Villasukat ystävälle

Ystäväni vietti viikonloppuna syntymäpäiviään ja halusin hänen lahjakseen jotain itse tehtyä. Hän pyöräilee paljon, joten kenkiin mahtuvat, ohuet sukat voisivat olla tarpeen. Vieläpä kun anopin lahjoittamista jemmoista löytyi sopiva värisävy, oli valinta selvä. Lankana siis vanhaa Novitan Nallea värissä turkoosi ja sukkien kuviointi tehty kerrosrivinousulla. En ole aiemmin tehnyt sukkia Nallesta ja muutaman kerran pitikin aloitus purkaa, että löytyi sopivan kokoiset puikot omaan käsialaan. Malliakin vaihdoin muutamaan kertaan, meinasin nimittäin ensin tehdä sisäkäyttöä ajatellen nilkkasukat mutta sitten mietin, että vähän pidempi varsi voisi kuitenkin olla käytännöllisempi.

Sukkien viimeistelyn merkityksen huomasi näiden sukkien kohdalla hyvin, nousut tasoittuivat todella kauniisti ihan vain kunnon kastelulla ja tasokuivauksella. Resoriin lisäsin "Made with Love"-tägin, joita tilasin pussillisen Paapon muuttoalesta. Tuovat kivaa lisää tällaisiin lahjasukkiin, samanlaisen lisäsin myös äitini lahjasukkiin talvella.

Kantapään tein vahvistettuna ja näin se jatkaa kerrosrivinousun rivistöjä nätisti. Mutta jos muutakin purin, niin myös kantapäätä näiden sukkien kanssa. Alempana ihan todella ihmeellinen kantapään silmukoiden poiminta ja ylempänä hiottu versio, aika hyvä muutos! Näiden jälkeen löysin vieläkin kehutumman tekniikkavideon, jonka avulla täytyy kokeilla poimia silmukat seuraavissa sukissa. Tekisi mieli tehdä sukat vain siksi, että voisi kokeilla... Instagramissa minua seuraavat tietävätkin, että voitin Let's make this a good day-neulepodcastista Opalin sukkalankaa ja ehkä se voisikin olla seuraavaksi työn alle pääsevä. Ohutta sukkalankaa olen kyllä vierastanut ja aivan suotta, tätä oli ehkä jopa kivempi tehdä! Loppujen lopuksi silmukoita kierroksella ei ole hirveästi enempää, ainoa vaan, että sukka ei edisty niin nopeaa kuin paksummalla langalla tehty.

Onnittelut vielä päivänsankarille, toivottavasti sukat lämmittävät hyvin <3

Projektipussukoiden ompelua

Kuljetan käsitöitä mukana joka paikassa missä vain kuvittelen, että minulla voisi olla hetkikin aikaa neulomiselle tai virkkaamiselle. Yleensä mukana kulkee joku epämääräinen pussukka tai harvemmin laitan jotain pikaisesti laukkuun ennen lähteä, joka harvoin sitten toimii kauhean kätevänä vaihtoehtona. Kateellisena olen katsellut mm. neulepodcasteissa, kuinka kaikki aina nappaavat työnsä jostain superihanasta pussukasta. Etsin sopivia pussukoita mm. etsystä mutta juuri sellaista minun nimeä huutavaa ei vain tuntunut löytyvän Euroopasta. Jenkeistä ja Kanadasta kylläkin, mutta tulliin jääminen olisi niin varmaa etten uskaltanut edes kokeilla. Lopulta kateus kasvoi niin suureksi, että pyysin anopilta ompelukoneen lainaan ja lähdin kokeilemaan oman pussukan ompelua. Mikään taitava ompelija en ole, joten pinterest on ollut ahkerassa käytössä mallia miettiessä ja sen ompeluvaiheita. 

Ensimmäisen projektipussi-kokeilun lähdin tekemään Kirpparikeijulta ostamastani suloisesta kankaasta, joka on ohutta puuvillaa. Tiesin oikeastaan jo ennen kokeilua, että ohut kangas kaipaisi varmasti tukikankaan, mutta oli silti pakko kokeilla, että onko todella näin. No, lörppänähän siitä tuli mutta koko oli juuri toivomani. Jotta oikein saisin aivoni nyrjähtämään, tein myös vuoren samasta kankaasta, ettei sekään helpottaisi yhtään ensimmäistä ompelukokeilua.

 Halusin pussista aika tilavan, joten nurkissa on leveät kulmaukset, kulmat, mitkä noiden nimet nyt on?

Pussi on sen kokoinen, että sinne mahtuu hyvin esim. 150g painoinen sukkakerä ja keskeneräiset sukat. Vetoketju on 30cm ja sen ompeluun olen kyllä tyytyväinen, oli nimittäin juuri se osuus jota eniten pelkäsin. Nyt kokeiltuani mietin, että miksi ihmeessä, eihän se nyt niin vaikeaa ollutkaan.

Kun harjoittelukappale oli tehty, uskaltauduin heti seuraavaksi kokeilemaan kauan hilloamaani kangasta. Kangas on Viljamin puodin Hattarakekkerit ja löysin palasen joskus kirpparilta. Pala on aika ohutta puuvillaa ja näkyykin hivenen läpi, siksi se ei koskaan päätynyt tyynyksi kuten alunperin suunnittelin. Silitin kankaaseen tukikankaan taakse ja se toikin kankaaseen toivottua jämäkkyyttä. Vuorena on Ikean mustaa puuvillaa, jossa on kyllä hinta-laatusuhde kohdallaan!

Käytin aikaa kankaan sommitteluun ja näihin eri puoliin olen kyllä tyytyväinen. Yritin säästää mahdollisimman paljon kangasta ja aika hyvin sainkin leikattua niin, että kangasta riittää varmasti vielä toiseenkin samankaltaiseen.

Pussiin muutti heti asumaan Tailwindin langat ja ohje, ja nyt nämä ovatkin jo muuttaneet muotoaan hieman huivimaisempaan muotoon ystävän kanssa grillaus-iltaa viettäessä. Oli kyllä kiva ilta, masu täynnä herkkuja, parasta seuraa ja  neulomista terassilla, mistä saa vain kotona haaveilla. Meillä on pihalla ihan hirmuinen määrä sääskiä, jotka tuntuvat syövän elävältä niin meidät kuin koirankin.

Hurahdin tähän ompeluun nyt ihan täysin ja kävinkin eilen hakemassa pienen pinollisen vetoketjuja, kangasta kun löytyy kotoa jo valmiiksi. Minulla on mm. mummoni vanhat keittiön verhot Marimekon ruusukankaasta, jota olen myös säästellyt johonkin ihanaan. Se saa nyt muuttua pussukaksi, niin pääsee varmasti arvoiseensa käyttöön.

Millaisia projektipusseja teillä on tai mikä on lempikaavanne, ihanuudet ja niksit jakoon!

Miesten huopapohjasukat

Edellisestä blogipostauksesta onkin ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin vaikka koukku tai puikot sauhuaa päivittäin. Työn alla on ollut liukuhihnatekniikalla myytävää kesän myyntitapahtumiin ja vihdoin alkaa tuntua, että on jotain valmiinakin. Keskeneräisten kuvaamisen sijaan vihdoin kuvat julki sukista, jotka äitini teki mieheni veljelle. Kärppäfanin sukkiin värit valittiin suosikkijoukkueen mukaan ja mies sai toimia sukkamallina. Sukkien pohja on tehty huopuvasta villalangasta ja varsi on 7 veljestä-lankaa.

Eihän tuollainen 45 jalka näytä kyllä sirolta, vaikka miten käskee jalkoja asetella! Hyvin kuitenkin saatiin sukat kuvattua, vaikka musta väri meinaakin omat haasteensa tuoda. Sukkien saajakin oli kuulemma tyytyväinen lopputulokseen, joten onnistunut projekti. Ovathan nämä mustana kyllä aikamoiset näkyvät pölynkerääjät, mutta ehkä useamman lapsen perheessä kaikki vaihtoehdot ja apukeinot siivoukselle ovat sallittuja. Sukat vain jalkaan ja nurkkia nuohoamaan!

Herkulliset säärystimet

Äitini työkaveri on tehnyt minulle tilauksesta ensimmäiset vastaavat säärystimet jo monta vuotta sitten ja ne ovat olleet hyvin ahkerassa käytössä. Ihan loistavat viluisina päivinä sellaisiin kenkiin, joihin ei villasukat mahdu. Vanhat ovat tummanharmaat ja kerran otin äidin kanssa puheeksi tekisiköhän työkaveri näitä edelleen. Myöntävän vastaukseni saatuani kuulin, että nämä tehdään Nalle-langasta ja tiesin heti minkä värin valitsisin. Olen ihaillut tätä Nallen Jäätelö-sävyä siitä saakka kun se tuli valikoimaan ja haaveillut, että joskus siitä vielä jotain saisin. Ohut lanka ei kuitenkaan ole tarpeeksi houkutellut tarttumaan hurjan ohuelle tuntuviin sukkapuikkoihin, joten lanka on jäänyt kaupan hyllylle. Näihin säärystimiin lankaa sopii kyllä tosi kivasti ja näistä tulikin todelliset hyvän mielen säärystimet!

Neulekone olisi kyllä aika näppärä, mutta valitettavasti sellaiselle ei ole kyllä millään tilaa. Ja pitäisihän sitä osata käyttääkin... Myynti-ilmoituksia selatessa huomaa kuinka edes myyjä ei tunne tuotettaan, ei taida olla enää kovin monella käytössä. Neulekonekuumeeseen hankinkin helpomman vaihtoehdon, jota olen muutamassa blogissa jo kahdehtinut. Viime viikolla sain oman neulemyllyn, jota toivon ehtiväni vielä testaamaan tälle keväälle. Aika hauska vempain, sen verran on pitänyt jo myllätä kuitenkin!

Huopapohjasukat aikuiselle

Meillä on äitini kanssa yhteinen projekti: aikuisten huopapohjasukat. Näitä kyseltiin joulun alla tapahtumissa paljon ja enpä osannut itsekään sanoa, mistä niitä löytyisi. Siispä niitä täytyi alkaa tehdä itse, onhan vielä paksupohjaisten villasukkien käyttöaikaa jäljellä ja seuraava alkaa nopeampaa kuin uskaltaa edes ajatella. Neulomisen hoitaa äitini ja minä viimeistelen huovuttamalla. Mallia on haettu kokeilemalla ja vertailemalla netin ohjeita, samalla testaten eri lankojen huopumista ja laatua.

Olen luvannut itselleni, että alan jo nyt valmistautumaan kesän myyntisesonkiin, samoin jo myös tulevaan jouluun, ettei tänä vuonna tulisi niin kamala kiirus. Joulua ennen kun olisi kiva nukkuakin vaikka käsitöiden tekeminen niin mukavaa olisikin. Sukkien tekoon nyt hurahtaneena on niitä pakko saada tehdä myös itse, ja suunnitelmat on jo valmiina pastellisille unelmille.

Meidän perheessä on nyt innostuttu valepalmikoista, ja vaikkei se parhaimmillaan raitalangassa olekaan, niin tuo kuitenkin kivaa naisellisuutta ja vaihtelua perusvarteen verraten.

Sukat on kevyesti huovutetut eli ne muotoutuvat kivasti jalkaan kuin perussukkakin mutta ovat reilusti lämpimämmät.

Minä tykkään hirmuisesti Novitan Joki-lankojen liukuvärjäyksistä, eikä haittaa yhtään ettei sukista tule täysin samanlasta paria värien osalta. Liukuvärjäys tuo kivaa elävyyttä sukkaan ja tuo myös hauskaa pientä jännitystä neulomiseen.

Meidän esikoinen täyttää tänään jo 4v., miten nopeaa aika onkaan mennyt! Juhlat juhlitaan sitten pikkuveljen kanssa myöhemmin yhdessä, mutta saimme kuitenkin juhlatunnelmaa ja muutosta arkeen lasten ensimmäisillä yövierailla. Saa nähdä miten uni tulee illalla kaikille, onhan meillä ollut kivaa hulinaa! 

Anelmaiset

Instagramissa onkin jo voinut seurata näiden sukkien valmistumista ja nyt ne ovat valmiit! En voinut minäkään vastustaa Anelmaisten kutsua ja pakkohan niiden tekoa oli lähteä yrittämään. Ihastuin ohjeeseen ja sukkiin heti ne nähtyäni, mutta en vain uskonut, että sellaiset osaisin itse tehdä. Lankadominanssin omaksuminen oli ehkä suurin syy siihen, että uskalsin projektiin lähteä, se kun helpotti niin paljon tekemistä.

Sukissa oli paljon uusia tekniikoita ja kuvioita, kukkaraita yksi niistä. Yllättävän helppo, mutta en ole ihan varma tykkäänkö siitä kuitenkaan ihan hirveän paljon. Päätin kuitenkin, etten lähde yhtään säveltämään ja teen juuri ohjeen mukaan opetellen kaiken. Ristiinvahvistettu kantapää jää käyttöön, siitä tykkäsin tosi paljon.

Lankana sukissa ohjeen mukaan 7 veljestä, puikot 3,5mm cubiksit ja väreinä luonnonvalkea, vaaleanharmaa, vaaleanpunainen ja vanha raitalanka vaaleanpunainen-harmaa-valkea -sävyissä.

Sukkien kärkien kuviointi tuo Lapin teeman mieleen, vaikkeivat valitsemani värit niin lappihenkiset olekaan. Raitalangan käyttöä harkitsen kyllä seuraaviin sukkiin ja voi olla, että päädyn tekemään kaikki kohdat yksivärisillä. Ja voi kyllä, seuravaat on jo suunnitteilla...

Kiitokset Anelma ihanasta ohjeesta, sai tällaisenkin kirjoneuleita ennen pelänneen ihmisen tarttumaan hurjalta tuntuvaan projektiin!

Jos lapsellani olisi oma blogi...

Jos lapsellani olisi blogi, hän kertoisi siellä varmasti junista, autoista ja palomiehistä. Kuvatessani virkatun rusetin ohjetta, halusi 3-vuotias esikoiseni välttämättä, että kuvaamme myös hänen juniaan. Voihan joku lapsi vaikka kaivata ohjeita junien järjestämiseen ja asetteluun, joten tässä esikoiseni vinkit teille! Aikaa vuorokaudessa tuntuu aina olevan liian vähän, niinpä välillä kirjoittelen blogia esikoisen istuessa vieressä omalla muumi-tietokonellaan. Esikoiseni mielestä tämä "työnteko" on ihan hirmukivaa, joten voisiko sitä kutsua jopa meidän kahden omaksi jutuksi.

Illat on kuluneet tiiviisti tilaustöiden ja vihdoin myös niiden Anelmaisten parissa, pian on jo valmista! Jos haluat seurata myös näiden keskeneräisten töiden vaiheita ja pieniä vilahduksia arjestani, kannattaa suunnata instagramiin. Minut löydät sieltä @minttuliinidesign. Löydänkö myös sinut sieltä?

Lapsen kirjoneulesukat

Vauvan kirjoneulesukat saivat kaverikseen taaperoversiot, nämä ovat kokoa 26-27. Väriyhdistelemänä pinkki ja luonnonvalkea muodostavat voimakkaamman kontrastin ja kirjoneulekuvio nousee paremmin esille. Näiden viimeistelyyn kokeilin "nakkihöyrytystä", en tiedä onko sille joku kauniimpikin nimitys mutta hyväksi sen kyllä totesin. Nakkihöyrytyksessä kattilan pohjalla keitetään pieni määrä vettä ja kun se kiehuu, laitetaan kattilaan siivilä, sinne sukka ja kansi kiinni. Alkuperäisen ohjeen mukaan kehoitettiin sukkaa pitämään siellä 10-20sekunttia, itse pidin hieman kauemmin, että sukka oli selkeämmin höyryttynyt. Todella nopea keino ja minun sukkiini se kyllä toimi. Aikuisten sukkaa joutuu varmasti enemmän kääntelemään, lasten sukka oli aika näppärän pieni.

Kirjoneulekuvion sydämet muistuttavat ehkä hivenen lepakoita, minä en ainakaan tästä mielleyhtymästä pääse millään eroon. Ehkä täytyisikin kokeilla tehdä musta-keltaiset sukat, poikien Batman-versio! Ja olisihan ne kyllä oululaisena myös Kärppien värit...

Voi näitä vaaleanpunaisia suloisuuksia, niin tekisi mieli laittaa ne omalle seinälle koristeeksi <3

Kuvasin sukkia Aittaputtiikin upean mustan oven luona, toimii kyllä mielettömän kivasti taustana hempeille sukille. Sukat jäivät Aittaputtiikille myyntiin ja lisääkin niitä sinne on kevään aikana tulossa. Meitä aikuisia prinsessoja unohtamatta, näitä on tulossa myös naisten koossa!

Vauvan kirjoneulesukat

Kun villasukkien tekoon kerran ryhdyin, niin täytyihän se kirjoneule-peikkokin selättää. Turvalliselle tuntui aloittaa ihan pienistä sukista ja ohjetta muokkasin Life with Mari-blogin suloisesta sukkaohjeesta. Söpöstely tuntuu olevan se minun juttu, niin näistä taisi tulla melkein ällömakeat. Varressa joustimena valepalmikkoa ja Marin ohjeeseen verraten muutin kuvion keskelle sydämet. Ensimmäistä kertaa kirjoneuletta tekevän oli toki heti lähdettävä muokkauspuuhiin, ehkä helpommalla olisi päässyt ihan suoraan ohjetta seuraamalla... Purkamatta ei kirjoneule onnistunut mutta lopputulokseen olen kyllä ihan tyytyväinen.

Olen joskus kuullut kirjoneuleen yhteydessä puhuttavan lankadominanssista ja siihen päätinkin paneutua kunnolla ennen aloittamista. Kyllä kannatti, sillä tekeminen sujui yllättävänkin jouhevasti sen jälkeen kun sai jutun juonesta kiinni. Ei solmussa olevia lankoja ja ainakin näin kahden langan kokeilussa, jossa ei ole pitkiä lankajuoksuja, toimi tekniikka jo aloittelevalle hyvällä tasolla. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin, niinpä seuraavat on jo tulossa hieman isommassa koossa.

Vaaleanpunaiset suloisuudet itselle

Virkatun syksyn jälkeen on ollut ihana tarttua pitkästä aikaa puikkoihin ja äidille tehtyjen sukkien jälkeen kuume jäi todella päälle. Minulla oli tarve lyhyemmille sukille ja näihin päätin raaskia käyttää anopin jemmoista löytynyttä supersuloista vaaleanpunasävyistä raitalankaa. Rakas Novita, tee tällaisia raitasävyjä lisää, toivoo yksi pieni bloggaaja pohjoisesta!

Resori, kantapää ja kärki on tehty yksivärisellä harmalla langalla, selkeyttää minusta sukkaa kivasti. Valepalmikko on uusi suosikkini ja tuo sukkiin pienen ripauksen romanttisuutta. Kantapään teen aina vahvennettuna, on tuo kivilattia ja talviset kantapäät aika raaka yhdistelmä sukille...

Näistä tuli kyllä niin villasukkarakkautta <3 Lankana 7- veljestä raitaa anopin jemmoista ja harmaa jäi äidin sukista, näiden tekeminen maksoi siis vain vaivan palkan. Puikot 3,5mm cubiksit, jotka ostin jo syksyllä tuomaan uutta intoa tekemiseen. Välineurheilua se on nämä käsityötkin!

Syysmyrskyn sukat

Villasukkia on nyt saapunut "villasukkatehtaalta" kahdessa eri koossa ja olen päässyt kokeilemaan lankojen huopumista. Konehuovuttaminen on pientä arpapeliä joka kerta, tarkkaa lopputulosta ei koskaan voi ennustaa. Tummansinisen varren ja vaalean huopapohjan yhdistelmä on kaunis, mutta toi mukanaan pienen haasteen: Vaalea huovutusvilla haluaisi mielellään tarttua myös varteen.

Tässä kuvassa näkyy todellisempaa värisävyä varren väristä, se on todella kaunis ja syvä tumma sininen.

Nämä mustalla huopapohjalla ja luonnonvaalealla varrella olevat sukat valmistuivat tilaustyönä pienelle käyttäjälle ja niihin tehtiin lyhyempi varsi. Pienenä mysteerinä jäi vaivaamaan, miksei myös musta huovutusvilla tarttunut luonnonvaaleisiin varsiin? Ehkä tämä vielä joskus selviää, kun saa vielä uusia värejä kokeiluun.

Sukkia tulee myyntiin pieniä eriä kerrallaan satunnaisissa väreissä, mutta otan mielelläni toiveita vastaan sekä väreistä että koosta sähköpostilla minttuliinidesign@gmail.com

Vierailulla Paapossa

Perheemme vietti viime loppuviikon lomaillen Tuurissa ja siksi blogikin pysyi hiljaa. Kun niin lähellä Alajärveä oltiin, niin yksi reissun matkakohteista oli tietenkin Paapo. Pieneltä paikkakunnalta löytyy todella, erityisesti sosiaalisessa mediassa aktiivinen, käsityöliike johon varmasti jokainen käsillä tekevä on jossain törmännyt.

Lalylalan hahmon ohje on hankittuna minullakin, on nämä kyllä aika veikeitä ja miten ihana vauva pussista kurkistaakaan.

Väriloistoa löytyi monta hyllyllistä ja Alizen lankojen valikoima oli suuri. Ne ovat edullisia lankoja ja tiedän monen näistä amigurumeja tehneen, niitä oli myös liikkeessäkin esillä. Liukuvärjätyistä langoista tulisi aika hauskoja, värikkäitä hahmoja, lisätään ehdottomasti tekolistalle!

 Heidi Bearsin Happypotamus.

 Ja toinen Heidi Bearsin hahmo eli Fatty Lumpkin.

Seinällä oli iso kyltti "Saa kuvata" ja niinhän minäkin tein. Tämä on yksi asia missä Paapo erottuu edukseen eli sosiaalisen median käyttö mainonnassa. Käsityöliikkeillä on monesti vanhahtava yleisilme ja niiden käsityöilloissa voi kuvitella keski-iän nousevan korkealle. Paapo on nuorekas ja aktiivinen, kiertävät messuja ja aika moni taitaa jo odottaa tulevan viikonlopun Kudemarkkinoitakin. Paapo julkaisee myös virkkausohjeita, itse olen tehnyt mm. tähtikorin ja nuken kantokopan.

Minä odotan ja toivon kudemarkkinoilta mintunvihreää trikookudetta olohuoneen mattoa varten, joko sinulla on ostoslista valmiina?