Syksy saapuu kotiin

Ulkona on jo syksyn tuntua, pihlajanmarjat alkavat punertua ja omenat alkavat odotella poimijaansa. Syksyn myötä saapui myös innostus sisustamiseen, joka on kesän ajan viettänyt todellista hiljaiseloa. Keinutuoli sai ylleen taljan ja kaverikseen villaviltin, lampun siirsin valoksi huoneen toiselta nurkalta. Ei mitään uutta hankintaa, mutta uudelleensijoitettuna tuo uuden tuntua.

Makuuhuonetta kesän ajan piristänyt raitapeitto sai muuttaa takaisin kaappiin odottamaan ensi kesää ja vanha harmaa peitto tilalle. Vaikka tyynyt ja matto ovatkin olleet samat, on harmaan kanssa yhdisteltynä huone huomattavasti rauhallisempi. Haluaisin sisustaa värikkäästi, inspiraationa voisin käyttää vaikka Peppi Pitkätossun Huvikumpua mutta sitten kuitenkin lopulta rauhallisempi tyyli tuntuu enemmän omalle. Rottinkiarkku on aarrearkkuni, täynnä käsityölankoja, ontelokuteita ja trikookuteita. Lapset eivät ole vielä keksineet miten helpon lukon aukaista, sitä päivää odotellessa...

Edellisessä postauksessa mainitsemieni lasipurkkien lisäksi myös erilaiset lasimaljakot ja pienet purkit sekä kipot ovat heikkouksia kirppareilla. Pieni maljakko ja lasikulho ovat myös kirppareilta muutamalla eurolla kesän aikana löytyneitä. Maljakon ostin virkkuukoukuille säilytyspaikaksi, mutta nyt kun suurin osa koukuista on kiinni keskeneräisissä töissä (kyllä, niitä on liikaa, sekä koukkuja että keskeneräisiä...), niin maljakko saa odotella hyllyllä muiden lempiesineiden kanssa.

Ja loppuun sitä realismia, mitä kuvien ottaminen meillä todellisuudessa on suurimman osan ajasta... Monesti ihailen blogeja, joissa päivästä toiseen esitellään kauniita paloja kodeista ja yritän muistuttaa itselleni, kuinka helppoa kuvista on rajata ne ei-toivotut asiat pois. Helpointa kuvaaminen on siivouspäivänä, eli liian harvoin ja silloinkin kuvat kannattaa ottaa mielellään viimeistään minuutti sen jälkeen kun imuri on hävinnyt huoneesta. Jos myöhästyy tästä, voi ennen kuvien ottamista siirtää pois huoneeseen ilmestyneet pallot, päältäajettavat traktorit, nostaa tyynyt takaisin sohvalle ja siirtää sohvapöytänä toimivan arkun takaisin paikoilleen... Esikoinen oli aivan innoissaan taljan paluusta ja ehdin ottaa yhden kuvan ennen kuin tilanne näyttikin sitten jo tältä:

 "En minä ole täällä, ota vain kuva, ei kukaan huomaa...". Nooh, lämmittäähän talja näinkin ja pitäähän kodin kestää leikit. Ja sainhan minä kuitenkin sen yhden kuvan muistoksi siitä, kuinka meillä joskus oli siistiä...

Rakkaudesta lasipurkkeihin

Jo keväällä näkyivät ensimmäiset oireet ja kesän myötä tilanne ryöstäytyi käsistä, enää ei pystynyt vastustamaan lasipurkkien kutsuhuutoa. Ensimmäiset Riihimäen lasin apila-purkit löytyivät Ylivieskan kirpparilta ja seuraava kirppisreissu Oulussa toi pari purkkia lisää. Nyt niitä on kolme eri kokoa ja ensimmäiset löytäneet jo omat paikkansakin. Talveksi ajattelin eteiseen isoa purkkia valojen kera, mutta se idea joutuu vielä odottamaan kauppoihin saapuvia uusia tunnelmavaloja. Ostoslistalla olisi toive löytää johdoton versio, jottei johtoa tulisi purkista yli. Pöytätason päällä oleva taulu muistuttaa rauhoittumaan, "Keep Calm and Carry On".

Keskikokoinen purkki toimii keittiössä puuropussien säilytyspaikkana. Peruspuurot eivät meillä lapsille uppoa, omena-kaneli on esikoisen suosikki ja kuopukselle maistuvat myös marjaversiot. Kun täytyy valita kahdesta pahasta, sokerisesta puurosta tai rahkasta, valitsen mieluummin lapsille kuitupitoisemman iltapalan.

Olohuoneen lipaston päällä asustavat iso ja keskikokoinen purkki kera korujen tekoon tarkoitettujen lankakerien. Helmitilausta odotellessa on aikaa suunnitella uusia malleja ja väriyhdistelmiä, ehkä jotain rohkeampaa tällä kertaa yksiväristen rinnalle. Jouluksi hankittuna punaista lankaa, joita onkin jo kolme tilauksessa. Täytyy kai tehdä (sellainenkin...) itsellekin, pianhan se pikkujoulusesonki jo alkaa!

Kirpparit toimivat joskus parhaina sisustusinspiraation paikkana, kunhan pitää vain silmät auki ja mielen avoimena. Joskus voi mennä jopa ostoslistan kanssa, kuten mulla kävi näiden purkkien kanssa. Harrastatko sinä "kirpparisisustamista"?

Kirppislöytöjä ja liinapino

 

Käväisin eilen lasten päiväuniaikaan läheisellä kirpparilla ja se ei kyllä petä tarjonnallaan! Kuvassa näkyvän kannun ja takana olevat juomalasit löysin aamulla Prismasta, muoviselle kannulle olisi ollut jo kesän aikana suuri tarve. Tähän asti terassilla on mehua kaadettu hentoisesta lasisesta kannusta, mutta tämä on varmasti huomattavasi lapsiystävällisimpä eikä tarvitse särkymistä pelätä. Kun näin kirpparilla nuo jalalliset muoviset lasit, niin nappasin samantien mukaan. Samaa ruutuaiheista kuviota ja niin herkulliset värit. Kesä taisi jo mennä, mutta tuleehan se vielä seuravaakin. Sadesäällä voisi joskus kattaa kauniin välipalakattauksen sisälle, tehdä retki vaikka olohuoneeseen!

Kesän jälkeen tulee tietenkin talvi ja se ihana joulu, joten eihän joulukoristeiden ostaminen elokuussa niin hassu ajatus ole... Nämä iittalan lasikortit löytyivät myös kirpparilta, mutta pääsevät vielä kaappiin odottelemaan joulusesonkia.

Mukaan samalta reissulta koriin päätyi myös mm. pitsiverhot makuuhuoneeseen, esikoiselle pitkähihainen pusero sekä hyväkuntoinen Reiman toppapuku varapuvuksi talveksi, traktorinaulakko leikkimökkiin ja kaksi Muumi-lehteä lapsille ettei tarvitse äidin sisustuslehtiä lukea. Kesän aikana sisustaminen on ollut hitaanlaista, kun aika on kulunut niin paljon ulkona ja nyt onkin kaapinpäälliset täynnä omaa paikkaansa hakevia esineitä. Uusia verhojakin kaipaisi muutama ikkuna, mutta ne taitavat odotella miehen kesäloman alkua ennen kuin ikkunaan asti ehtivät.

Seidi Minä, sinä, hän-blogista pyysi kuvia liinapinoista, joten tässä minun vastaukseni haasteeseen. Harvinaista, että mitään ei tule tulossa eikä mikään liinoista ole lähdössä, tosin kantamisia on nykyään paljon myös repuilla. Yksi reppu on tällä hetkellä lainassa veljen perheellä ja kun se palautuu, niin voisi kuvata itselle talteen myös reput. Puoli vuotta sitten käytin melkeinpä aina liinoja mutta nykyään liinat on nukutuskäytössä ja ulkona/kauppareissuilla mukana kulkee aina reppu. Voittaa nopeudessaan ja varsinkin näin kurakelien lähestyessä on reppu helpompi saada puhtaana viriteltyä selkään verraten maassa laahaviin liinanpäihin.

Ylhäältä alas liinat ovat:

Christan käsistä 3, puuvillaa

Oscha Roses Juliet 5, silkkiä

Oscha Strato Rosaline 6, mohairia ja villaa

Tula Priya Orchid 7, puuvillaa

Pieniä uudistuksia pihalla

Viikonloppu hurahti töiden merkeissä, menee kyllä päivät nopeasti vaikka aamut aikaisin alkavatkin. Illat on pyhitetty lasten kanssa leikkimiseen ja siinä sivussa on ihasteltu pihan marjasatoa. Pihan takareunalta löytyy vadelmapensaita, joiden ympäristön ajattelin nyt syksyllä puhdistaa kunnolla toivoen vielä parempaa marjasatoa ensi vuonna. Karviaisia on myös tulossa paljon, mutta kysymys kuuluukin, mihin niitä voisi käyttää?

Meidän onneksemme talon edellisetkään asukkaat eivät ole olleet innokkaita kukan istuttajia, sillä nämä muutamat kasvit tuntuvat saaneen uuden roolin pallojen maalina. Palloja heitellään niin kukkien päälle kuin marjapensaisiin, ei ikinä tiedä kuinka isoja "marjoja" jostain voi löytää!

Esikoisen uusi huppari löytyi H&M:ltä, ihana haihuppu ja evä selässä. Siellä oli kyllä vaikka mitä kivoja syksyn uutuuksia, mutta ensin pitäisi käydä läpi mitä onkaan tarttunut kirppareilta ja alennusmyynteistä mukaan, että tietäisi mille olisi todellista tarvetta.

Marjapensaiden tukia hakiessamme rautakaupasta löysimme pihalle myös nämä tosi hauskat jalanjälki-kivet, jotka johdattavat nyt hiekkalaatikolta leikkimökille. Lapset olivat ihan ihmeissään, että mitkä maahan oikein olivatkaan ilmestyneet!

Syksy tuntuu tulleen kylmine öineen, joten äkkiä saunaan lämmittelemään ja muistelemaan niitä kesän helteitä!

Marjaopiskelua ja siili-konsertti

Minulla on ollut nyt muutamana aamuna pihaprojekti sieltä kivoimmasta päästä (15 vuotta sitten olisin kyllä ollut vähän toista mieltä...) eli marjojen poimintaa. Mutta osaisiko joku asiantuntevampi kommentoida ja auttaa, onko lehdissä näkyvä muutos herukanruostetta (oma googlediagnoosini). Mistään ei tunnu löytyvän tietoa ovatko marjat silti syömäkelpoisia, niissä kun ei mitään muutoksia näy ja makukin on herkullinen.

Mustia on tulossa ihan hirmuinen määrä, kypsät on nyt kerätty ja ensi viikolle kypsymässä reilusti lisää. Harmi vain kun en itse niitä mihinkään käytä, mutta "marjavaihdon" ansiosta saan niitä omia herkkuja, eli punaisia tilalle. Ensi vuodeksi tiedossa oksien karsintaa, parempien tukien laittoa ja pensaiden "ilmastointia" paremmaksi tätä kautta. Ensimmäinen vuosi omien marjapensaiden omistajana osoitti virheet, jotka paremmalla opilla (opiskelin juuri googlesta marjapensaiden hoitoa...) toivottavasti korjataan tuleva vuonna!

 

Marjojen keräämisen vastapainoksi illalla jotain aivan muuta! Päivän ruoan laittoi ravintolan henkilökunta ja massut täynnä oli hyvä suunnata keskustaan Soivan siilen konserttiin. Esikoinen seurasi konserttia isän kyydissä wompatissa, korkealta näki paljon paremmin ja repussa oli turvallinen olla väenpaljoudessa. 

Kuopus puolestaan sai kurkkia konsertin uuden Tulansa kyydissä. Huomaa mätsäävät paita ja repun jalansuiden pehmusteet, keltainen väri alkaa pelottavasti kulkeutua vaatekaappiin... Säädöt ja mukavin kantokorkeus vielä hakusessa Tulan kanssa, menee hetki opetella uuden repun niksit ja mukavuudet. Minä olen niitä, jotka siirtelevat remmejä senteillä suuntaan jos toiseen, hyppyytän koko reppua kesken kantamisen ylöspäin tai parannan peppupussia mieluummin kun toteaisin, että ensi kerralla parempi. Välillä tulee mieleen, että saako tämä säätäminen repun käytön näyttämään hankalalta muiden silmissä, vaikka se tapahtuukin nopeasti. Mutta kun miettii, kuinka paljon helpompi meillä oli katsoa konserttia lapset repuissa selässä verraten niihin lukemattomiin vanhempiin, jotka sylissä yrittivät nostaa (isojakin) lapsiaan ylemmäs, niin toivottavasti kantamisesta repulla/liinalla/ergonomisella kantovälineellä jää kuitenkin muillekin ensisijaisesti mieleen helppous ja kätevyys.

Tula kera jatkopaloin, toimii!

Saatoin "ehkä" hivenen hoputtaa postitätiä tänään, mutta onnistuin saamaan hänet keskeyttämään pakettien hyllyttämisen ja luovuttamaan paketin jo ennen kuin sitä oli ehditty kirjata saapuneeksi... Mutta kun tiedossa oli, että Ipanaiselta tulossa oleva paketti on enää vain klikkauksen päässä ja kello vain hiven ennen neljää, joten uskalsin kokeilla! Tilasin itselleni Tulan Priya-kantoliinan nukutuskäyttöön ja standard-kokoisen repun jatkopaloilla autoon "matkarattaiksi". Pähkäilin todella pitkään kumman koon valitsen ja olen kyllä tyytyväinen valintaani. Kuopus on nyt muutamaa päivää vaille 1v 4kk, siro ja ikäisekseen hieman miinuskäyrällä aina kasvanut. Standard-kokoinen reppu on hänelle hieman liian kapea polvitaipeesta toiseen mitaten, mutta yläosastaan juuri sopiva. Lapsi saa helposti kädet paneelin ulkopuolelle ja reppu asettuu tosi hyvin tukemaan yläselkää. Jos kädet on paneelin sisäpuolella, yltää paneeli vielä niskaan saakka, joten toimisi tarvittaessa myös nukkuessa unituen kanssa.

 

Tulalla on kuitenkin ihan loistava ratkaisu jatkamaan paneelin leveyttä polvitaipeiden kohdalla ja se on jatkopalat! Jatkopalat kiinnittyy ylhäältä olkahihnoihin ja alhaalta ne pujotetaan vyötäröhihnaan. Palat on muotoiltu vyötärötuen mukaan, eli ne istuvat siihen kuin hansikas.

 

Eikös näytä aika kivalle harmaat jatkopalat tuossa sivuilla, sulautuu hyvin muuhun reppuun. Taaperoreppuja testatessa tykästyin noihin paksuihin olkapehmusteisiin ja tukevaan vyötäröön, mielenkiinnolla testailen kuinka toimivat pienemmässä repussa pienemmän kannettavan kanssa.

Ja tältä ne näyttää käytössä. Kuopukselle nuo jatkopalat on juuri sopivat niin, että ne ovat täysin paneelissa kiinni ja asento on helppo saada hyväksi. Ilmankin jatkopaloja hänellä olisi peppu polvia alempana, mutta näin tukea tulee luonnollisesti enemmän. Itse mietin ennen kokeilua, että pitääkö paloja jotenkin asetella erikseen, mutta ne kyllä asettuivat kohdilleen ihan itsekseen.

Ja pitihän se toki kokeilla, miltä tuntuisi standard-reppu jatkopaloin tuollaisen pian 2,5-vuotiaan kanssa. Ilman jatkopaloja asento ei olisi pitkäaikaisessa kannossa varmastikaan mukava kummallekaan, mutta jatkopaloin on mahdollista saada hyvä sammakkoasento aikaiseksi. Paneeli jää toki lyhyeksi selästä ja heittäytyjän kanssa kaipaisin varmasti enemmän tukea niskaa kohti mutta esikoisen kanssa voisinkin kuvitella menevänä tällä yhdistelmällä lyhyitä aikoja. Pitkiin kantoaikoihin kaipaisin hänelle jo taaperokokoista vaihtoehtoa.

Kantorepuissa on mielestäni tärkeää se, että reppu on mieluummin sopiva hetken kuin liian suuri todella kauan, eli oikean koon valinnalla on suuri merkitys. Kuten kengissä, ei myöskään repuissa suuri kasvunvara yleensä helpota käyttöä millään tavalla vaan pikemminkin turhauttaa, kun kiva kantoväline jää käyttämättä huonon istuvuuden takia. Yleensä jälleenmyyntiarvo on todella hyvä, ja kirppariryhmät aktiivisia, joten koon vaihtuessa uusi käyttäjä löytyy monesti pian.

Tänään vietetty sisäpäivää vesisateen piiskatessa pihalla, huomenna marjapensaiden kimppuun tavoitteena kerätä mahdollisimman paljon marjoja pakkaseen talvea varten!

Tula Golden Slumbers

 

Eilen illalla testiin pääsi Tulan liinoista Golden Slumbers, joka on 80% puuvillaa ja 20% pellavaa. Ennakko-odotukset pellavaliinasta perusrepussa olivat hieman jännittyneet, koska yleensä pellava alkaa saman tien porautumaan hartioihin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kannatti kokeilla ja todeta olevansa väärässä! Liina oli itseasiassa aika mukava eikä vajaan puolen tunnin kantamisella tuntunut missään kipua, ehdottomasti kivoimpia pellavaliinoja mitä mulla on käynyt.

Yltää, yltää kun oikein yrittää mutta peppupussi ei karkaa! Liina ei ole liukas vaikka kuvio on aika sileä ja liinassa on pellavalle ihanaa kiiltoa. Näppituntuma liinasta on pehmoinen ja aika letkeä, tosin tämä on jo monella testaajalla kiertänyt ennen minulle tuloa, joten ihan uuden liinan jäykkyyttä tässä ei varmasti ole enää jäljellä. Liina tuntuu tukevalle ja tykkään paksuudesta kovasti. Sopii vauvasta taaperoon, ehdottomasti potentiaalia, jos haluaa hankkia yhden liinan koko kantoajalle (tähän kategoriaan lukisin kyllä kaikki kolme minulla käymässä olevaa Tulan liinaa.)

Kun esikoinen huomasi, että omenoihinhan yltää liinassa/sylissä, niin piti hänenkin toki päästä yksi omena puusta nappaamaan. Nämä on niitä "ilman liinaa ei onnistuisi"-tilanteita, oman vuoron odottaminen kun ei meillä vielä ole se vahvin laji...

Slumbers pääsi myös iltanutukselle, mutta olalle solmitussa kietaisuristissä liina alkoikin sitten osoittamaan niitä pellavan huonoja piirteitä minulle ja tuttu lapaluiden välinen kipu alkoi. Ei tosin pahana, huomasi kyllä ettei liina ole 50% pellava, joka olisi porautunut sekä lapaluihin että hartioihin. Mutta tulipa taas todettua, ettei kuopus tykkää pellavaliinoista! Yleensä hän nukahtaa alle 10minuutissa rauhallisesti, mutta nyt nukutustilanne oli yhtä taistelua ja jouduin vaihtamaan toiseen kantovälineeseen kesken nukutuksen. Sama on tapahtunut niin monta kertaa pellavaliinojen kanssa, ettei kyseessä voi olla enää sattuma.

Kuosikuvaa iltavarjoissa. Tässä liinasta tulee jotenkin mieleen suomalainen vilja, tähkät jotka heiluvat tuulessa auringon laskiessa. Kokonaisuutena liina oli pellavaa vierastavalle positiivinen yllätys ja tykästyin jopa väriinkin, ihanan kesäinen ja oikeanlaisiin vaatteisiin yhdistettynä aika pirteä vaihtoehto. Kuvissa oleva kukkafroteepaita on muuten kirppislöytö, minulle hyvin epätyypillinen ja värikäs mutta jotenkin ihastuin siihen heti sen nähdessäni. Kun koko sopi ja hinta oli hyvin edullinen, eihän sitä voinut jättää muille löydettäväksi. Kerrankin satuin oikeaan aikaan paikalle, kun myyjä tuli pöytäänsä täyttämään ja ostin kerralla kolme minulle kivointa vaatetta häneltä melkein suoraan pussista! Kiitokset vain sinulle, jos tämän satut näkemään!

Jos liinaan ihastuit, niin suuntaapa ostoksille Ipanaiselle, josta Golden Slumbers löytyy vielä kirjoitushetkellä varastosta! Näitä ei taida muualta maailmalla saadakaan tällä hetkellä, joten ole nopea ennen kuin ulkomaan mammat hoksaavat liinat! (ei kytkyä tai yhteistyötä, vain tyytyväinen asiakas)