Virkkausten välissä jotain minulle aivan erilaista käsityöpuuhaa, nimittäin kutistemuoviaskartelua. Innostuin näitä kokeilemaan ostettuani myyjäisistä korvakorut, jotka oli kutistemuoveista tehdyt ja todella kivat. Ensimmäiseksi kokeiluksi otettiin lasten kanssa avaimenperien askartelu isovanhemmille joululahjaksi, jonka voi nyt joulun jälkeen blogin puolellakin paljastaa. Kirkas muovi osoittautui kuitenkin lapsille haastavaksi värittää, joten seuraavana päivänä uusi yritys valkoisella muovilla, joka olikin heti paljon helpompaa. Kuvan My Little Pony on ensimmäisestä kokeilusta itselleni tekemä avaimenperä.
Avaimenperien mallin piirsin suurella sydämen mallisella piparkakkumuotilla ja sitten olikin lasten vuoro päästää luovuus valloilleen. He saivat itse valita käyttämänsä värit, kaikki asetettiin tarjolle. Esikoinen innostui puuhasta kovasti ja kertoi koko ajan tekevänsä niitä mummolle ja papalle. Kuopus keksittyi piirtämään omiin käsiinsä, mutta saatiin onneksi väriä myös muovillekin.
Valmiit väritykset matkalla uuniin. Värit harmittavasti leviävät lasten käsien myötä liukkaan muovin pinnalla, mutta ainakin niissä näkyy touhuamisen ja innostuksen jäljet.
Hauskin osuus on ehdottomasti muovien sulamisen seuraaminen uunissa.
Käpristyy, käpristyy! Jos ei ohjeita olisi lukenut ja kuullut moneen kertaan tästä reaktiosta, olisi kyllä masennus iskenyt viimeistään tässä vaiheessa.
Kutistuneet ja paksuuntuneet valmiit askartelut avaimenperälenkkejä vailla. Värien muutos uunissa käynnin jälkeen on huima, tulevat paljon voimakkaammaksi. Monta ideaa mitä kutistemuovista voisi tehdä ja uuden lasertulostimen myötä nykyään on myös paljon helpompi hakea ja tulostaa malleja myös netistä. Ehkä ne korvakorut voisi olla seuraava kokeilu, nyt on jo vähän osviittaa miten muovi käyttäytyy uunissa ja kuinka paljon (TOSI paljon) muovi kutistuu.
