Tula Golden Slumbers

 

Eilen illalla testiin pääsi Tulan liinoista Golden Slumbers, joka on 80% puuvillaa ja 20% pellavaa. Ennakko-odotukset pellavaliinasta perusrepussa olivat hieman jännittyneet, koska yleensä pellava alkaa saman tien porautumaan hartioihin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kannatti kokeilla ja todeta olevansa väärässä! Liina oli itseasiassa aika mukava eikä vajaan puolen tunnin kantamisella tuntunut missään kipua, ehdottomasti kivoimpia pellavaliinoja mitä mulla on käynyt.

Yltää, yltää kun oikein yrittää mutta peppupussi ei karkaa! Liina ei ole liukas vaikka kuvio on aika sileä ja liinassa on pellavalle ihanaa kiiltoa. Näppituntuma liinasta on pehmoinen ja aika letkeä, tosin tämä on jo monella testaajalla kiertänyt ennen minulle tuloa, joten ihan uuden liinan jäykkyyttä tässä ei varmasti ole enää jäljellä. Liina tuntuu tukevalle ja tykkään paksuudesta kovasti. Sopii vauvasta taaperoon, ehdottomasti potentiaalia, jos haluaa hankkia yhden liinan koko kantoajalle (tähän kategoriaan lukisin kyllä kaikki kolme minulla käymässä olevaa Tulan liinaa.)

Kun esikoinen huomasi, että omenoihinhan yltää liinassa/sylissä, niin piti hänenkin toki päästä yksi omena puusta nappaamaan. Nämä on niitä "ilman liinaa ei onnistuisi"-tilanteita, oman vuoron odottaminen kun ei meillä vielä ole se vahvin laji...

Slumbers pääsi myös iltanutukselle, mutta olalle solmitussa kietaisuristissä liina alkoikin sitten osoittamaan niitä pellavan huonoja piirteitä minulle ja tuttu lapaluiden välinen kipu alkoi. Ei tosin pahana, huomasi kyllä ettei liina ole 50% pellava, joka olisi porautunut sekä lapaluihin että hartioihin. Mutta tulipa taas todettua, ettei kuopus tykkää pellavaliinoista! Yleensä hän nukahtaa alle 10minuutissa rauhallisesti, mutta nyt nukutustilanne oli yhtä taistelua ja jouduin vaihtamaan toiseen kantovälineeseen kesken nukutuksen. Sama on tapahtunut niin monta kertaa pellavaliinojen kanssa, ettei kyseessä voi olla enää sattuma.

Kuosikuvaa iltavarjoissa. Tässä liinasta tulee jotenkin mieleen suomalainen vilja, tähkät jotka heiluvat tuulessa auringon laskiessa. Kokonaisuutena liina oli pellavaa vierastavalle positiivinen yllätys ja tykästyin jopa väriinkin, ihanan kesäinen ja oikeanlaisiin vaatteisiin yhdistettynä aika pirteä vaihtoehto. Kuvissa oleva kukkafroteepaita on muuten kirppislöytö, minulle hyvin epätyypillinen ja värikäs mutta jotenkin ihastuin siihen heti sen nähdessäni. Kun koko sopi ja hinta oli hyvin edullinen, eihän sitä voinut jättää muille löydettäväksi. Kerrankin satuin oikeaan aikaan paikalle, kun myyjä tuli pöytäänsä täyttämään ja ostin kerralla kolme minulle kivointa vaatetta häneltä melkein suoraan pussista! Kiitokset vain sinulle, jos tämän satut näkemään!

Jos liinaan ihastuit, niin suuntaapa ostoksille Ipanaiselle, josta Golden Slumbers löytyy vielä kirjoitushetkellä varastosta! Näitä ei taida muualta maailmalla saadakaan tällä hetkellä, joten ole nopea ennen kuin ulkomaan mammat hoksaavat liinat! (ei kytkyä tai yhteistyötä, vain tyytyväinen asiakas)

Tulan liinat saapuivat

Minulle tuli aamupäivällä ihania Tulan kantoliinoja kokeiluun, kiitos Ipanaisen Annille tästä mahdollisuudesta! Ensivaikutelma on positiivinen, ihanan paksuja, tukevia mutta todella pehmoisia liinoja kaikki. Minulla kokeilussa on puuvillaiset Priya (liila kukka/kiemuraliina) ja Mockingbird (harmaasävyinen liina) sekä pellavaa sisältävä Golden Slumbers (keltainen kalanruotokuvioinen).

Mockingbird on puuvillaisista liukkaampipintainen ja sileämpi. Jos johonkin minulla käyneeseen liinaan vertaisin niin saman tyylinen kuin Natibabyn puuvillat, joista olen tykännyt kovasti. Kuosi on todella kaunis ja väriltään liina on tyylikkään harmaasävyinen, tykkään myös vähän erilaisesta raitakuosista (kuvassa tosin liian punasävyinen, liina haluaa selkeästi sulautua meidän aittaan...)

Perusreppu n. 13,5kiloisen esikoisen kanssa oli todella mukava, eikä pojan paino tuntunut missään. Liina oli kiva sitoa ja sileän pintansa ansiosta kiristely oli helppoa, tosin siinä hieman näkyi se, että olen tosi pitkään kantanut esikoista vain repulla ja oli tainnut hieman taidot ruostua...

Peppupussi pysyi hyvin paikoillaan eikä liina liukastellut sidonnassa.

 

Melkein keskisormea näyttävä kuopus, liina sopii siis myös wannabe-isotteluun ;)

 Priya on kuosiltaan ehdottomasti minun suosikki, ja väriltäänkin miellyttää kovasti. Liina on selkeästi mockingbirdia rouheampi liina, pinnassa on enemmän kuvion tuomaa tahkeutta ja liinassa on ihana pomppujousto sidonnassa. Liina on vähän huonekalukankaan oloista, paksua mutta pehmoista puuvillaa. Tämä on liina, joka varmasti vain paranee käytössä, tuo ehkä mieleen hieman Oschan Starry Nightin tai Ellevillin Jaden rouheudessaan mutta ollen kuitenkin niitä sileämpi. Vaikeaa tämä liinojen kuvailu, melkein kuin viiniä arvostelisi ;)

Ihana liina olkapäille, paksut puuvillat on minun suosikkeja ehdottomasti. 

Golden Slumbersia en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta pinnassa on sitä ihanaa pellavan mukanaan tuomaa kiiltoa. Ei mikään ohukainen pellavaliina tämäkään, joten mielenkiinnolla tätäkin testaan kunhan ehdin. Yleensä pellava ei sovi minulle, mutta saa nähdä tekeekö tämä liina poikkeuksen. Kuosi on kyllä upea ja keltainen sävyltään kaunis. Keltaista liinaa en osaisi itselleni kuvitella, mutta monelle keltainen sopii ihanasti!

Liinat ovat minulla viikon verran, joten ne tulevat varmasti vilahtamaan vielä useamman kerran blogissa kun testaaminen etenee.

Vanamot

Kantoliinafoorumin kautta olin onnekas ja sain osallistua testikiertueelle, jolla sain kokeilulainaan kaksi kotimaista konekudottua kantoliinaa viikoksi. Nämä ovat Liinalapsen valmistamia ja suunnittelemia, Suomessa tehtyjä liinoja. Sateenkaaren värinen on Ruutu puuvillaisena, pituus 6 ja violetti Solki 50% villaa, pituus 7. Liinat saapuivat minulle eilen ja molempien lasten kanssa olen jo liinoja ehtinyt kokeilla. Alunperin kuvittelin ihastuvani puuvillaiseen, mutta villa meinaa viedä voiton erityisesti kuopuksen kanssa. Ihanan pehmeä ja kerrankin villa, joka ei kutita minua! Lisää kantokokemuksia myöhemmin, nyt nauttikaa kuvista.