Simpukkaponcho (virus shawl poncho)

Ensimmäinen virkattu vaate ja se pakollinen paha, kuvaaminen päällä. Kuvattavana oleminen ei vain ole luontevaa vaikka minkä tekisi ja kuvia valitessa keskittyminen kiinnittyy vain kauhisteluun; ei näin! Poncho on tehty simpukkahuivin (virus shawl) ohjetta mukaellen ja tähän ei ole voinut olla törmäämättä facebookin virkkaus-sivustoilla. Omani halusin tehdä aika lyhyenä, välttääkseni mummotunnelmaa. Virkatuissa vaatteissa ja huiveissa minua meinaa usein häiritä se, että ne vain ovat jopa minulle liian "mummomaisia" tai ehkä paremminkin vanhanaikaisia. Kuka uudistaisi virkkausmalleja ja tekisi ihania huiveja, minä lupaan kyllä sitten virkkailla malleista! Nyt kaivataankin pientä molla millsiä, joka virkistäisi myös tätä asupuolta.

Lankana ponchossa on Novitan Huvila värissä vaaleanpunainen, joka on jo lopetettu väri. Lankaa kului vajaa 2 kerää, koukun koko minulla oli 3,5mm. Muistiin myös itselle, että aloitussilmukat kannattaa tehdä tooodella löysänä, että menee päästä läpi...

Ponchoa ajattelin pidettäväksi kesäasusteena, pienenä väriläiskänä viileänä päivänä. Poncho oli todella kiva ja nopea tehdä, valmistui pienenä välityönä käsityökorttelin rutistuksen aikana ja jälkeen. Aloitinkin jo tekemään toista, mustana. Siitä ajattelin tehdä hieman pidemmän talvikäyttöä ajatellen, mutta tällä hetkellä poncho kyllä joutuu nyt odottelemaan muiden töiden takia.

Nyt uusin Tuin Kutomon neulepodcast ja ihanien tilaustöiden pariin <3

Projektipussukoiden ompelua

Kuljetan käsitöitä mukana joka paikassa missä vain kuvittelen, että minulla voisi olla hetkikin aikaa neulomiselle tai virkkaamiselle. Yleensä mukana kulkee joku epämääräinen pussukka tai harvemmin laitan jotain pikaisesti laukkuun ennen lähteä, joka harvoin sitten toimii kauhean kätevänä vaihtoehtona. Kateellisena olen katsellut mm. neulepodcasteissa, kuinka kaikki aina nappaavat työnsä jostain superihanasta pussukasta. Etsin sopivia pussukoita mm. etsystä mutta juuri sellaista minun nimeä huutavaa ei vain tuntunut löytyvän Euroopasta. Jenkeistä ja Kanadasta kylläkin, mutta tulliin jääminen olisi niin varmaa etten uskaltanut edes kokeilla. Lopulta kateus kasvoi niin suureksi, että pyysin anopilta ompelukoneen lainaan ja lähdin kokeilemaan oman pussukan ompelua. Mikään taitava ompelija en ole, joten pinterest on ollut ahkerassa käytössä mallia miettiessä ja sen ompeluvaiheita. 

Ensimmäisen projektipussi-kokeilun lähdin tekemään Kirpparikeijulta ostamastani suloisesta kankaasta, joka on ohutta puuvillaa. Tiesin oikeastaan jo ennen kokeilua, että ohut kangas kaipaisi varmasti tukikankaan, mutta oli silti pakko kokeilla, että onko todella näin. No, lörppänähän siitä tuli mutta koko oli juuri toivomani. Jotta oikein saisin aivoni nyrjähtämään, tein myös vuoren samasta kankaasta, ettei sekään helpottaisi yhtään ensimmäistä ompelukokeilua.

 Halusin pussista aika tilavan, joten nurkissa on leveät kulmaukset, kulmat, mitkä noiden nimet nyt on?

Pussi on sen kokoinen, että sinne mahtuu hyvin esim. 150g painoinen sukkakerä ja keskeneräiset sukat. Vetoketju on 30cm ja sen ompeluun olen kyllä tyytyväinen, oli nimittäin juuri se osuus jota eniten pelkäsin. Nyt kokeiltuani mietin, että miksi ihmeessä, eihän se nyt niin vaikeaa ollutkaan.

Kun harjoittelukappale oli tehty, uskaltauduin heti seuraavaksi kokeilemaan kauan hilloamaani kangasta. Kangas on Viljamin puodin Hattarakekkerit ja löysin palasen joskus kirpparilta. Pala on aika ohutta puuvillaa ja näkyykin hivenen läpi, siksi se ei koskaan päätynyt tyynyksi kuten alunperin suunnittelin. Silitin kankaaseen tukikankaan taakse ja se toikin kankaaseen toivottua jämäkkyyttä. Vuorena on Ikean mustaa puuvillaa, jossa on kyllä hinta-laatusuhde kohdallaan!

Käytin aikaa kankaan sommitteluun ja näihin eri puoliin olen kyllä tyytyväinen. Yritin säästää mahdollisimman paljon kangasta ja aika hyvin sainkin leikattua niin, että kangasta riittää varmasti vielä toiseenkin samankaltaiseen.

Pussiin muutti heti asumaan Tailwindin langat ja ohje, ja nyt nämä ovatkin jo muuttaneet muotoaan hieman huivimaisempaan muotoon ystävän kanssa grillaus-iltaa viettäessä. Oli kyllä kiva ilta, masu täynnä herkkuja, parasta seuraa ja  neulomista terassilla, mistä saa vain kotona haaveilla. Meillä on pihalla ihan hirmuinen määrä sääskiä, jotka tuntuvat syövän elävältä niin meidät kuin koirankin.

Hurahdin tähän ompeluun nyt ihan täysin ja kävinkin eilen hakemassa pienen pinollisen vetoketjuja, kangasta kun löytyy kotoa jo valmiiksi. Minulla on mm. mummoni vanhat keittiön verhot Marimekon ruusukankaasta, jota olen myös säästellyt johonkin ihanaan. Se saa nyt muuttua pussukaksi, niin pääsee varmasti arvoiseensa käyttöön.

Millaisia projektipusseja teillä on tai mikä on lempikaavanne, ihanuudet ja niksit jakoon!

Käsityövuosi 2015

Vuosi on taas vaihtunut ja on monen muun tapaan aika muistella mennyttä käsityövuotta. Suurimpana muutoksena ja tapahtumana toki oman toiminimen perustaminen, Minttuliini Design on ollut merkittävässä roolissa. Sen parissa työt jatkuu tänäkin vuonna, tilauksia on ihanasti jo alkuvuodelle ja hirmuisesti uusia suunnitelmia myös.

Loppuvuosi oli hyvin pehmojen täyttämä, ihania hiirulaisia valmistui useita. Nämä keltainen ja tumma violetti matkasivat sisaruksille.

Hepat oli kiva välityö hiirien välillä ja liila heppa olikin vuoden viimeinen valmistunut pehmo.

 Mitä olisi vuosimietintä ilman niitä minun nimikkotuotteita eli koruja. Näistä se koko touhu alkoi ja korujen parissa on ihana jatkaa myös alkanutta vuotta.

 Kantorepun hihnojen suojat on tuote, joka on kyllä jäänyt aivan liian vähälle huomiolle omassa mietinnässäkin. Upeina kuoseina näissä kotimaiset Liinalapsen Vanamot mätsäävien korujen kera.

Ja voi, se kaikkein suosituin koru ehdottomasti menneenä vuonna oli viiden helmen koru tummanharmailla ja luonnonvalkeilla helmillä.

 Yksi vuoden kauneimpia projekteja oli huivi anopille silkkilangasta. Oma on edelleen kesken, voisiko sen valmistuminen olla tämän vuoden tavoite...

 Välillä jotain itsellenikin, avaimenperä pitsikukkakorujen mallilla.

 Tuttinauhoja valmistui paljon loppuvuodesta, tässä tilauskoru kesältä.

 Myyntitapahtumissa suosituimpia tuotteita oli ehdottomasti ponnarit eri väreissä.

 Äitini ahkeroi pieniä lasten sukkia, joista oma suosikkini olivat nämä vaaleanpuna-valkeat ihanuudet.

 Rusettiponnarit ovat olleet niin pienten kuin isojenkin suosikkeja ja nappiponnareiden kera myyntipöydän suosikkeja.

 Itse tehdyt lahjat ovat kivoja vietäviä, tässä pienen tytön synttäripakettiin sujahtaneet herkut pupun kera.

 Kantoliinakankaista tuli ommeltua muutamia kukkaroita, mutta kyllä ne virkatut versiot edelleen enemmän omalta tuntuu.

Tiskiliinat on kiva välityö ja lahjavinkki sellaiselle, jolla on jo kaikkea. Kuinka monta kertaa sainkaan kuulla, että eihän niitä raski käyttää! Raskii niitä, käyttöön ja pesuun vain.

Loppuvuosi oli myyjäisten aikaa ja kuinka paljon niistä oppikaan! Tulossa onkin juttusarjaa omista mietteistä, vinkkejä ja muilta myyjiltä saatuja ajatuksia.

Miltä näyttääkään vuosi 2016? Paljon on uusia ideoita, vanhoja tuttuja suosikkeja ja tavoitteena on myös oman lankavaraston laihis, joka tulee varmasti näkymään blogissa. Aloitetaan punnituksilla, jota pelkään jo valmiiksi...

Ihanaa Uutta Vuotta jokaiselle ja paljon ihania lankahetkiä!

Mansikkainen virkattu huivi

Jotkut käsityöt on sellaisia, jotka tehdään pikapikaa alusta loppuun ja toisia tehdään "aina sopivan tilanteen tullen". No tämä oli juuri tuollainen jälkimmäinen, malliltaan jo parista huivista tuttu Elise Shawl. Tämä on matkannut automatkoilla ja oli myös mukana keväällä Helsingissä. Malli jää helposti mieleen ja huivia on helppo jatkaa vaikka virkkaaminen jäisi kesken mihin kohtaan tahansa.

 Huivi on ihanan kevyt ja pehmeä, lankana minulle uusi tuttavuus Drops BabyAlpaca Silk. Langassa on 70% babyalpakkaa ja 30% mulberrysilkkiä. Dropsin omilla sivuilla mainostetaan langan soveltuvan parhaiten korkealaatuisiin vauvaneuleisiin ja vaatteen tuntuvan viileälle lämpimässä säässä ja lämmittävän kylminä päivinä. Lanka oli todella kivaa virkattavaa, säikeet eivät lähteneet erottumaan ja lanka kesti myös pienen purkamisen. Hinta-laatusuhde langassa on kyllä loistava sillä 50g lankaa maksaa vain 3,55€/kerä! Tähän huiviin lankaa meni hieman reilut kaksi kerää. Koukun koko minulla oli huivia tehdessä 5,5mm. Huivin voisi tehdä vielä suhteessa suuremmallakin koukulla sillä tekemäni huivit tuntuvat olevan moniin netistä löytämiini elise shawl-huivikuviin verraten aika tiiviitä.

Mansikansävyinen huivi matkaa anopille ja me saatiin valmiiksi pakastettua mansikkaa, joten tähän vaihtoon olen hyvin tyytyväinen. Uusi huivikin on jo työn alla, saa nähdä meneekö senkin valmistumiseen puoli vuotta!

Snurre

Viimeinen kuvakooste Helsingistä ja luvassa jo aiemmin tuttu Snurre. Snurre oli muuttanut sitten syksyisen käynnin ja oli nyt lyhyen kävelymatkan päässä rautatieasemalta. Tunnelma oli pysynyt samana ja lähtiessä oli päällimmäisenä tunne, että voi kun tämä olisi lähempänä! Hyvänä järjestelyjänä oven vieressä on pöytä ja tuolit ostosseuralaiselle, sillä meni kyllä hetki jos toinenkin miettiessä, mitkä kerät olisivat juuri ne oikeat.

Mietin pitkään Madelinetoshin lankaa, joka oli aivan superpehmeää mutta koska juuri sitä väriä mihin ihastuin ei ollut juuri nyt saatavilla oikeassa vahvuudessa, jäi ne odottamaan seuraavaa kertaa. Päädyin vanhaan tuttuun ihastukseen eli Louhittaren Luolan Ilmattariin. Tuntuu hassulle, että Oulussa ei ole saatavilla näitä ihania lankoja, jotka värjätään melkein samassa kaupungissa. Oululaiset lankakaupat hox hox, suosikaahan paikallista! 

Langoista on tarkoitus tehdä syksyksi uudet huivit, mutta ensin täytyy tehdä loppuun muutama muu huiviprojekti.

Seuraavalla kerralla onkin tiedossa sitten aivan erilainen reissu pääkaupunkiseudulle sillä silloin lentokone vaihtuu asuntoautoksi ja mukana ovat myös lapset sekä vanhempani. En malta odottaa!

Elise II

Tammikuussa valmistunut Elise Shawl on ollut talven lempihuivini ja helppo malli jäi edelleen polttelemaan mieltä. Kuumeilun vuoksi jouduin käymään pariinkin otteeseen lääkärissä ja pitkään odotukseen oli tarvetta saada jotain ajankulua. Kun kaapista vielä löytyi heräteostona kesällä hankittua liukuvärjättyä lankaa, oli valinta selvä. Mutta jo tehdessä huomasin ettei huivi tunnu omalle. Mitä pidemmälle se eteni, sitä enemmän huivi ahdisti. Pitäisi jo uskoa, ettei akryylisekoite ole minulle sopiva materiaali asusteisiin vaikka värit miellyttäisivätkin. Anoppi puolestaan ihastui huiviin jo keskeneräisenä, joten huivi saa uuden kodin hänen luotaan.

Lankana huivissa on Alice Angora Gold Simli, jossa on 75% akryylia, 10% mohairia, 10% villaa ja 5% kimalletta. Kyseessä on hyvin edullinen lanka, kerän hinta on monessa verkkokaupassa 4.50€ ja huiviin riitti mainiosti yksi kerä. Sitä jäi itseasiassa ylikin, koska halusin huiviin tummanharmaan reunan. Lanka oli ihan mukavaa virkata mutta purkaa ei pystynyt, sillä lanka oli aivan takertunut ja purkamisyritykset päättyivät todella herkästi langan katkeamiseen. Onneksi virheet eivät tämän kaltaisessa hyvin näy, ja vain minä tiedän mistä kohtaa niitä kannattaa etsiä...

Kaipaisinkin vinkkejä vastaavasta liukuvärjätystä langasta, mutta luonnonmateriaalina. Syksyn kädentaitomessuilla muutamia ihania löysin ja nyt niin harmittelen etten edes nimeä ottanut ylös. Olisiko sinulla antaa hyvää vinkkiä?