Koruja Vadelmatarhalle

Viime päivinä on valmistunut koruja eri väreissä ja näitä samoja talvisia sävyjä vein myös joulua ennen Oulun Vadelmatarhalle. Tummat sävyt miellyttävät omaa silmää ja ne tuntuvat olevan tällä hetkellä myös teidän tilaajien suosiossa kovasti.

Tummansinisen sävy on upea luonnossa ja päivän pienen valoisan hetken aikaan sain sen sävyn napattua myös kameralle. Tummanharmaan ja luonnonvalkean yhdistelmää voisin sanoa jo klassikoksi.

Tummien sävyjen rinnalle upeita, voimakkaita sävyjä. Syklaami ja turkoosi ovat vahvoja sävyjä ja pitsikukka-mallina erityisen näyttäviä. 

Joulun alla piipahdin Vadelmatarhalla tuotteideni kanssa joulumyyjäisissä ja kuvassa näkyykin mm. matot, joista jäi omat kuvansa muuten nappaamatta. Malli on sama tuttu kuin tiskiliinoissa, ja olen tykästynyt malliin kovasti. Kaunis, selkeä ja ilmava. Sitä on helppo muuntaa eri kokoiseksi, tehdä isompi tai pienempi versio ja malli jää helposti mieleen. Ideaa malliin hain Pinterestistä ja sovelsin mattoa tehdessä tee ja pura-menetelmällä. Hyväksi havaittu, mutta luonnetta kasvattava menetelmä...

Herkuttelijan keksitarjotin, joka tällä hetkellä huutelee tyhjyyttään. Keksitarjotin tuo aina juttelijoita paikalle, houkutteleva niin lapsille kuin aikuisille.

Vadelmatarha on nyt avannut myös Nettiputiikin  ja Minttuliinin tuotteet löydät tutusti Lähi-ja Luomupuodista.

Käsityöblogit- Joulukalenteri, 2. luukku

Käsityöblogit-ryhmä Facebookissa on yksi suosikeistani, josta joka päivä löytää ihania postauksia, uusia ideoita ja taitavia tekijöitä niiden takana. Jo toista vuotta peräkkäin ryhmässä järjestetään joulukalenteri ja kunniakseni sain 2. joulukuuta omaksi päiväkseni. Ennen joulua varmasti suurin osa kädentaitajista virkkaa, neuloo tai askartelee lahjoja pukinkonttiin urakalla ja niinpä päätinkin omassa kalenteriluukussani jakaa tekemiäni ohjeita. Ehkä näistä joku voisi löytää vielä niitä puuttuvia ideoita. Valitsin neljä hyvin erilaista ohjetta ja tässä ne ovat:

Ensimmäisenä suloiset ja herkät Cupcake-puput, jotka vilahtivat myös elokuun Avotakassa.

Toinen ohje on virkatuilla palloille, joista valmistuu niin kaulakorut kuin palloketju koristeeksi!

Pääkallo-mummo on se perheen musta lammas, erään illan hetken mielijohde, jolla tarkoitus oli osallistua Tilkku päivässä, peitto vuodessa-projektiin. Ehkä pääkallot ei kuitenkaan ollut se minun juttu, mutta moni on ohjetta sen teon jälkeen selannut. Nopea virkkaaja tekee vielä peiton jouluksi, muita kivoja ideoita voisi olla esim. tuubihuivi tai tyynynpäällinen.

Ja meille, joiden joululahjaurakointi on siinä vaiheessa, että mitä nopeampaa valmista, sen parempi, suosittelen ehdottomasti tiskiliinoja. Illassa valmistuu useampi ja pukinkontti saa kaunista, sekä käytännöllistä täytettä.

Joulukalenterin avasi eilen taitava Annukan aurinkoiset kauniilla origameilla.  Huomenna vuorossa on puolestaan VillaNanna, jonka taitoa tehdä vanhasta uutta ei voi kuin ihailla! Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä hän on keksinyt..

Ensimmäiset kutistemuovikokeilut

Virkkausten välissä jotain minulle aivan erilaista käsityöpuuhaa, nimittäin kutistemuoviaskartelua. Innostuin näitä kokeilemaan ostettuani myyjäisistä korvakorut, jotka oli kutistemuoveista tehdyt ja todella kivat. Ensimmäiseksi kokeiluksi otettiin lasten kanssa avaimenperien askartelu isovanhemmille joululahjaksi, jonka voi nyt joulun jälkeen blogin puolellakin paljastaa. Kirkas muovi osoittautui kuitenkin lapsille haastavaksi värittää, joten seuraavana päivänä uusi yritys valkoisella muovilla, joka olikin heti paljon helpompaa. Kuvan My Little Pony on ensimmäisestä kokeilusta itselleni tekemä avaimenperä.

Avaimenperien mallin piirsin suurella sydämen mallisella piparkakkumuotilla ja sitten olikin lasten vuoro päästää luovuus valloilleen. He saivat itse valita käyttämänsä värit, kaikki asetettiin tarjolle. Esikoinen innostui puuhasta kovasti ja kertoi koko ajan tekevänsä niitä mummolle ja papalle. Kuopus keksittyi piirtämään omiin käsiinsä, mutta saatiin onneksi väriä myös muovillekin.

Valmiit väritykset matkalla uuniin. Värit harmittavasti leviävät lasten käsien myötä liukkaan muovin pinnalla, mutta ainakin niissä näkyy touhuamisen ja innostuksen jäljet.

Hauskin osuus on ehdottomasti muovien sulamisen seuraaminen uunissa.

Käpristyy, käpristyy! Jos ei ohjeita olisi lukenut ja kuullut moneen kertaan tästä reaktiosta, olisi kyllä masennus iskenyt viimeistään tässä vaiheessa. 

Kutistuneet ja paksuuntuneet valmiit askartelut avaimenperälenkkejä vailla. Värien muutos uunissa käynnin jälkeen on huima, tulevat paljon voimakkaammaksi. Monta ideaa mitä kutistemuovista voisi tehdä ja uuden lasertulostimen myötä nykyään on myös paljon helpompi hakea ja tulostaa malleja myös netistä. Ehkä ne korvakorut voisi olla seuraava kokeilu, nyt on jo vähän osviittaa miten muovi käyttäytyy uunissa ja kuinka paljon (TOSI paljon) muovi kutistuu. 

Joulun taikaa

Jännitys on taas tältä vuodelta ohi, jouluaatto juhlittu ja lapset innoissaan pukin tuomista lahjoista. Mistä pukki tiesikään, että esikoinen toivoi puu fu tom-sarjan leluja ja imuria, tai että kuopus toivoisi uusia pikkuautoja jo ennestään laajaan kokoelmaansa. Joulupukki vieraili jo ennen päiväunia, joten meillä oli pitkä päivä aikaa leikkiä uusilla leluilla kera jouluvieraina olevien isovanhempien.

Pukki toi osan lahjoista ja loput oli tonttu tuonut kuusen alle lasten päiväunien aikaan. Kyllä meillä oli ollut kilttejä lapsia ja aikuisia, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa mitä tulee kotiin saapuvien lelujen määrässä. Kevään kirpparia varten on jo lasten leluvarastojen siivous aloitettu, uusille on tehtävä tilaa.

Virkkuukoukkukaan ei levännyt edes jouluaattona, vaan lasten virtahepo-pehmo on enää jalkoja ja korvia vailla. Tilauksiakin otin vastaan aattona koruista, joten tiedän miten joulun pyhien lapsivapaa-ajat käytän. Huomenna kuitenkin jotain uutta ja erilaista, taisin vähän höpsähtää...

Kettuihastuksia

Perheeseemme kuuluu eräs hyvin vaatevalikoiva tyyppi ja sehän on tietenkin esikoinen. Hän on erityisen tarkka paidoistaan ja mikä tahansa ei todellakaan kelpaa. Suosikkeja ovat Me&I sekä Metsolan froteepaidat, laatutietoinen kuluttaja siis. Voisin ehkä syyttää tästä itseäni, sillä ihastus vaatteisiin syttyi kirppikseltä löytämieni vaatteiden ansiosta (vai pitäisikö sanoa vuoksi). Poikien vaatevalikoima on monesti todella tummaa ja örkki- ja monsterivoittoista, ja minusta onkin ihanaa, että esikoinen valitsee mieluummin iloisia, reippaita värejä sekä myös äidin silmää miellyttävämpiä hauskoja eläinkuoseja. Näin laatutietoisen ja valikoivan kuluttajan kanssa on parempi lähteä yhdessä vaateostoksille ja niinpä me suuntasimmekin Kädentaitajien lahjapajalle Galleriaan Iloisen Kettuliinin luo. Itse ihastuin vaatteisiin ensimmäisen kerran joulumyyjäisissä, joissa myös itse olin myymässä ja jo siellä alkoi suunnitelmat lasten haalareista sekä omasta paidasta. Tämän takia rakastan käsityöyrittäjiä, yritäpä tilata H&M:n kivaa kuosia jossain muussa mallissa!

Siellä se näkyy, ihana ihana pinkki kettukuosi! Minä näin sen heti hupparina, joka olisi minulle käytännöllisempi valinta kuin tunika.

Taitavammalle ompelijalle kuin minä kankaat olisivat saatavilla myös metritavarana. PinkkiKettu voisi kyllä olla juuri "SE" kangas, jonka vuoksi minäkin opettelisin ompelemaan vaatteen. Jotain helppoa, ilman mitään ylimääräistä kuten huppua, taskua, vetoketjua, resoria, nauhakujaa, kaavoja, leikkaamista, ompelua ja kiroamista. Kyllä, ostan tuotteen mieluummin valmiiksi ommeltuna.

Myynnissä löytyy myös Royal B*tch Craft Shopin ihania hiuspinnejä ja nyt vasta kuvia katsoessani huomasin, että ylhäällä oleva iso kettu onkin heijastin! Ehkä pakko piipahtaa tuolla vielä kerran.

Nopeasti kuvatut lasten valinnat ennen pakettiin sujahtamista. Esikoinen valitsi heti oranssi-vihreän KevätKetun sen nähdessään, ujona mutta päättäväisenä kuului "minun". Kuopukselle yhdessä valittiin ruskea Ilves. Kuva ei todellakaan tee vaatteille oikeutta, mutta voin arvata miten olisi käynyt, jos paita olisi kuvattu esikoisen päällä. Pois sitä ei olisi saanut, ei sitten millään.

Illalla piipahdettiin miehen kanssa kahden jouluostoksilla ja Iloisen Kettuliinin Susanin vihjeestä kävimme myös torinrannan aitoilla. Aittojen kauneutta ja tunnelmaa on vaikea voittaa, valitettavan harvoin tänne vain muistaa talvisin tulla. Anna-Riitan aitan ansiosta löydän tänne varmasti toistekin ja suosittelen muillekin käymään. Piipahdus ei onnistu, paikka on täynnä erilaisia käsitöitä ja minäkin kiersin aitan kahteen kertaan nähdäkseni varmasti kaiken.Tyhjin käsin ei tarvinnut poistua ja nyt minulla on taas yksi syy lisää järjestellä käsityönurkkaukseni muistuttamaan enemmän mukavaa, kutsuvaa tilaa kuin nykyistä kaaosta.

Joulukuvaukset

Nyt kun koruruuhka on tämän joulun osalta muutamaa postitusta vaille ohi, on aika muistella viikonlopun joulukorttikuvasta. Joulukortteja ajatellen nämähän otettiin päivää myöhässä kun olisi ollut aika ne lähettää edullisella postimaksulla... Näin viime tippaan jätettynä ei korttien teettäminen enää ollut prioriteettilistan ykkösenä, rahanmeno vai rahantulo, voitte arvata kumman valitsin iltapuuhiksi. Tänä vuonna ei siis meidän lasten kuvilla varustettuja joulukortteja (tai muunkaanlaisia) postilaatikoista löydy, mutta ehkä tästä selviämme, sekä me että korttien saajat. Onneksi on facebook, sähköposti ja tekstiviestit, joulu tulee ilman korttejakin. Kuvien muokkaus tekee ihmeitä, se muistiin ensi vuodeksi. On syynsä, miksi aiemmin olen tämän tehnyt jo marraskuussa, muistisääntö numero 2.

Esikoinen ei kuviin tonttulankkia halunnut ja se hänelle sallittakoon, mieluummin tyytyväinen lapsi kuvissa ilman lakkia kuin itkevä ja lakkia repivä tahtotaapero. Tonttupuvut Kappahlin mallistosta, sama sarja ollut käytössä ensimmäisistä joulukuvista lähtien. Kuopus perii aina esikoisen edellisvuoden ja esikolle löysin tämän tonttupuvun kirpparilta jo alkusyksystä. Uutta vastaavassa kunnossa, ei nämä tonttupuvut paljon kulumaan pääse.

Ihania kuvia jäi kuitenkin muistoksi tästäkin joulukuvauksesta ja kuvat pääsevät isovanhempien sekä omaan perhekalenteriin, jotka toivottavasti vielä ehtivät saapua ennen joulua. Viime tippaanhan niidenkin teettäminen jäi, kuinkas muutenkaan...

Omia jouluperinteitä luomassa

 

Lapsuuskodissani joulukuusi tuotiin sisälle perinteisesti aina aatonaattona ja sen koristelu oli illan ohjelmanumero. Nyt omien lasten myötä olemme kuitenkin luoneet uutta perinnettä ja kuusi on koristeltu näin itsenäisyyspäivän kynnyksellä. Kahden pienen ja hyvin nopeasormisen apulaisen kera ei kuusen koristelu ja tonttujen esille laittaminen ole aina se helpoin homma, se tuli kyllä todettua. Kuusen koristelun aikana särkyi jo muutama pallo (huom. ne eivät ole edes lasia) ja nyt vuorokauden saldo alkaa lähennellä kymmentä palloa. Kuopus noukkii palloja oksilta voimalla ja kannat vain irtoilevat...

Tonttuvartio ei ole riittävä pitämään tuholaisia (lapsia) pois kuusen kimpusta, muistiin ensi jouluksi... Kuusenalusmattona virkattu juhannusruusu, tuttu matto keinutuolin alta. Kuvan oikeassa reunassa vilahtaa  ulos matkaava valoporo, joka tällä hetkellä toimittaa syöttöpossun roolia lasten syöttäessä sille virkattuja keksejä. 

 

Lahjana saatu Tilda-tonttu on meillä esillä joka joulu, näitä olisi ihana saada lisää! Haaveena on myös Mailegin tontut ja hiiret, ehkä vielä joskus kun sopiva tarjous sattuu kohdalle. Riihimäen lasipurkissa lasipallot, jotka kaipaavat selkeästi kaverikseen led-valoja. Näin pimeään vuodenaikaan ei tunnelmavaloa voita mikään, kun luonnonvalo piilottelee jossain.

Muistahan osallistua arvontaan!