Suuri marjastaja ja hänen laulava apulaisensa

 

Edellisellä marjanpoiminta-reissulla aikuisilla oli käytössä marjapoimurit mutta esikoinen keräsi marjoja käsin. Kun Halpa-Hallissa huomasimme lasten sammakkopoimurin ja näytimme esikoiselle, oli hän heti sitä mieltä, että se otetaan. Ja pitihän sitä sitten käydä kokeilemassa toki. Tekniikka oli heti hallussa, selvästi oli seurannut mitä aikuiset olivat tuollaisilla tehneet. Riemu oli suuri, kun ensimmäinen marja kolahti poimurin pohjalle ja kertyi sinne muutamia muitakin tarkoin valikoiduista paikoista. Ilmeisesti sormin kerääminen oli kuitenkin mukavampaa, kun hän päätti hetken puolukoita kerättyään antaa poimurin pois ja keräsi mieluummin mustikoita käsin.

Sammakon kitaan marjoja sai myös käsin laitettua, jos ei muuten tuntunut kitaan uppoavan. Ja tulihan siihen kotimatkalla kerättyä ne kivetkin, tottakai....

Herkullisia isoja puolukoita olisi metsä pullollaan niitä tarvitseville, meillä alkaa pian olla pakkanen marjoja täynnä.

Kuopus kulki metsäreissun jälleen Tulassa ja selästä kuuluikin iloista lauleskelua pitkin matkaa. Hän on nyt innostunut Fröbelin palikoiden Vauvahai-laulusta ja laulaa sitä omilla sanoillaan leikkien sormilla mukana lukemattomia kertoja päivässä. Fröbeleiden keikalle on ehdottomasti päästävä kun seuraavan kerran tännepäin tulevat, meillä löytyy kaksi niin innokasta fania.

Ajatus oli kuvata tänään lastenhuoneen uutta ilmettä, mutta ehkäpä maltan vielä hetken ja ompelen vielä verhot ensin. Nukkumahuoneen teemaksi tulossa viidakko, ja värimaailma tulee olemaan hyvin erilainen kuin muualla talossa. Toiveena siis lapsille pitkiä päiväunia, että olisi aikaa ompelulle!

Marjaopiskelua ja siili-konsertti

Minulla on ollut nyt muutamana aamuna pihaprojekti sieltä kivoimmasta päästä (15 vuotta sitten olisin kyllä ollut vähän toista mieltä...) eli marjojen poimintaa. Mutta osaisiko joku asiantuntevampi kommentoida ja auttaa, onko lehdissä näkyvä muutos herukanruostetta (oma googlediagnoosini). Mistään ei tunnu löytyvän tietoa ovatko marjat silti syömäkelpoisia, niissä kun ei mitään muutoksia näy ja makukin on herkullinen.

Mustia on tulossa ihan hirmuinen määrä, kypsät on nyt kerätty ja ensi viikolle kypsymässä reilusti lisää. Harmi vain kun en itse niitä mihinkään käytä, mutta "marjavaihdon" ansiosta saan niitä omia herkkuja, eli punaisia tilalle. Ensi vuodeksi tiedossa oksien karsintaa, parempien tukien laittoa ja pensaiden "ilmastointia" paremmaksi tätä kautta. Ensimmäinen vuosi omien marjapensaiden omistajana osoitti virheet, jotka paremmalla opilla (opiskelin juuri googlesta marjapensaiden hoitoa...) toivottavasti korjataan tuleva vuonna!

 

Marjojen keräämisen vastapainoksi illalla jotain aivan muuta! Päivän ruoan laittoi ravintolan henkilökunta ja massut täynnä oli hyvä suunnata keskustaan Soivan siilen konserttiin. Esikoinen seurasi konserttia isän kyydissä wompatissa, korkealta näki paljon paremmin ja repussa oli turvallinen olla väenpaljoudessa. 

Kuopus puolestaan sai kurkkia konsertin uuden Tulansa kyydissä. Huomaa mätsäävät paita ja repun jalansuiden pehmusteet, keltainen väri alkaa pelottavasti kulkeutua vaatekaappiin... Säädöt ja mukavin kantokorkeus vielä hakusessa Tulan kanssa, menee hetki opetella uuden repun niksit ja mukavuudet. Minä olen niitä, jotka siirtelevat remmejä senteillä suuntaan jos toiseen, hyppyytän koko reppua kesken kantamisen ylöspäin tai parannan peppupussia mieluummin kun toteaisin, että ensi kerralla parempi. Välillä tulee mieleen, että saako tämä säätäminen repun käytön näyttämään hankalalta muiden silmissä, vaikka se tapahtuukin nopeasti. Mutta kun miettii, kuinka paljon helpompi meillä oli katsoa konserttia lapset repuissa selässä verraten niihin lukemattomiin vanhempiin, jotka sylissä yrittivät nostaa (isojakin) lapsiaan ylemmäs, niin toivottavasti kantamisesta repulla/liinalla/ergonomisella kantovälineellä jää kuitenkin muillekin ensisijaisesti mieleen helppous ja kätevyys.