Lomalla pohjoisessa

 

Me vietimme talvilomaa Ylläksen ja Äkäslompolon aurinkoisissa maisemissa melkein viikon verran ja olihan taas kivaa! Yllättäen myös kuopus viihtyi kohtuullisen hyvin ulkoillen, hänestä kun ei edelleenkään talvesta pitävää ole kuoriutunut. Esikoinen oli elementissään ja papan kanssa touhusi aamusta iltaan. Iltaisin väsytti kyllä koko sakkia, ei minuakaan normaalisti kymmeneltä ole pää tyynyssä tavattu... 

Konijänkkä on yksi omista suosikeistani täällä ja iltapäivällä siellä oli vain muutama muu perhe meidän lisäksemme. Nämä vuohet tapasimme ensimmäisen kerran jo viime vuonna, yhtä velmun näköisiä kavereita edelleen!

Kantovälineitä ei montaa kertaa tarvittu, mutta Konijänkältä emme olisi ikinä selvinneet hymyssä suin kotiin ilman reppua. Kuopus väsähti ihan totaalisesti hyvin äkkiä ja hieman vastahakoisesti pääsi repun kyytiin. Päiväunia hän ei ole nukkunut yli vuoteen mutta repussa yllättäen uni tulikin todella äkkiä, ja odottamatta.

 On hän niin pieni vielä, meidän vauva melkein 3v. <3

Tällainen suloinen virkattu norsu löytyi Seita Shopista ja yritin kovasti kaivaa paketista tietoa, että onko nämä missä tehtyjä ja ihan käsin virkattuja. Ihanaa nähdä virkattuja hahmoja, virkattu kädenjälki vain on niin kaunista! Täytyisi itsekin kokeilla rohkeammin käyttää oranssia, jotenkin sitä vain varoo kun ei väri omiin lempisävyihin kuulu. Ihan ilman virkkauksia ei omakaan loma sujunut ja teinkin liukuhihnatekniikalla uusia kukkaroita. Ne vilahtivatkin jo instassa, kannattaa siis seurailla menoa blogin ulkopuolella sieltä. Minut löydät @minttuliinidesign

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Jos lapsellani olisi oma blogi...

Jos lapsellani olisi blogi, hän kertoisi siellä varmasti junista, autoista ja palomiehistä. Kuvatessani virkatun rusetin ohjetta, halusi 3-vuotias esikoiseni välttämättä, että kuvaamme myös hänen juniaan. Voihan joku lapsi vaikka kaivata ohjeita junien järjestämiseen ja asetteluun, joten tässä esikoiseni vinkit teille! Aikaa vuorokaudessa tuntuu aina olevan liian vähän, niinpä välillä kirjoittelen blogia esikoisen istuessa vieressä omalla muumi-tietokonellaan. Esikoiseni mielestä tämä "työnteko" on ihan hirmukivaa, joten voisiko sitä kutsua jopa meidän kahden omaksi jutuksi.

Illat on kuluneet tiiviisti tilaustöiden ja vihdoin myös niiden Anelmaisten parissa, pian on jo valmista! Jos haluat seurata myös näiden keskeneräisten töiden vaiheita ja pieniä vilahduksia arjestani, kannattaa suunnata instagramiin. Minut löydät sieltä @minttuliinidesign. Löydänkö myös sinut sieltä?

Mörköjä syövä hippo

Minulla on ollut hieman huono omatunto siitä, että olen koko syksyn virkannut pehmoja ym, mutta vain muille. Esikoinen toteaakin aina virkatessani, että ne menee "tytöille", tytöt ostaa. Joulumyyjäisissä itse myymässä ollessani olen hieman kurkkinut naapureiden pöytiin sillä silmällä että löytyisikö sieltä omille lapsille viemistä. Kun näin Naisten Joulumessuilla supersuloisia virkattuja happypotamuksia yhden jos toisenkin kainalossa, oli pakko kysyä missä niiden myyntipöytä sijaitsee. Viikonlopun päätteeksi vasta sinne ehdin, mutta vielä oli kaksi viimeistä hippoa kotia vailla. Pohdin kerran jos toisenkin kumpi hipoista meille muuttaisi, mutta lopulta ensi-ihastus voitti ja meille muutti isoäidinneliöistä tehty hippo. Hippo on tehty kuulemma jämälangoista ja oli joukon kirjavin. Ja ehdottomasti ihan supersuloinen!

Lasten ilme hipon nähdessään oli heti hyvin innostunut ja taisi sieltä Vau!:kin kuulua. Hippo on hyvin kookas ja niinpä sitä piti heti testata myös ratsastusta ajatellen. Hyvin pian hippo sai kuitenkin tärkeän tehtävän, mörköjen syönnin. Esikoinen on jo jonkin aikaa kertonut nukkumahuoneessa olevan mörköjä ja sehän on tietenkin vaikuttanut myös kaikkien muiden yöuniin... Kerroin hipon olevan ihan spesiaali hippo ja se rrrrrrakastaa mörköjen syömistä syöden niitä suureen mahaansa. Seuraavana aamuna hipon isoa mahaa yhdessä ihmeteltiin, että sinne ne kaikki möröt on menneet. Siitä lähtien on hippo nukkunut yönsä esikoisen sängyn jalkopäädyssä, peiton alla tottakai ja aluksi hipolle laitettiin oma tyynykin. Yöt on rauhoittuneet mörköjen osalta ja se on tärkeintä.

Miten muut käsityöläiset, ostatteko toisten tekemiä juttuja vaikka osaisitte itsekin saman tehdä?

Vinkeenä pihalla

En edes muista, milloin olisi päässyt lasten kanssa ulos mutta vihdoin koitti se päivä, kun kuume hellitti. Koko perheellä alkaa seinät kaatua jo päälle, joten raitis ulkoilma teki kyllä hyvää kaikille. Lapset lähti innoissaan aamulla kerhoon parin viikon tauon jälkeen, ihanaa kuinka ovat hyvin sinne jo sopeutuneet hieman hankalan alun jälkeen. Ja kun vihdoin päästiin ulos, niin pakko oli pukea päälle lasten uudet heijastinliivit. Ostin nämä Vinkeen huutokaupasta kauden avajaisista, vuoden liiveistä haaveiltuani... Materiaalina fleece lämmittää näin tuulisella ilmalla ja erityisesti tykkään kivoista kuvista liivien etuosassa. Vauhdikkaalle, rakettimaiselle kuopukselle rakettiliivi on juuri sopiva!

Autoja rakastavalle esikoiselle auto oli heti selvä valinta, on kuulemma toyota merkiltään kuten papallakin. Kokoasiat uusissa tuotteissa aina mietityttävät ja varsinkin näin ostaessa, kun palautusoikeutta ei ollut. Kuopukselle (ikää 2,5v.) valitsin kooksi S eli 2-4 vuotiaat ja esikoiselle 3,5v.) otin M-koon, jonka suositus on 4-7v. Vähän pelkäsin, että hukkuvatko liian isoihin liiveihin, mutta ei nämä kyllä yhtään pienempiä kestäisi olla, jos haluaa toppavaatteiden päälle pukea.

Syyskelit tuli kyllä kohisten sillä aikaa kun me sairasteltiin ja nyt onkin saanut kaivaa kaapeista paksuja vaatteita oikein urakalla. Huiviprojektinikin taisi jäädä ensi kevättä odottamaan, kun kirpakka ulkoilma saa kaipaamaan jo merinovillaa ja paksumpia materiaaleja. Villasukistahan en luopunut koko kesänä...

Valmiina lähtöön!

Viikonloppu vierähtää Oulun Vadelmatarhalla ja tuotteet ovat valmiiksi pakattuna aamua varten. Onnekseni näin, sillä iltapäivällä nousi kuume ja toivon todella, että tauti helpottaisi huomiseksi... Liian mones flunssa jo tälle kesälle, vai joko tätä voi syysflunssaksi kutsua. On kuitenkin ihana päästä myymään, sillä kaikenlaista mukavaa olen ehtinyt sinne myyntiin puuhailla. 

Koruihini voi valita käsittelemättömien puuhelmien lisäksi myös värillisiä helmiä ja teinkin muutaman uuden version. Minulle tulee noista vihreistä mieleen sellaiset pienet karkkilaatikossa myytävät karkit. Niitä on myös kaikissa irtokarkkivalikoimissa yleensä ja ovathan muuten hyviä! Täytyy miettiä jotain muuta, ettei tarvitse lähteä karkkikauppaan...

Valkoinen kukkarengas valkeilla helmillä on eniten käyttämäni koru ja nyt sellainen matkaa myös Vadelmatarhan viikonloppuun myyntiin. Yksinkertaisen kaunis ja pitsinen, tykkään! Vaaleanpunainen valkeilla helmillä on myös kaunis yhdistelmä, sopisi kauniisti esim. tummansinisen tai mustan paidan kanssa piristämässä asua.

Rusetteja, rusetteja, rusetteja!

Huomenna vietetään myös Siivouspäivää ja Vadelmatarhakin tapahtumaan osallistuu. Sinne kannattaakin tulla bongailemaan myös kirppistavaraa normaalin lastentarvikevalikoiman lisänä. Minäkin oman korteni kekoon kannan ja pakkaan autoon lasten leluja, joilla ei kumpikaan enää leiki. Monesta lelusta luopumalla lapset saivat jo yhden, yhteisen uuden lelun eli ei murhetta surullisten leluttomien lasten puolesta!

Ähtärin eläinpuistossa

Eläinrakkaana perheenä yksi kesäloman hauskimmista kokemuksista oli ehdottomasti Ähtärin eläinpuisto. Olen siellä itse käynyt joskus aiemmin, mutta hirveästi ei muistikuvia siltä reissulta ole. Puisto yllätti suurudellaan ja vaikka me kierrettiinkin alue aika reippaaseen tahtiin, niin silti puistossa kului 2,5h. Eläinpuistoon piti toki valita teemaan sopivat vaatteet ja esikoisella oli Iloisen Kettuliinin Kettu-frotee ja kuopuksella froteinen Ilves. Pojat saivatkin huomiota ja kehuja asuvalinnoistaan lipunmyynnissä, sillä molemmat eläinlajit puistosta löytyvät. Frotee on kyllä niin kiva materiaali ja kestävä, näitä paitoja on oikeasti pesty ja pidetty paljon eikä sitä paidoista huomaa.

Päivä oli aurinkoinen ja monet eläimet lepäilivätkin lämmössä. Ohikulkijat eivät näitä sikoja häirinneet, voi kun itsekin kykenisi samanlaisiin päiväuniin!

Froteinen Mansikki-hupputunika on uusin vaateostokseni ja pääsikin reissussa heti tositoimiin. Sääennusteissa luvattiin helteitä koko ajalle, joten muita pitkähihaisia en tietenkään mukaan pakannut. Kylmä tuuli kuitenkin puhalteli useana päivänä, eikä tällainen vilukissa lyhythihaisilla paidoilla meinannut tarjeta yhtään... Mansikki-kuosiin en uskonut ihastuvani kun sen ensi kerran kuvissa näin, mutta ruskeapohjaisella kankaalla ja hupparina se tuntui heti omalle. Kantoreppu ei kyllä nyt yhtään mätsännyt minun ja kuopuksen vaatteisiin, pieni tyylivirhe selkeästi...

Olisiko tässä sitten lähin kuosikaima minun mekolle, lehmiä kun ei puistossa ollut.

Esikoinen löysi puistosta ystävän, sillä näin hän ja joutsen pitkän aikaa toisiaan katselivat ja juttelivat. Miten innoissaan lapsi olikaan tästä, jokin yhteys heillä selkeästi oli.

Eläinpuistosta löytyi myös ihan huiman hieno leikkikenttä, josta jäi kaiken leikin tiimellyksessä kuvat ottamatta. Ähtäriin mennään kyllä vielä uudelleenkin, niin paljon nähtävää sieltä löytyi ja lasten kasvettua myös malttia seurailla eläinten puuhia löytyy varmasti vielä enemmän.

Marsuherrat ulkoilemassa

Tänään oli vihdoin sopiva hetki ja ilma yhtä aikaa sille, että marsukaksikkomme pääsi viimein ulkoilemaan. Alussa oli vähän arkailevaa menoa, molemmat kyyhöttivät häkin vastakkaisissa päissä mutta kun huomasivat etteivät olekaan yksin, niin yhdessä olikin jo kivempi tutkia ruohoa. Marsujen ilmeestä ja olemuksesta näki nauttimisen määrän ja ensi kesäksi onkin tavoitteena rakentaa kunnollinen ulkohäkki, jossa voisi ulkoilla pidempiä aikoja.

 Marsut ovat oppineet kuka ruuan tuo...

Lisää saisi tällaisia lämpimiä päiviä vielä tulla, kelpaisi myös meidän marsukaksikolle!

Meidän perheen uusin jäsen

Haaveesta on nyt tullut totta ja viime viikolla meille muutti parivuotias marsuherra. Lapset ovat olleet vähintään yhtä innoissaan kun minäkin ja esikoinen onkin ollut niin innokas ruokkija kuin ahkera häkin siivoajakin. Marsulle toivotetaan hyvät yöt ja ensimmäisenä juostaan sanomaan heippa kun ulkoa sisälle tullaan. Marsu on jo oppinut kuka ruoan tuo ja esikoinen onkin tällä keinoin saanut jo hyvin kesytettyä vähän arkaa marsua. Kuvassa marsu on meillä ensimmäistä päivää ja esikoinen testaa toimiiko vesipullo, huolehtimisen tarve on kova.

Ensimmäiset päivät on mennyt vähän ujostellen mutta ruoka-aikaan ruokakippo menee jo ujouden edelle. Marsu saapui meille kaverinsa puoli vuotta aiemmin menettäneenä ja omistajan nyt luopuessa allergian takia. Etsimme aikuista marsua/ marsupariskuntaa eläinsuojeluyhdistyksistä ja netin kautta, toiveena oli antaa koti sellaiselle, jolle sitä ei ole niin helppo löytää. Poikasille kun löytyy ottajia mutta näille aikuisille ei lähellekään niin helposti. Nyt odottelemme hänelle luovutusikäistä kaveria saapuvaksi parin viikon sisään, eli odotus ei suinkaan ole vielä ohi.

Häkille paikka löytyi lastenhuoneesta ja 140cm häkissä on tilaa vipeltää. Häkille taso rakennettiin Ikean pöytälevystä ja harkoista. Näin se on tukeva, häkki ei ole suoraan lattialämmitteisen lattian päällä ja häkki on lapsille hyvällä korkeudella seurata marsun touhuja. Alle mahtuu myös lasten leluja, joten kaikki tila saadaan hyödynnettyä.

Onko teidän lapsilla lemmikkejä tai oletko itse eläinrakas? Minusta on ihanaa kuinka esikoinen on tässä tullut selvästi äitiinsä ja eläininnostus on suurta. Vaikka aina näistä on oma vaivansa, niin saa niistä kyllä varmasti vähintään tuplasti hyötyä takaisin. 

Pihalla

Me ollaan lasten kanssa muutettu ulos ja sisällä ei aina käydä edes syömässä. Kuopus on vihdoin alkanut viihtymään kunnolla ulkona ja siitä nautitaan nyt koko talven edestä. Ulkona viihtymistä on lisännyt entisestään uusi leikkitorni liukumäkineen, jossa on kiva syödä myös eväitä. Ensimmäiset eväät syötiin jo ennen kuin kattoa oli vielä asennettu ja ensimmäiset laskut laskettiin liukumäen ollessa vielä autotallin lattialla.

Tikkaat vähän mietitytti, että miten parivuotias niitä kiikkuu kun askelväli on aika pitkä, mutta ketteränä menee kyllä näppärästi kunhan aina muistaisi pitää kiinni...

Omenapuut alkavat kukkia ja kukkien määrästä päätellen me saadaa nauttia syksyllä suuresta omenasadosta. Viime vuonna omenat tosin päätyivät roskiin pihlajanmarjakoin vuoksi, nyt täytyykin äkkiä tutustua torjuntaan.

 Kesäkukat odottelevat vielä kaupassa mutta onneksi pihalta löytyy monenlaisia kukkia ihailtavaksi. Nämä särkyneet sydämet (?) ovat pihan reunan "metsikössä", naapurista kai levinneet kun ei meillä niitä pihassa kasva. Pitäisi siirtää pihalle kukkapenkkiin turvaan, ovat niin kauniita!

Taistelu voikukkia vastaan on loputon mutta toisaalta, tällaisina ihan lyhytvartisina ne on oikeastaan ihan kauniita...

Naapurin pihalla kasvaa upea kirsikka, joka meidän onneksi on kasvattanut oksansa aidan yli meidänkin puolelle. Kasvaa vielä juuri lasten keinujen takana, joten siinä vauhtia antaessa on tovi jos toinenkin aikaa kukkia ihailla. Kirsikoita saa kuulemma maistellakin vapaasti kun se pihallemme niin houkuttelevasti oksansa kasvattaa, eli satokautta siis odotellen!

Lippujuhla 2015

 

Käsityökortteliin urakointiin tuli sopiva tauko torstaina, kun Oulussa vietettiin Puolustusvoimain Lippujuhlan päivää. Kun tiedossa oli, että paikalla on nähtävillä niin hawkit, armeijan kulkuneuvoja kuin pelastuslaitoskin, ei tapahtumaa vain voinut jättää väliin. Aurinkoinen sää oli omiaan ulkotapahtumalle ja me varauduttiin tungoksiin kantorepuilla. Näin päästiin aina lähelle ja ujompi esikoinenkin uskalsi kiikkua paloautoon repun kyydissä. Huimapäisempi kuopushan olisi joka kulkuneuvossa istunut pitkäänkin ja olisi painanut jokaista nappulaa, jos ei väliin olisi ehtinyt.

 Pappa ja mummukin ehtivät mukaan, eikä esikoisen kantajasta ollut kahta puhetta kun lähdettiin kohti torinrantaa syömään. Kädet osoittivat koko ajan eri suuntiin ja kova selostus oli käynnissä, "huomaathan pappa kaiken minkä minäkin".

Kuopuksella alkoi päivä tuntua jo pitkälle paraatin aikana, mutta sujuihan se Kaapon katsominen repussakin. Sai mennä isotkin rekat ja ajoneuvot ohi, mutta katse ei Kaaposta irronnut... Hyvä keskittymiskyky, täytyy sanoa.

Tämä ilta kului pitkästä aikaa ystävän kanssa lenkkeillen ja juoruillen. Melkein kuin silloin joskus kun asuttiin vielä vanhalla kotipaikkakunnalla, oltiin sinkkuja, opiskeltiin ja ostettiin viikonlopuksi yhteinen viinipullo, valkkaria tottakai. Kunnes tulee se kohta kun lähtee kotiin, starttaa farmarin jonka takapenkillä on kaksi turvaistuinta ja ajaa kotiin kauaksi keskustasta. Elämä muuttuu, mutta ystävyys ei <3