Ystävänpäivänä

Ystävänpäivänä on lupa hempeillä ja viettää laatuaikaa rakkaiden kanssa, jota meillä lapset kaipasivat niin paljon, että koko perhe herättiin jo kuuden jälkeen... Tänään on luvassa leivontaa ja ystävänpäivän vieraita, sekä laukun pakkaamista. Huomenna olisi tiedossa 24h miniloma kahden mieheni kanssa ja nyt on edessä tiukka miettiminen siitä, mikä käsityö lähtee mukaan. Keskeneräinen vai joku ihan uusi, siinäpä tämän päivän vaikein pulma.

Kuvat vaaleanpunaisesta korusta ovat julkaisemattomia arkistojen aarteita, mutta sopivat tämän päivän teemaan loistavasti. Vastaava koru oli se kaikista ensimmäinen kukkarenkaallinen koru, joten pientä tunnearvoa on näitä samankaltaisia tehdä. Väreinä korussa vaaleanpunainen ja pinkki, oikea pienen ja suuremmankin prinsessan unelma <3

Vaikka minulla on omatekemiä koruja useita, on se selkeä suosikki joukkoon muodostunut. Oma korusuosikkini on ehdottomasti valkoinen kukkarengas valkoisilla puuhelmillä. Niin helppo yhdistellä monenlaisiin vaatteisiin, tässä Polarn o. Pyretin raitapaidan kanssa.

Ja Metsolan Birdsong-mekon kanssa. Helmimäinen lintukuosi tuo mieleen toisen suosikkini Iittalan Kastehelmen eikä musta-valkoisuutta vain voita mikään.

Ihanaa ystävänpäivää ja vaaleanpunaisia lankakeriä! 

Vinkeenä pihalla

En edes muista, milloin olisi päässyt lasten kanssa ulos mutta vihdoin koitti se päivä, kun kuume hellitti. Koko perheellä alkaa seinät kaatua jo päälle, joten raitis ulkoilma teki kyllä hyvää kaikille. Lapset lähti innoissaan aamulla kerhoon parin viikon tauon jälkeen, ihanaa kuinka ovat hyvin sinne jo sopeutuneet hieman hankalan alun jälkeen. Ja kun vihdoin päästiin ulos, niin pakko oli pukea päälle lasten uudet heijastinliivit. Ostin nämä Vinkeen huutokaupasta kauden avajaisista, vuoden liiveistä haaveiltuani... Materiaalina fleece lämmittää näin tuulisella ilmalla ja erityisesti tykkään kivoista kuvista liivien etuosassa. Vauhdikkaalle, rakettimaiselle kuopukselle rakettiliivi on juuri sopiva!

Autoja rakastavalle esikoiselle auto oli heti selvä valinta, on kuulemma toyota merkiltään kuten papallakin. Kokoasiat uusissa tuotteissa aina mietityttävät ja varsinkin näin ostaessa, kun palautusoikeutta ei ollut. Kuopukselle (ikää 2,5v.) valitsin kooksi S eli 2-4 vuotiaat ja esikoiselle 3,5v.) otin M-koon, jonka suositus on 4-7v. Vähän pelkäsin, että hukkuvatko liian isoihin liiveihin, mutta ei nämä kyllä yhtään pienempiä kestäisi olla, jos haluaa toppavaatteiden päälle pukea.

Syyskelit tuli kyllä kohisten sillä aikaa kun me sairasteltiin ja nyt onkin saanut kaivaa kaapeista paksuja vaatteita oikein urakalla. Huiviprojektinikin taisi jäädä ensi kevättä odottamaan, kun kirpakka ulkoilma saa kaipaamaan jo merinovillaa ja paksumpia materiaaleja. Villasukistahan en luopunut koko kesänä...

Ähtärin eläinpuistossa

Eläinrakkaana perheenä yksi kesäloman hauskimmista kokemuksista oli ehdottomasti Ähtärin eläinpuisto. Olen siellä itse käynyt joskus aiemmin, mutta hirveästi ei muistikuvia siltä reissulta ole. Puisto yllätti suurudellaan ja vaikka me kierrettiinkin alue aika reippaaseen tahtiin, niin silti puistossa kului 2,5h. Eläinpuistoon piti toki valita teemaan sopivat vaatteet ja esikoisella oli Iloisen Kettuliinin Kettu-frotee ja kuopuksella froteinen Ilves. Pojat saivatkin huomiota ja kehuja asuvalinnoistaan lipunmyynnissä, sillä molemmat eläinlajit puistosta löytyvät. Frotee on kyllä niin kiva materiaali ja kestävä, näitä paitoja on oikeasti pesty ja pidetty paljon eikä sitä paidoista huomaa.

Päivä oli aurinkoinen ja monet eläimet lepäilivätkin lämmössä. Ohikulkijat eivät näitä sikoja häirinneet, voi kun itsekin kykenisi samanlaisiin päiväuniin!

Froteinen Mansikki-hupputunika on uusin vaateostokseni ja pääsikin reissussa heti tositoimiin. Sääennusteissa luvattiin helteitä koko ajalle, joten muita pitkähihaisia en tietenkään mukaan pakannut. Kylmä tuuli kuitenkin puhalteli useana päivänä, eikä tällainen vilukissa lyhythihaisilla paidoilla meinannut tarjeta yhtään... Mansikki-kuosiin en uskonut ihastuvani kun sen ensi kerran kuvissa näin, mutta ruskeapohjaisella kankaalla ja hupparina se tuntui heti omalle. Kantoreppu ei kyllä nyt yhtään mätsännyt minun ja kuopuksen vaatteisiin, pieni tyylivirhe selkeästi...

Olisiko tässä sitten lähin kuosikaima minun mekolle, lehmiä kun ei puistossa ollut.

Esikoinen löysi puistosta ystävän, sillä näin hän ja joutsen pitkän aikaa toisiaan katselivat ja juttelivat. Miten innoissaan lapsi olikaan tästä, jokin yhteys heillä selkeästi oli.

Eläinpuistosta löytyi myös ihan huiman hieno leikkikenttä, josta jäi kaiken leikin tiimellyksessä kuvat ottamatta. Ähtäriin mennään kyllä vielä uudelleenkin, niin paljon nähtävää sieltä löytyi ja lasten kasvettua myös malttia seurailla eläinten puuhia löytyy varmasti vielä enemmän.

Vinkki kudevirkkaajille

Kudekerältä nuken koppaa virkatessa törmäsin tilanteeseen, jossa lattialla pyöri holtittomasti kudekerä, joka oli kovaa vauhtia takuttumassa eikä virkkauksesta tullut mitään. Silloin ratkaisin tilanteen laittamalla kudekerän kangaskassiin, joka olikin ihan hyvä vaihtoehto sillä näin minulla oli samassa myös säilytyspaikka kerälle reissussa. Mutta mitä pienemmäksi kudekerä meni, samaa tahtia hankaloitui myös virkkaaminen kun kevyt rulla pyöri kassin pohjalla. Kopan teosta jäi kudetta reilusti yli ja päätin virkata siitä ison korin vailla paikkaa tai sen tarkempaa suunnitelmaa. Korista tulikin kivan jämäkkä, ihan erilainen kuin aiemmin ontelokuteesta tekemäni. Esteri-ontelokude jatkaa voittokulkuaan minun suosiossa. Tänään huomasin, että sehän on ihan täydellinen uusiin Kärkkäiseltä hakemiini trikookuderulliin, joita oli vain pakko kokeilla. Jämäkkä kori pitää rullan hyvin paikoillaan ja pysyy tukevasti pystyssä.

Hyvin rullaa! Jos kori olisi tehty tätä varten, olisi sen voinut tehdä hieman pienempänä mutta nyt sinne mahtuu myös korintekele tai maton alku säilytystä varten. Pinkki väri kopassa vaatii kyllä vähän silmien siristelyä, omaan käyttöön olisi vähän rauhallisemman värin voinut valita. Värikkäät virkatut villasukat on hyvin palvelleet ja niiden väreihin en ole vieläkään kyllästynyt. Virkattu sukka on osoittanut kestävyytensä kivilattialla, mutta pesuvaraksi pitäisi kyllä toiset vielä tehdä. Raitalegginssit on muuten tänään tulleet Verson puodin Mukavaleggarit ja on kyllä nimensä veroiset! Olen ihaillut muiden vastaavia jo pitkään, mutta vihdoin uskalsin omatkin ostaa. Nyt ei harmita kuin se, että miksen hankkinut jo aiemmin...

Lapsimessujen tärpit

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua Lapsimessujen tarjonnasta ja yllättävän moni tuntuu olleen pettynyt mm. vaatetarjontaan ja tarjouksiin. En voi kuin ihmetellä, sillä Oulun lapsimessuihin tottuneena Helsingin tarjonta oli jotain aivan muuta! Verson puodista löysin molemmille pojille hupparit, joista tässä kuopuksen. 15€ hupparista on vähemmän kuin H&M:n hinnat ja ainoa mitä jää miettimään on, että miten tähän hintaan voi tuotetta vielä kannattavasti myydä.

Esikoinen sai Versolta jätskihupparin ja voin vain kuvitella, kuinka paljon pikkukiviä ja aarteita tulee noihin taskuihin päätymään kesällä.

 Indie Fabrics oli osasto, jossa pyörin, hyörin, mietin ja pohdin. Ihania kankaita, joista vain äkkiä miettiä, että mitkä olisi ne ihanimmat ja mitä niistä osaisi vielä tehdäkin. Rusettikankaasta on tulossa pipo ja tuubihuivi itselleni ja puolen metrin pala heppakangasta on vielä mietinnässä. Olin joskus heppatyttö henkeen ja vereen viettäen kaiken vapaa-ajan talleilla, nyt edellisestä ratsastuskerrasta on jo pian 4 vuotta.

Paapiin nappeja oli pakko napsia mukaan, näistä saa ihania pieniä yksityiskohtia virkkauksiin.

Lisää Paapiita, sillä heidän tsi-koirat löytyivät Paapolta. Tarkoituksenani on ommella molemmille pojille omat koirat, toiselle sininen ja toiselle vihreä koira. Nappeja löytyi myös tältä osastolta, tällä kertaa norsuja ja kukkia. Yhdessä pussissa on Made with love-metalliriipuksia lahjoiksi meneviin käsitöihin lisättäväksi. Loput ostokset sitten äitienpäivän jälkeen...

Näiden lisäksi Me&I-osasto vei osansa messubudjetista, mutta sen verran mieluisia olivat löydöt, että kaikki ovat jo pyykissä... Vietimme messuja edeltävän päivän Helsingissä shoppaillen ja pääpaino oli yllättäen kädentaitoliikkeissä. Ostoslistalla oli myös uusia vetimiä ja kunhan saadaan ne laitettua, niin on kuviakin luvassa.

Kävitkö sinä Lapsimessuilla ja mitä mieltä olit messujen tarjonnasta?

Aitalla

Kävin tänään hakemassa Anna-Riitan aitalta tilaamani Iloisen Kettuliinin hupputunikan ja tällä kertaa muistin ottaa myös kameran mukaan. Anna-Riitan aitta löytyy Oulun kauppatorilta aitasta nro 12 ja on kyllä käymisen arvoinen paikka. Ihania käsitöitä niin lapsille kuin aikuisille ja todella monenlaiseen makuun. Aitoilla on elämää myös talvella ja vierestä löytyy mm. sisustajille Lifestylenordic.

Vinkeen heijastinliivit on supersuloisia ja uskon, että meidän palomies Sami-fani ihastuisi ylärivin punaiseen tuliliiviin.

Elvarin koruja ihastelin jo kädentaitomessuilla syksyllä ja osastolla kävi kyllä sellainen melske, että kyynärpäät edellä sai pöydän luokse mennä. Aitoilla näitä pääsee tutkimaan rauhassa.

 Voi noita PaaPiin pöllöjä!

Iloisen kettuliinin LinnunLennossa on jotain todella hurmaavaa ja suloista, eikä minua helpota yhtään tieto siitä, että tätä on saatavilla mekkona myös aikuisten koossa....

Ompelutaitoinen voi ommella kankaista mekot ja paitansa itse. Minun täytyy vielä kerätä rohkeutta uskaltaakseni kokeilla ompelua eikä ylimääräisistä tunneista vuorokausiinkaan haittaa olisi.

Lapset kiittää Iloisen Kettuliinin Susania ihanasta yllätyksestä, meillä on nyt jääkaapin ovi täynnä kettutaidetta!

Ketut ja ilvekset vihdoin käytössä!

Muistatteko vielä Iloisen Kettuliinin paidat ja minun sekä esikoisen ihastuksen niihin? Joulupukin vierailun myötä saimme paidat vihdoin käyttöön ja onhan ne kyllä ihanat. Ja mikä tärkeintä, paidat ovat mieluisat myös lapsille. Kuopuskin innostui papalle paitaansa esittelemään ja vaatteista innostuminen ei ole hänelle tyypillistä.

Kuopuksen paita on 86/92 ja paidat ovat enemmän reiluja kuin nafteja, mikä on aina positiivista. Ilvespaidassa sujui myös lempipuuha, eli lukeminen. Tahti sivujen kääntämisessä on sen verran kova, ettei tarinaa ehdi kukaan hänelle lukea mutta ehkä kuopus on enemmän visuaalinen oppija...

Kettupaita aiheutti edelleen esikoisessa yhtä suuren ihastuksen kuin paitaa rekistä valitessa. Esikoisella koko 98/104 ja kasvunvaraa löytyy hänelläkin, mutta pitkien resorien myötä hihat on helppo lyhentää kääntämällä. Näitä paitoja ei tulla säästelemään ja ihailemaan kaapin hyllyllä, vaan pääsevät sinne minne kuuluvatkin eli päälle mukaan leikkeihin ja touhuihin. Junaradat on meillä olleet kovassa käytössä joulupukin tuotua muutaman patterijunan ja ison kasan uusia ratapalasia, ja olipas pukki sellaisen osannut mummun ja papan luokin viedä... Kyllä se on viisas mies tuo joulupukki!

Kettuihastuksia

Perheeseemme kuuluu eräs hyvin vaatevalikoiva tyyppi ja sehän on tietenkin esikoinen. Hän on erityisen tarkka paidoistaan ja mikä tahansa ei todellakaan kelpaa. Suosikkeja ovat Me&I sekä Metsolan froteepaidat, laatutietoinen kuluttaja siis. Voisin ehkä syyttää tästä itseäni, sillä ihastus vaatteisiin syttyi kirppikseltä löytämieni vaatteiden ansiosta (vai pitäisikö sanoa vuoksi). Poikien vaatevalikoima on monesti todella tummaa ja örkki- ja monsterivoittoista, ja minusta onkin ihanaa, että esikoinen valitsee mieluummin iloisia, reippaita värejä sekä myös äidin silmää miellyttävämpiä hauskoja eläinkuoseja. Näin laatutietoisen ja valikoivan kuluttajan kanssa on parempi lähteä yhdessä vaateostoksille ja niinpä me suuntasimmekin Kädentaitajien lahjapajalle Galleriaan Iloisen Kettuliinin luo. Itse ihastuin vaatteisiin ensimmäisen kerran joulumyyjäisissä, joissa myös itse olin myymässä ja jo siellä alkoi suunnitelmat lasten haalareista sekä omasta paidasta. Tämän takia rakastan käsityöyrittäjiä, yritäpä tilata H&M:n kivaa kuosia jossain muussa mallissa!

Siellä se näkyy, ihana ihana pinkki kettukuosi! Minä näin sen heti hupparina, joka olisi minulle käytännöllisempi valinta kuin tunika.

Taitavammalle ompelijalle kuin minä kankaat olisivat saatavilla myös metritavarana. PinkkiKettu voisi kyllä olla juuri "SE" kangas, jonka vuoksi minäkin opettelisin ompelemaan vaatteen. Jotain helppoa, ilman mitään ylimääräistä kuten huppua, taskua, vetoketjua, resoria, nauhakujaa, kaavoja, leikkaamista, ompelua ja kiroamista. Kyllä, ostan tuotteen mieluummin valmiiksi ommeltuna.

Myynnissä löytyy myös Royal B*tch Craft Shopin ihania hiuspinnejä ja nyt vasta kuvia katsoessani huomasin, että ylhäällä oleva iso kettu onkin heijastin! Ehkä pakko piipahtaa tuolla vielä kerran.

Nopeasti kuvatut lasten valinnat ennen pakettiin sujahtamista. Esikoinen valitsi heti oranssi-vihreän KevätKetun sen nähdessään, ujona mutta päättäväisenä kuului "minun". Kuopukselle yhdessä valittiin ruskea Ilves. Kuva ei todellakaan tee vaatteille oikeutta, mutta voin arvata miten olisi käynyt, jos paita olisi kuvattu esikoisen päällä. Pois sitä ei olisi saanut, ei sitten millään.

Illalla piipahdettiin miehen kanssa kahden jouluostoksilla ja Iloisen Kettuliinin Susanin vihjeestä kävimme myös torinrannan aitoilla. Aittojen kauneutta ja tunnelmaa on vaikea voittaa, valitettavan harvoin tänne vain muistaa talvisin tulla. Anna-Riitan aitan ansiosta löydän tänne varmasti toistekin ja suosittelen muillekin käymään. Piipahdus ei onnistu, paikka on täynnä erilaisia käsitöitä ja minäkin kiersin aitan kahteen kertaan nähdäkseni varmasti kaiken.Tyhjin käsin ei tarvinnut poistua ja nyt minulla on taas yksi syy lisää järjestellä käsityönurkkaukseni muistuttamaan enemmän mukavaa, kutsuvaa tilaa kuin nykyistä kaaosta.

Kun ulkona oleminen ei olekaan kivaa

 

Viime talvena kuopus nukkui vielä paljon päiväuniaan ulkoiluaikaan ja yleensä ulkoilun loppuvaiheilla heräili valmiina lähtemään sisälle. Silloin mietin, että ihanaa, ensi talvena hänkin jo kävelee ja leikkii ulkona. Mutta kuinkas sitten kävikään... Minulla on lapsi, joka ei viihdy ulkona lumessa vaan istuu hangessa kitisten, roikkuen vaunuissa lenkin jälkeen, että nosta takaisin tai nostaa kädet pystyyn "syliin nyt!". Koska minulla on myös lapsi, joka rakastaa ulkoilua, ei yhtälö ole oikein toimiva. Kuvassa kuopus selkäkyydissä tulassa, mutta yhdistelmä toppavaatteiden päälle toppavaatteinen lapsi ei ole se kätevin vaihtoehto. Tarkoituksena on myös kerhoilla talvella lyhyen matkan taittuessa kävellen, ja myös siihen halusin muuta ratkaisua kuin yhden pukemista inhoavan ja toisen uhmaversion pukemista täysiin toppavaatteisiin puolentoista tunnin välein. 

Kuva lainattu Kantaen-verkkokaupasta

Kätevin ratkaisu tarpeisiin tuntuu olevan kantotakki, jonne alle mahtuisimme sekä minä, että kuopus. Hän saisi olla sylissä (selässä repussa/liinassa) ja me pääsisimme esikoisen kanssa touhuamaan ulos (tai tekemään vaikka ne lumityöt...). Kun näin Kantaen-Anun laittaneen fb-sivuilleen ennakkovaraus-mahdollisuuden seuraavaan Liliputi Mama Coat erään, oli päätös tehty. Tämä on ehdottomasti parhaimman näköinen kantotakki, mitä olen nähnyt! Softshellia, joka on lempparimateriaaleja ulkovaatteissa, takki on malliltaan pitkä ja sen oloinen, että sitä voisi oikeasti käyttää myös ilman lasta kyydissä. Kuoseja mietin pitkään, yksi ihana vaihtoehto olisi Folk tale, jonka kuosinen Tula-reppu minulla on joskus ollut:

Kuva lainattua Kantaen-verkkokaupasta

Mutta oranssia vierastavana päädyin kuitenkin hieman omannäköisempään Lavenderingiin:

Kuva lainattu Liliputin sivuilta

Nyt vain pitäisi malttaa odottaa takkia pari viikkoa ja toivoa, että valitsemani koko olisi oikea ja takki minulle yhtä sopiva, kuin sen toivon olevan!