uudestaan paremmalla varustuksella. Potkupyörä isommalle ja kantoreppu pienemmälle on paras vaihtoehto tällaiselle lenkille, rattaiden kanssa ei tuonne olisi ollut asiaa. Kuopus oli todella väsynyt ja metsän hiljaisuus alkoi jo tässä vaiheessa tehdä tehtäväänsä...

Ja sinnehän se sitten nukahti, tässä ollaan jo melkein kotona. Onneksi wompatissa on kiinteä unituki, koska muuten se ei olisi varmasti ollut matkassa. Hupun sai hyvin nukkuvalle tueksi ja reilu takakenoinen pään asento muuttui tuetummaksi. Yritin houkutella unista lasta nojaamaan selkääni vasten, mutta laihoin tuloksin. Tämä oli kai hänen mielestään se mukavampi vaihtoehto...

Esikoinen potkupyöräili useamman kilometrin lenkin aamulla, en olisi ikinä uskonut, että jaksaa niin pitkän matkan kulkea. Syli oli koko ajan lepovaihtoehtona, mutta pitkään sai odottaa ennen kuin väsy iski ja sylipyyntö tuli.

Nukkuva kuopus takana ja lohtua pienen kaatumisen jälkeen hakeva esikoinen sylissä, painoa lapsilla yhteensä n. 25kg. Tasapainottavat toisiaan tällä tavoin ja kantaminen on yllättävän helppoa. Kantoväline edessä kannettavalla helpottaisi kummasti, mutta hyvin menee näinkin lyhyen matkaa kunnes lohdun tarve on täytetty.

Illalla lähdettiin uusi reissu ja haettiin ensimmäinen satsi marjoja. Mies keräsi puolukoita, minä mustikoita ja esikoinen samaan kippoon puolukoita. Kuopuksen keskittyessä marjojen syöntiin, oli esikoinen mieluummin apuna marjojen poiminnassa. Puolukoista keitin jo vispipuuroa ja samalla reissulla kerätyt mustikat päätyivät piparipohjaiseen mustikkapiirakkaan sekä iltapalarahkaan. On ne vain niin hyviä!

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana taisi kuopus ajatella, ja pysytteli mieluummin polkujen lähettyvillä kuin seurasi meitä pidemmälle.

Ja taas mennään! Kyllä maistui iltapala koko porukalle päivän ulkoilujen jälkeen, ainoa harmi taisi lapsille olla kun ei sisällä paljon leikkiä tänään ehditty. Mutta vielä tulee sadepäiviä, nyt nautitaan syksyn ensihetkistä.

Pullantuoksuinen kotiäiti?

Meillä on tänään vietetty päivää sisällä kiitos ukkosmyrskyn, joka taisi kiusata suurinta osaa Suomea. Koska sokerihammasta kolotti, eikä kahvilaan lähtö myrskysäällä herättänyt suurta kiinnostusta, piti kahvila tuoda kotiin. Uusimmasta Pirkka-ruokaliitteestä kokeilin samantien kahta eri ohjetta, kokeiluun pääsivät kaurakeksit sekä mustikkapullat. Kaurakeksit on sellainen ihmelaji, joita en saa onnistumaan koskaan. En tiedä mikä menee pieleen, mutta rapeiden keksien sijaan lopputulos on aina sitkeää, tosin hyvänmakuista, keksiä. Pullaa en ole leiponut koskaan, joten pulla, jota ei tarvitse letitellä, oli varmasti ihan hyvä ensimmäinen kokeilu.

Hyvää oli, ja maistui lapsillekin! Ensi kerralla voisi kokeilla rahkapullaa, se kun on se toinen oma suosikkivalinta kahvilassakin.

Korujen teon lomassa mieli teki tehdä jotain pientä erilaista, ja pöllöfanina välityöksi valikoitui pöllöavaimenperä. Ilmainen englanninkielinen, kuvallinen ohje löytyy Ravelrysta. Nappien sijaan käytin silminä turvasilmiä, jotta avaimenperä olisi turvallinen esimerkiksi lapsen reppuun matkakaveriksi. Näitä valmistui itseasiassa muutamakin, mutta pöllöt lentelivät niin vikkelästi, että vain yksi jäi illan tunneiksi kuvaamista odottelemaan.

Aurinkoinen metsälenkki

Meiltä lähtee melkein kotiovelta hiihtoladut eli kesällä käytössä on kilometritolkulla pitkiä ja hyväpohjaisia metsäpolkuja. Eilen käytiin koko perheen voimin tunnin reissu retkeilemässä, esikoinen oli niin innoissaan, että naureskeli ääneen kävellessään! Kuopus matkasi koko reissun wompatissa ja esikoinen pääsi välillä lepäämään isänsä kyytiin omaan wompattiinsa.

Kesälakiksi voin suositella lämpimästi Manymonthsin hamppuista lierihattua. On todella hyvin auringolta suojaava ja viileä vaihtoehto kesäksi, ja narujen ansiosta pysyy hyvin päässä. Tämä on ollut esikoisen käytössä viime kesän eikä pito ja pesu näy missään! Isoin koko sopii kuulemma pienikokoiselle aikuisellekin ja värit ovat kauniin neutraalit.

Aamulla lounasta lämmitellessä leivottiin muffinssit päiväkahville, pätkiskakun ohjeella hyvin paljon soveltaen. Ensi kerralla kannattaa kurkata ensin kaappien sisällöt ennen leipomaan ryhtymistä...

Voisipa muuttaa pihalle!

Viimeiset kaksi päivää ovat sisältäneet hyvin paljon ulkoilua, ja mahdollisimman vähän sisällä oloa. Tänään illalla oikein harmitti lähteä sisälle, ilta-aurinko oli ihanan lämmin ja hiekkalaatikkoleikit olivat ihan parhaimmillaan. Ulkoilu on myös tehnyt tehtävänsä unille, ja yöt ovat olleet hyvin rauhallisia...

Ruoanlaitto-apuna on ollut selkäkyydissä jälleen kuopus meidän lemppariliinassa. Maantiekiitäjä on edelleen oma vauhdikas itsensä, joten oman turvallisuutensa vuoksi hänet on parempi ottaa kyytiin, jos aikoo jotain saada tehtyä. Tällaisia reilusti alle puolen tunnin pikakantamisia tulee päivän aikana useita, esikkokin osaa rauhassa odottaa, että saan kuopuksen sidottua kyytiin.

Ja jottei ulkoilu vaan pääsisi meitä laihduttamaan, eräänä iltana leivottiin esikoisen kanssa mustikkapiirakkaa. Niin hyvää, ja vaniljakastike kruunasi kaiken! Esikoisesta olen saanut innokkaan leivonta- ja ruoanlaittokaverin, toivottavasti innostus säilyisi vielä pitkään. Ruokaa laittaessa hän hakee aina automaattisesti oman kauhan laatikosta ja leipoessa parasta on tietenkin maistelu. Olen huomannut, että jos hän on saanut osallistua ruoanlaittoon, myös uusien juttujen maistaminen sujuu ennakkoluulottomammin. Hyvin kannattavaa touhua siis, pienestä ylimääräisestä sotkusta huolimatta.

Leipää omasta uunista

Voisiko mikään olla ihanampaa kuin tuoreen leivän tuoksu, varsinkin jos se tuoksu tulee omasta uunista? Olen aiemmin tehnyt mm. sämpylöitä sekä kauraleipää, mutta kun näin ohjeen, jota mainostetaan maailman helpoimmaksi leiväksi, oli sitä pakko kokeilla. Ja on muuten hyvää, ja todellakin, maailman helpointa tehdä!

Leipä valmistetaan uunissa kannellisessa padassa. Samaisessa padassa valmistuu muuten tosi herkku kaalilaatikko tai hyvin kypsytetty risotto!

Alkuperäinen ohje Kädenvääntöä-blogista, itse löysin leivän Pieni Ihana-blogista