Ystävänpäivänä on lupa hempeillä ja viettää laatuaikaa rakkaiden kanssa, jota meillä lapset kaipasivat niin paljon, että koko perhe herättiin jo kuuden jälkeen... Tänään on luvassa leivontaa ja ystävänpäivän vieraita, sekä laukun pakkaamista. Huomenna olisi tiedossa 24h miniloma kahden mieheni kanssa ja nyt on edessä tiukka miettiminen siitä, mikä käsityö lähtee mukaan. Keskeneräinen vai joku ihan uusi, siinäpä tämän päivän vaikein pulma.
Kuvat vaaleanpunaisesta korusta ovat julkaisemattomia arkistojen aarteita, mutta sopivat tämän päivän teemaan loistavasti. Vastaava koru oli se kaikista ensimmäinen kukkarenkaallinen koru, joten pientä tunnearvoa on näitä samankaltaisia tehdä. Väreinä korussa vaaleanpunainen ja pinkki, oikea pienen ja suuremmankin prinsessan unelma <3
Vaikka minulla on omatekemiä koruja useita, on se selkeä suosikki joukkoon muodostunut. Oma korusuosikkini on ehdottomasti valkoinen kukkarengas valkoisilla puuhelmillä. Niin helppo yhdistellä monenlaisiin vaatteisiin, tässä Polarn o. Pyretin raitapaidan kanssa.
Ja Metsolan Birdsong-mekon kanssa. Helmimäinen lintukuosi tuo mieleen toisen suosikkini Iittalan Kastehelmen eikä musta-valkoisuutta vain voita mikään.
Ihanaa ystävänpäivää ja vaaleanpunaisia lankakeriä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste imetyskoru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste imetyskoru. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
tiistai 12. tammikuuta 2016
Koruja Vadelmatarhalle
Viime päivinä on valmistunut koruja eri väreissä ja näitä samoja talvisia sävyjä vein myös joulua ennen Oulun Vadelmatarhalle. Tummat sävyt miellyttävät omaa silmää ja ne tuntuvat olevan tällä hetkellä myös teidän tilaajien suosiossa kovasti.
Tummansinisen sävy on upea luonnossa ja päivän pienen valoisan hetken aikaan sain sen sävyn napattua myös kameralle. Tummanharmaan ja luonnonvalkean yhdistelmää voisin sanoa jo klassikoksi.
Tummien sävyjen rinnalle upeita, voimakkaita sävyjä. Syklaami ja turkoosi ovat vahvoja sävyjä ja pitsikukka-mallina erityisen näyttäviä.
Joulun alla piipahdin Vadelmatarhalla tuotteideni kanssa joulumyyjäisissä ja kuvassa näkyykin mm. matot, joista jäi omat kuvansa muuten nappaamatta. Malli on sama tuttu kuin tiskiliinoissa, ja olen tykästynyt malliin kovasti. Kaunis, selkeä ja ilmava. Sitä on helppo muuntaa eri kokoiseksi, tehdä isompi tai pienempi versio ja malli jää helposti mieleen. Ideaa malliin hain Pinterestistä ja sovelsin mattoa tehdessä tee ja pura-menetelmällä. Hyväksi havaittu, mutta luonnetta kasvattava menetelmä...
Herkuttelijan keksitarjotin, joka tällä hetkellä huutelee tyhjyyttään. Keksitarjotin tuo aina juttelijoita paikalle, houkutteleva niin lapsille kuin aikuisille.
Vadelmatarha on nyt avannut myös Nettiputiikin ja Minttuliinin tuotteet löydät tutusti Lähi-ja Luomupuodista.
Tummansinisen sävy on upea luonnossa ja päivän pienen valoisan hetken aikaan sain sen sävyn napattua myös kameralle. Tummanharmaan ja luonnonvalkean yhdistelmää voisin sanoa jo klassikoksi.
Tummien sävyjen rinnalle upeita, voimakkaita sävyjä. Syklaami ja turkoosi ovat vahvoja sävyjä ja pitsikukka-mallina erityisen näyttäviä.
Joulun alla piipahdin Vadelmatarhalla tuotteideni kanssa joulumyyjäisissä ja kuvassa näkyykin mm. matot, joista jäi omat kuvansa muuten nappaamatta. Malli on sama tuttu kuin tiskiliinoissa, ja olen tykästynyt malliin kovasti. Kaunis, selkeä ja ilmava. Sitä on helppo muuntaa eri kokoiseksi, tehdä isompi tai pienempi versio ja malli jää helposti mieleen. Ideaa malliin hain Pinterestistä ja sovelsin mattoa tehdessä tee ja pura-menetelmällä. Hyväksi havaittu, mutta luonnetta kasvattava menetelmä...
Herkuttelijan keksitarjotin, joka tällä hetkellä huutelee tyhjyyttään. Keksitarjotin tuo aina juttelijoita paikalle, houkutteleva niin lapsille kuin aikuisille.
Vadelmatarha on nyt avannut myös Nettiputiikin ja Minttuliinin tuotteet löydät tutusti Lähi-ja Luomupuodista.
perjantai 1. tammikuuta 2016
Käsityövuosi 2015
Vuosi on taas vaihtunut ja on monen muun tapaan aika muistella mennyttä käsityövuotta. Suurimpana muutoksena ja tapahtumana toki oman toiminimen perustaminen, Minttuliini Design on ollut merkittävässä roolissa. Sen parissa työt jatkuu tänäkin vuonna, tilauksia on ihanasti jo alkuvuodelle ja hirmuisesti uusia suunnitelmia myös.
Loppuvuosi oli hyvin pehmojen täyttämä, ihania hiirulaisia valmistui useita. Nämä keltainen ja tumma violetti matkasivat sisaruksille.
Hepat oli kiva välityö hiirien välillä ja liila heppa olikin vuoden viimeinen valmistunut pehmo.
Mitä olisi vuosimietintä ilman niitä minun nimikkotuotteita eli koruja. Näistä se koko touhu alkoi ja korujen parissa on ihana jatkaa myös alkanutta vuotta.
Kantorepun hihnojen suojat on tuote, joka on kyllä jäänyt aivan liian vähälle huomiolle omassa mietinnässäkin. Upeina kuoseina näissä kotimaiset Liinalapsen Vanamot mätsäävien korujen kera.
Ja voi, se kaikkein suosituin koru ehdottomasti menneenä vuonna oli viiden helmen koru tummanharmailla ja luonnonvalkeilla helmillä.
Yksi vuoden kauneimpia projekteja oli huivi anopille silkkilangasta. Oma on edelleen kesken, voisiko sen valmistuminen olla tämän vuoden tavoite...
Välillä jotain itsellenikin, avaimenperä pitsikukkakorujen mallilla.
Tuttinauhoja valmistui paljon loppuvuodesta, tässä tilauskoru kesältä.
Myyntitapahtumissa suosituimpia tuotteita oli ehdottomasti ponnarit eri väreissä.
Äitini ahkeroi pieniä lasten sukkia, joista oma suosikkini olivat nämä vaaleanpuna-valkeat ihanuudet.
Rusettiponnarit ovat olleet niin pienten kuin isojenkin suosikkeja ja nappiponnareiden kera myyntipöydän suosikkeja.
Itse tehdyt lahjat ovat kivoja vietäviä, tässä pienen tytön synttäripakettiin sujahtaneet herkut pupun kera.
Kantoliinakankaista tuli ommeltua muutamia kukkaroita, mutta kyllä ne virkatut versiot edelleen enemmän omalta tuntuu.
Tiskiliinat on kiva välityö ja lahjavinkki sellaiselle, jolla on jo kaikkea. Kuinka monta kertaa sainkaan kuulla, että eihän niitä raski käyttää! Raskii niitä, käyttöön ja pesuun vain.
Loppuvuosi oli myyjäisten aikaa ja kuinka paljon niistä oppikaan! Tulossa onkin juttusarjaa omista mietteistä, vinkkejä ja muilta myyjiltä saatuja ajatuksia.
Miltä näyttääkään vuosi 2016? Paljon on uusia ideoita, vanhoja tuttuja suosikkeja ja tavoitteena on myös oman lankavaraston laihis, joka tulee varmasti näkymään blogissa. Aloitetaan punnituksilla, jota pelkään jo valmiiksi...
Ihanaa Uutta Vuotta jokaiselle ja paljon ihania lankahetkiä!
Loppuvuosi oli hyvin pehmojen täyttämä, ihania hiirulaisia valmistui useita. Nämä keltainen ja tumma violetti matkasivat sisaruksille.
Hepat oli kiva välityö hiirien välillä ja liila heppa olikin vuoden viimeinen valmistunut pehmo.
Mitä olisi vuosimietintä ilman niitä minun nimikkotuotteita eli koruja. Näistä se koko touhu alkoi ja korujen parissa on ihana jatkaa myös alkanutta vuotta.
Kantorepun hihnojen suojat on tuote, joka on kyllä jäänyt aivan liian vähälle huomiolle omassa mietinnässäkin. Upeina kuoseina näissä kotimaiset Liinalapsen Vanamot mätsäävien korujen kera.
Ja voi, se kaikkein suosituin koru ehdottomasti menneenä vuonna oli viiden helmen koru tummanharmailla ja luonnonvalkeilla helmillä.
Yksi vuoden kauneimpia projekteja oli huivi anopille silkkilangasta. Oma on edelleen kesken, voisiko sen valmistuminen olla tämän vuoden tavoite...
Välillä jotain itsellenikin, avaimenperä pitsikukkakorujen mallilla.
Tuttinauhoja valmistui paljon loppuvuodesta, tässä tilauskoru kesältä.
Myyntitapahtumissa suosituimpia tuotteita oli ehdottomasti ponnarit eri väreissä.
Äitini ahkeroi pieniä lasten sukkia, joista oma suosikkini olivat nämä vaaleanpuna-valkeat ihanuudet.
Rusettiponnarit ovat olleet niin pienten kuin isojenkin suosikkeja ja nappiponnareiden kera myyntipöydän suosikkeja.
Itse tehdyt lahjat ovat kivoja vietäviä, tässä pienen tytön synttäripakettiin sujahtaneet herkut pupun kera.
Kantoliinakankaista tuli ommeltua muutamia kukkaroita, mutta kyllä ne virkatut versiot edelleen enemmän omalta tuntuu.
Tiskiliinat on kiva välityö ja lahjavinkki sellaiselle, jolla on jo kaikkea. Kuinka monta kertaa sainkaan kuulla, että eihän niitä raski käyttää! Raskii niitä, käyttöön ja pesuun vain.
Loppuvuosi oli myyjäisten aikaa ja kuinka paljon niistä oppikaan! Tulossa onkin juttusarjaa omista mietteistä, vinkkejä ja muilta myyjiltä saatuja ajatuksia.
Miltä näyttääkään vuosi 2016? Paljon on uusia ideoita, vanhoja tuttuja suosikkeja ja tavoitteena on myös oman lankavaraston laihis, joka tulee varmasti näkymään blogissa. Aloitetaan punnituksilla, jota pelkään jo valmiiksi...
Ihanaa Uutta Vuotta jokaiselle ja paljon ihania lankahetkiä!
Tunnisteet:
hiusasusteet,
huivi,
imetyskoru,
korut,
kukkaro,
käsityöt,
langat,
minttuliini design,
pehmoeläin,
pupu,
rusetti,
rusettiponnari,
tiskiliina,
tuttinauhat,
vadelmatarha,
virkkaaminen
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Käsityöblogit- Joulukalenteri, 2. luukku
Ensimmäisenä suloiset ja herkät Cupcake-puput, jotka vilahtivat myös elokuun Avotakassa.
Toinen ohje on virkatuilla palloille, joista valmistuu niin kaulakorut kuin palloketju koristeeksi!
Pääkallo-mummo on se perheen musta lammas, erään illan hetken mielijohde, jolla tarkoitus oli osallistua Tilkku päivässä, peitto vuodessa-projektiin. Ehkä pääkallot ei kuitenkaan ollut se minun juttu, mutta moni on ohjetta sen teon jälkeen selannut. Nopea virkkaaja tekee vielä peiton jouluksi, muita kivoja ideoita voisi olla esim. tuubihuivi tai tyynynpäällinen.
Ja meille, joiden joululahjaurakointi on siinä vaiheessa, että mitä nopeampaa valmista, sen parempi, suosittelen ehdottomasti tiskiliinoja. Illassa valmistuu useampi ja pukinkontti saa kaunista, sekä käytännöllistä täytettä.
Joulukalenterin avasi eilen taitava Annukan aurinkoiset kauniilla origameilla. Huomenna vuorossa on puolestaan VillaNanna, jonka taitoa tehdä vanhasta uutta ei voi kuin ihailla! Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä hän on keksinyt..
Tunnisteet:
imetyskoru,
joulu,
korut,
pupu,
tiskiliina,
virkkaaminen,
virkkausohje
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
Myyjäiset kahdella eri asetelmalla
Lupaan, että joulun jälkeen näette muutakin kuin joulutapahtumapäivityksiä! Yhtä aikaa niin ihanaa kuin aikaavievääkin, tähän projektiin kuluu nyt kaikki vapaahetket. Tietokoneen avaan kerran viikossa ja ompelukone on hautautunut puhtaiden pyykkien alle, jotka odottelevat minua niitä viikkaamaan. Huomenna, lupaan joka päivä ja nappaan vain päällimmäiset päälle.
Ensin kuvia lauantailta:
Ja sitten siirrytään sunnuntaihin. Yön aikana mietin ja pähkäilin, miten pöytää saisi vielä entistä houkuttelevammaksi ja uudeksi myös niille, jotka tapahtumassa vierailevat molempina päivinä. Samalla asetelmalla olisi tylsää mennä kahtena päivänä, pieni ryhtiliike on aina paikallaan.
Vähemmän erilaisia tuotteita ja oikein supermäärä ponnareita, jotka ovat selkeitä asiakkaiden suosikkeja. Lauantaina ilta kului lisää ponnareita tehden, joten sunnuntaina aamun sai aloittaa runsaalla valikoimalla.
Sunnuntai oli yllättäen vilkkaampi kauppapäivä kuin lauantai, mutta tähän voi kyllä olla syynä lauantaina Oulua kiusannut vesisade. Jokainen myyntitapahtuma opettaa paljon ja mietinkin, että kunhan ehdin, niin kirjoittaisin postauksen myyjäisiin valmistautumisesta, vinkkejä myyntipöydän laittamiseen ja muuta asiaan liittyvää. Kantapään kautta opittuja ja paljon netistä haettuja vinkkejä, sekä arvokkaita kollegoiden ajatuksia. Miltä kuulostaisi?
Ensin kuvia lauantailta:
Ja sitten siirrytään sunnuntaihin. Yön aikana mietin ja pähkäilin, miten pöytää saisi vielä entistä houkuttelevammaksi ja uudeksi myös niille, jotka tapahtumassa vierailevat molempina päivinä. Samalla asetelmalla olisi tylsää mennä kahtena päivänä, pieni ryhtiliike on aina paikallaan.
Vähemmän erilaisia tuotteita ja oikein supermäärä ponnareita, jotka ovat selkeitä asiakkaiden suosikkeja. Lauantaina ilta kului lisää ponnareita tehden, joten sunnuntaina aamun sai aloittaa runsaalla valikoimalla.
Sunnuntai oli yllättäen vilkkaampi kauppapäivä kuin lauantai, mutta tähän voi kyllä olla syynä lauantaina Oulua kiusannut vesisade. Jokainen myyntitapahtuma opettaa paljon ja mietinkin, että kunhan ehdin, niin kirjoittaisin postauksen myyjäisiin valmistautumisesta, vinkkejä myyntipöydän laittamiseen ja muuta asiaan liittyvää. Kantapään kautta opittuja ja paljon netistä haettuja vinkkejä, sekä arvokkaita kollegoiden ajatuksia. Miltä kuulostaisi?
sunnuntai 15. marraskuuta 2015
Joulumarkkinoilla
Monessa blogissa hehkutetaan nyt Tampereen kädentaitomessuja, mutta oma tapahtumani on hieman sitä pienempi. Blogihiljaisuuden selityskin tulee samalla, sillä joulumarkkinasesonki on tänään minunkin osaltani alkanut. Illat on kuluneet tuotteita miettien ja myöskin käsityökaappeja kaivaen, tämä on hyvä aika tehdä uusia tuotteita niistä kaapin pohjalle kertyneistä aarteista.
Isäni rakensi minulle kivat korutelineet, jotka ovat ihanan keveät ja niin tyyliin sopivat. Puinen kakkuteline löytyi kirpparilta syksyllä ja siinä oli valmiiksi kiva vaaleanpunertava sävy. Tänä vuonna oli myyjäisiin helpompi lähteä valmistautumaan kuin viime vuonna ja halusinkin ehdottomasti tehdä myös myyntipöytää "minun näköiseksi". Vaaleanpunainen hattarapöytäni erottuikin joukosta kivasti ja itse olen ulkoasuun tyytyväinen. Seuraavissa tapahtumissa minun pitäisi vain mahtua pienemmälle pöytäpinta-alalle, joten haastetta tulee olemaan...
Pieniä puuhelmiä olin varannut ihan muuhun projektiin mutta kuten monesti, suunnitelmat muuttuvat matkalla ja alkuperäinen idea jäi vaille toteutusta. Helmet muuttuivat ihaniksi herkkukoruiksi, joiden sisällä on kuminauha. Jokainen koru on erilainen, sillä tein näitä täysin fiiliksen mukaan. Ihanaa puuhaa, näitä täytyy tehdä kyllä lisää!
Kukkaroita olen tehnyt niin napeilla kuin pitsiliinoillakin, pitsinen versio on ehdottomasti oma suosikkini. Kehykset olen ommellut kiinni kukkaroon läpinäkyvällä siimalla, joka lupaa viiden kilon kestävyyden. Kestää siis kolikon jos toisenkin.
Trikookuteista virkkasin muutaman maton ja niin rakastuin tuohon vaaleanpunaiseen sävyyn! Trikookuteiden huono puoli on monesti siinä, ettei juuri samaa sävyä ole helppo saada lisää ja niinpä nämäkin matot ovat niin suuria kuin kudetta vain riitti. Solmujen määrä näissä kerissä oli kyllä aivan valtava ja välillä niiden kanssa meinasikin mennä hermo. Samaa kudetta en ehkä siis ostaisi lisää vaikka sävyt niin kivoja ovatkin.
Rusettiponnarit pääsivät uudelle telineelle, jonka löysin kymmenellä eurolla puutarhapuolen poistosta. Ihan täydellinen näille, pieni kooltaan pöydällä ja taittuu kätevästi säilytykseen. Kannattaa siis pitää silmät auki mitä erilaisemmissa paikoissa, koskaan ei tiedä mitä löytää. Pallovalot virittelin tuomaan joulutunnelmaa, jota saa kyllä vesisateisessa Oulussa hakea.
Vaaleanpunainen unelmani kokonaisuudessaan, houkuttelisiko pöytä sinut luokseen?
Isäni rakensi minulle kivat korutelineet, jotka ovat ihanan keveät ja niin tyyliin sopivat. Puinen kakkuteline löytyi kirpparilta syksyllä ja siinä oli valmiiksi kiva vaaleanpunertava sävy. Tänä vuonna oli myyjäisiin helpompi lähteä valmistautumaan kuin viime vuonna ja halusinkin ehdottomasti tehdä myös myyntipöytää "minun näköiseksi". Vaaleanpunainen hattarapöytäni erottuikin joukosta kivasti ja itse olen ulkoasuun tyytyväinen. Seuraavissa tapahtumissa minun pitäisi vain mahtua pienemmälle pöytäpinta-alalle, joten haastetta tulee olemaan...
Pieniä puuhelmiä olin varannut ihan muuhun projektiin mutta kuten monesti, suunnitelmat muuttuvat matkalla ja alkuperäinen idea jäi vaille toteutusta. Helmet muuttuivat ihaniksi herkkukoruiksi, joiden sisällä on kuminauha. Jokainen koru on erilainen, sillä tein näitä täysin fiiliksen mukaan. Ihanaa puuhaa, näitä täytyy tehdä kyllä lisää!
Kukkaroita olen tehnyt niin napeilla kuin pitsiliinoillakin, pitsinen versio on ehdottomasti oma suosikkini. Kehykset olen ommellut kiinni kukkaroon läpinäkyvällä siimalla, joka lupaa viiden kilon kestävyyden. Kestää siis kolikon jos toisenkin.
Trikookuteista virkkasin muutaman maton ja niin rakastuin tuohon vaaleanpunaiseen sävyyn! Trikookuteiden huono puoli on monesti siinä, ettei juuri samaa sävyä ole helppo saada lisää ja niinpä nämäkin matot ovat niin suuria kuin kudetta vain riitti. Solmujen määrä näissä kerissä oli kyllä aivan valtava ja välillä niiden kanssa meinasikin mennä hermo. Samaa kudetta en ehkä siis ostaisi lisää vaikka sävyt niin kivoja ovatkin.
Rusettiponnarit pääsivät uudelle telineelle, jonka löysin kymmenellä eurolla puutarhapuolen poistosta. Ihan täydellinen näille, pieni kooltaan pöydällä ja taittuu kätevästi säilytykseen. Kannattaa siis pitää silmät auki mitä erilaisemmissa paikoissa, koskaan ei tiedä mitä löytää. Pallovalot virittelin tuomaan joulutunnelmaa, jota saa kyllä vesisateisessa Oulussa hakea.
Vaaleanpunainen unelmani kokonaisuudessaan, houkuttelisiko pöytä sinut luokseen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


















































