Sateenkaari-suojat korun kera

Olen ommellut muutamia kantorepun suojia myyntiin, ja tässä ensimmäinen pari. Kuosina on Vanamon Ruutu Sateenkaari punaisella kuteella ja kangas on kohdistettu raidan kohdalle. Malli on suora ja suojan istuvuus on testattu sekä tulaan että wompattiin. Tein suojiin myös mätsäävän korun, jossa turkoosissa nauhassa punainen, keltainen ja turkoosi helmi.

Pesukarhukuosinen Tulani tuntui haastavalle suojien suhteen, mikä kuosi sopisikaan jo muutenkin niin kirjavaan reppuun. Sateenkaari on tähän hyvä valinta, väreiltään selkeä ja kivan pirteä. Nyt kyllä mietityttää kuinka kiva olisikaan omistaa musta tai harmaa reppu, johon voisi yhdistellä lukemattomia erilaisia suojia ja saada aina uuden ilmeen reppuun.

Onnekseni minulla on Kide-kuosinen Wompat, joka on hieman helpompi suojien suhteen.

Suojien tarkoituksena on suojata repun olkahihnoja, jos lapsella on tapana imeskellä tai pureskella hihnoja. Kuola voi muuttaa hihnojen sävyä pysyvästi ja hampaat taas tehdä reikiä. Suojat ovatkin edullinen tapa suojata arvokasta reppua pysymään ehjänä ja säilyttämään myös jälleenmyyntiarvonsa. Suojat myös pehmustavat ja niihin on kiva nojata vaikka reppupäiväunien aikana. Suojien toinen, ja monesti aivan yhtä tärkeä, tehtävä on toimia repun asusteena, tuomassa väriä, tyyliä tai uutta ilmettä. Suojia on helppo vaihtaa ja niitä voi olla useammat, joita vaihdella vaikka mielialan ja päivän menojen mukaan.

Sateenkaarikuosinen kantorepun suojapari on hinnaltaan 30€ + toimitus 2€. Siinä on nepparikiinnitys takana ja taustalla luonnonvalkea fleece. Mätsäävän korun hinta on 13€ (+toimitus 2€, jonka voi yhdistää esim. suojien kanssa). Näitä suojia on kaksi paria myynnissä. Tiedustelut sähköpostilla minttuliinidesign@gmail.com

Muita kuoseja ja lisätietoja mm. tilaussuojista omilla kankailla löydät tästä postauksesta.

Kantorepun suojapehmusteet

Lasten viettäessä laatuaikaa mummolassa oli minulla tänään monta hyvää tuntia ompelulle. Kaavat oli jo valmiiksi piirrettynä, joten kankaiden silityksen kautta pääsi suoraan asiaan. Lasten kantaminen on ollut minulle arjen pelastus ja myös rakas harrastus, joten oli luontevaa, että halusin tämän asian myös yritykseni toimintaan mukaan. Kantoreppujen suojia ei tällä hetkellä ole saanut Suomesta lainkaan ja pienen yllytyksen kautta päätinkin tarttua tähän haasteeseen. Alkuperäinen tarkoitus oli aloittaa vain yhden mallisella suojalla, mutta miten sitä onkaan niin malttamaton... Kuten kuvasta näkyy on malleja tulossa kaksi, kaareva sekä suora. Kuvassa suojat ovat taaperokokoisessa Tulassa, johon ne passaavat mainiosti. Sateenkaarinen Girasol sopii kyllä aika ihanasti, tätä täytyy yrittää saada lisää!

 Kaareva pehmuste suojaa reppua hihnan lisäksi myös hieman paneelin puolelta ja se kiinnitetään olkahihnoihin leveällä tarranauhalla. Tarranauhat ovat samoja, joita käytetään myös kestovaipoissa, joten ne kestävät varmasti avaamisia. Eilen sain myös neppikoneen ja kunhan sen käytön ehdin opiskella, niin myös nepit tulevat vaihtoehdoksi. Kuosina on Liinalapsen oma Vanamo Kide ja taustalla on luonnonvalkoinen fleece.

Suorassa suojassa on myös tarrakiinnitys ja luonnonvalkoinen fleece taustalla. Kuosi on Girasolin timantti, tarkka väri ei ole minulla valitettavasti tiedossa. Mätsää kyllä ihanasti pesukarhurepun kanssa!

Kaareva suojaa mätsää meiltä löytyvän eskarikokoisen wompatin kanssa, mutta tein suojan reversenä eli kangas on siinä toisin päin kuin repussa. Kivaa pientä kontrastia. Wompatissa on kiinteä huppu ja hupun ollessa alhaalla suoja asettuu osittain hupun päälle.

Odottelen pariakin liinakangaspakettia ja kunhan ne saan, niin laitan suojien tilauksista tarkempia ohjeita. Nämä ovat tulossa tilaustuotteeksi ja toki teen niitä myös asiakkaan omista kankaista. Kyselyitä otan jo vastaan, joten laita minulle sähköpostia minttuliinidesign@gmail.com mikäli kaipaat lisätietoja tai olet kiinnostunut tilaamaan!

Lippujuhla 2015

 

Käsityökortteliin urakointiin tuli sopiva tauko torstaina, kun Oulussa vietettiin Puolustusvoimain Lippujuhlan päivää. Kun tiedossa oli, että paikalla on nähtävillä niin hawkit, armeijan kulkuneuvoja kuin pelastuslaitoskin, ei tapahtumaa vain voinut jättää väliin. Aurinkoinen sää oli omiaan ulkotapahtumalle ja me varauduttiin tungoksiin kantorepuilla. Näin päästiin aina lähelle ja ujompi esikoinenkin uskalsi kiikkua paloautoon repun kyydissä. Huimapäisempi kuopushan olisi joka kulkuneuvossa istunut pitkäänkin ja olisi painanut jokaista nappulaa, jos ei väliin olisi ehtinyt.

 Pappa ja mummukin ehtivät mukaan, eikä esikoisen kantajasta ollut kahta puhetta kun lähdettiin kohti torinrantaa syömään. Kädet osoittivat koko ajan eri suuntiin ja kova selostus oli käynnissä, "huomaathan pappa kaiken minkä minäkin".

Kuopuksella alkoi päivä tuntua jo pitkälle paraatin aikana, mutta sujuihan se Kaapon katsominen repussakin. Sai mennä isotkin rekat ja ajoneuvot ohi, mutta katse ei Kaaposta irronnut... Hyvä keskittymiskyky, täytyy sanoa.

Tämä ilta kului pitkästä aikaa ystävän kanssa lenkkeillen ja juoruillen. Melkein kuin silloin joskus kun asuttiin vielä vanhalla kotipaikkakunnalla, oltiin sinkkuja, opiskeltiin ja ostettiin viikonlopuksi yhteinen viinipullo, valkkaria tottakai. Kunnes tulee se kohta kun lähtee kotiin, starttaa farmarin jonka takapenkillä on kaksi turvaistuinta ja ajaa kotiin kauaksi keskustasta. Elämä muuttuu, mutta ystävyys ei <3

Lomaillen

Lenkkipolku näytti tänään hieman normaalia jylhemmälle ja runsaslumisellamme, ja olihan tuota mäkeäkin vähän enemmän... Me nautitaan talvilomasta vanhempieni kanssa pohjoisessa, kahdenkeskisen miniloman jälkeen on kiva lomailla lapset mukana. Minulla kuopus selässä Lenny Lambin taaperorepussa, isälläni esikoinen taapero-Tulassa.

 "Minä EN nuku päiväunia"-tyyppikin nukahti reppuun jo menomatkalla, ei edes rinnekoneiden seuraaminen onnistunut pitämään häntä hereillä.

 Esikoinen näyttää, että tuolla näkyisi huomisen pulkkamäki... Jos nyt ei kuitenkaan!

Pilvisen päivän jälkeen näyttää, että taivas repeäisi huomiseksi.

Lasten leikkialueella viihdyttiin eilinen päivä, pulkkamäen maisemat ovat vertaansa vailla vaikka tosin vauhdissa oli allekirjoittaneella ongelmia. Nimimerkillä vauhtia lykäten ylhäältä asti...

Hauskin osuus ehdottomasti lastenalueella oli pulkkailijoille hissi, joka takasi sen, että aikuiset jaksoivat laskea yhtä kauan kuin lapsilla riitti intoa.

Nyt nukkumaan, että jaksaa taas aamulla aikaisin herätä. Pimennysverhojen puuttuessa heräävät lapsetkin hieman normaalia aikaisemmin valoisuuteen, mutta ainakin ehditään touhuta heti aamusta asti! 

Ipanainen, myymälässä ja messuilla

Jos jotain odotin Helsingin reissulta Lapsimessujen lisäksi niin Ipanaista! Lähdettiin etsimään liikettä navigaattorin avulla kävellen, kun matka oli lyhyt ja ilma kaunis. Mitä lähemmäs liikettä tultiin, niin sitä enemmän "maamerkkejä" alkoi näkyä. Ensin kantotakki, sitten liinakyydissä pikkutaapero ja kaikki tulossa samasta suunnasta. Olimme siis matkalla oikeaan suuntaan. Kun vastassa liikkeessä on tällainen näky, niin menihän siinä hetki jos toinen ihaillessa. Pikainen pyrähdys tosin ensin kirpparipuolella, jossa ei tarvinnut yksin rekkejä läpi käydä. Kuten yleensä kirppareilla, on isommille lapsille vähemmän tarjontaa mutta yhden Polarn o. Pyretin paidan esikoiselle löysin.

Tulan kudottuja liinoja, joista pinossa on edelleen ainoana liinana toiseksi alimmainen Priya Orchid. Sen yläpuolella oleva pinkkisävyinen Priya Petunia huutelee niin minun nimeä, olisi muuten aika herkku kesäliina! Minulla on ollut alin liina ja ylimmäinen keltainen on käynyt testikiertueella kokeiltavana, joten voisiko tätä sanoa jo iloiseksi jälleennäkemiseksi.

 Girasolin raitaliinoja sekä kotimaisia Vanamoita.

Jos käyttäisin enemmän rengasliinoja, niin vihreä-luonnonvalkea sydänkuosinen Tula Love Creme de Menthe löytyisi jo omasta hyllystäni vierailun jälkeen. Niin kauniit sävyt!

Ipanainen mainostaa rakastavansa villaa ja niin rakastan muuten minäkin! Harmi kun Manymonthsin lapasissa ei ollut enää pieniä kokoja jäljellä, nyt olisi paras sesonki käynnissä.

 Imetys- ja liinakoruja tekevänä ei koruja voinut Ipanaisellakaan ohittaa. Nämä ovat materiaaliltaan lapsillekin turvallista silikonia.

Ipanaisen virkatut imetyskorut ovat Koukun käsialaa. Meillä on molemmilla oma, tunnistettava tyylimme koruissa ja toisen työtä on aina kiva ihailla. Musta-harmaa-valkea -sävyinen oli näistä oma suosikkini. Vai johtuiko se sitten siitä, että koru tuntui omalle kun itselleni olen lähes vastaavilla sävyillä korun tehnyt. Ehkä joskus minunkin korut ovat jälleenmyynnissä jossain, kovasti sitä kohti tässä ollaan toivottavasti menossa!

Ipanaisen osasto löytyi myös Lapsimessuilta ja siellä ei tarvinnut yksin olla! Yllättäen helmiä taas hipelöin pitkään, mutta sitä juuri omaa värisävyä ei tällä kertaa löytynyt.

Wompatit upeista Vanamo-liinoista, ehkä messubudjetin onneksi näitä ei esikoulukokoisina ollut.

 Päällimmäisenä Vanamo ja alimmaiset Girasoleja, Wompatteja nämäkin.

Moni kävi rohkeasti kysymässä apua ja tiedän monen poistuneen osastolta uuden repun tai liinan kera. Sain odotella saadakseni edes muutaman kuvan nurkkauksesta, sillä kuhina oli jatkuva.

Ipanaista voisi tituleerata kantajien pyhiinvaelluskohteena Suomessa, vastaavaa ei muualta löydy. Pieneen tilaan on mahdutettu paljon kivoja, erilaisia tuotteita ja suosittelen kyllä vierailua pidemmänkin matkan päästä. Tänne kannattaa tulla ajan kanssa ja varsinkin kantovälineitä ostaessa on mahtavaa saada asiantuntija-apua aina liikkeen aukioloaikoina.

Reppulenkit auringossa

Ihanaakin ihanamman pitsirepun lisäksi meillä on myös toinen uusi reppu, sillä onhan kannettaviakin kaksi. Tiesin haluavani taaperokokoisen Tulan, mutta sopivaa kuosia ei vain tuntunut löytyvän vaikka etsin sekä käytetyistä että uusista. Käytettynä näiden ostaminen on nopeuskauppaa, joka vaatii hyvää tuuria olla juuri oikeaan aikaan paikalla kun ilmoitus esille napsahtaa. Sitten löytyi muutama käyttökuva Lil Rascalsista ja päätös oli tehty, sellainen on saatava! Reppu löytyi briteistä, myyjänä Love to be natural ja onnistuin nappaamaan viimeisen kappaleen, joten nytkin oli hieman onnea mukana. Täytyy kyllä heti myöntää, että vain hetki pesukarhurepun ostamisen jälkeen vastaava tuli käytettynä myyntiin ja meillä on nyt niitä kaksi... Ehkä jossain kohtaa vaihdan sen toiseen kuosiin, kun löytyy toinen yhtä mieluisa.

Repussa on paljon hehkuvammat värit kuin kuvassa, mutta kuosin idea selviää kyllä.

Kuvassa kuopus, ikää 1v 10kk ja käyttää vaatekokoa 86. Reppu on hänelle leveydeltään hieman liian leveä muttta käytettävissä. Paneeli jää herkästi ruttuun pepun alueella liian leveyden takia ja istuvuus kärsii tästä, vaikka lapsi saakin jalkoja vapaasti heiluteltua. Ulkovatteissa reppu istuu hyvin ja se on meillä tärkeintä, koska kantamiset tapahtuu lähes aina ulkona.

Kyydissä esikoinen, ikää 3v., pituutta hiukan vajaa metri ja täydellisesti istuva reppu. Paneeli on juuri polvitaipeesta toiseen, reppu istuu kauniisti, peppupussi muotoutuu hyvin ja mielellään käsiä repun ulkopuolella pitävälle paneelin korkeus on sopiva. Ei siis ihme, että kuopus tuntuu reppuun hieman hukkuvan kun reilusti pidemmälle veljelleen on sopiva. Tulan taaperokoko on siis todella reilu kooltaan ja usein sopivimmillaan kahden vuoden ikäisestä, vaikka toki poikkeuksiakin on. Suosittelenkin vakavasti harkitsemaan uudemman kerran, jos suunnitelmissa on ollut taaperokoon hankkiminen alle vuoden ikäiselle/ pienikokoisella perusteilla "kyllähän lapsi siihen pian kasvaa", "ei viitsi heti ostaa uutta reppua" tai "ei kasvunvara pahaa tee". Ipanaisen Anu totesi hyvin, en nyt muista ihan tarkkaan mutta jotenkin näin se meni: "Se on kuin hankkisi 104-kokoisen toppapuvun vaatekokoa 80cm käyttävälle". Itse hankin standard-tulan yli vuoden ikäiselle jatkopalojen kera ja se oli meille täysin oikea ratkaisu. Olisi ollut pitkä aika odottaa yli puoli vuotta liian suuren repun kanssa kun nyt saimme saman ajan käyttää sopivaa, jonka myyminen ei tuottanut muuta ongelmaa kuin luopumisen tuskan.

Toppavaatteissaan oleva esikoinen oli innoissaan lenkillä, kun kysyin tulisiko hän reppuun. Hän on viimeksi ollut kyydissä ulkona varmaan viime syksynä ja oli kyllä tosi kivaa saada yleensä oman kärrynsä kanssa viuhtova esikoinen jutteluetäisyydelle. Tokihan hänellä jo painoa on ja se kantaessa tuntuu, mutta repulla kyllä kantoi hänen painonsa (15kg) mukavasti ilman ikäviä painamisen tunteita.

Kuopus pääsi kyytiin kotimatkalla ja tässä kuvassa näkyy yksi minun lempiasioista repusta, eli lapsen saa helposti niin korkealle selässä, että hän näkee minun olkapääni yli. Mutta kuvassa näkyy myös, miksi kaipaan jo niin kesää... Toppavaatteissa repun paneeli jää herkästi ruttuun ja liian matalalle, vaikka kuinka kuvittelee kiskovansa ja hyppyyttävänsä lasta repun pohjalle.

Kuvissa näkyvä takki on syksyllä tilaamani Liliputi ja nyt kun pahimmista pakkasista päästiin, on takki ollut ahkerassa käytössä. Tykkään sen pitkästä mallista, pirteän värisistä yksityiskohdista ja hyvästä istuvuudesta, jonka vuoksi takin päällä kantaminen on niin mukavaa, kuin se nyt voi ylipäänsä olla. Olen käyttänyt takkia myös ilman kannettavaa, sillä ilman selässä kulkevaa vetoketjua siitä ei kyllä millään arvaisi, että kyseessä ei ole ihan perustakki. Takki on siististi ommeltu, siinä näkyy, että se on käsityötä ja tämä lisää minulle sen mieleisyyttä. Eikä tarvitse pelätä, että heti tulisi samanlaista vastaan...

Kuopus nukahti selkään lenkin aikana, kuten toivottua oli ja toppavaatteiden kera unituki ei millään yllä kiinni. Kokeilin vielä tänään uudestaan oikein ajatuksen kanssa ja kyllä ne vaan toppavaatteet vie tilaa repun korkeudesta yllättävän paljon. Avuksi tuli pitkä huivi, jolla sain tuettua lapsen pään mukavammin.

Äiti vastaan päiväunilta kieltäytyvä taapero jälleen 1-0!

 

Pitsireppukin on päässyt ulkopuuhiin, ja tositoimiin sillä kuopus nukahti vain vajaan 10min kävelyn jälkeen. Tässä repussa paneeli on korkeampi tulaan verraten ja se yltää paremmin ylös lapsen niskaa tukemaan. Mutta voi kun tähän saisi nuo tulan ihanat paksusti topatut olkahihnat, ei vain ole niitä voittanutta!

Mitähän lie ankkaunia nähnyt vai uusia poseerauksia harjoitellut, kunnon duckface ilme nukkuvana! Repun unituki toimi hyvin ja varuilta mukana ollut neulehuivi sai pysyä kassissaan.

Tänäänkin käytiin lenkki kävelemässä ja tällä hetkellä kuopus nukkuu sohvalla repusta siihen nukkuvana siirrettynä. Auringonpaisteessa tämä on vielä kivaa, pelolla odotan jo uhkailtua takatalvea...