Käsityöliike Villiina

Minua viehättää jokin pienissä lankakaupoissa, onko syynä sitten tunnelma, persoonallisuus tai valikoima. Oulussa sijaitseva Villiina on jo kolmekymmentä vuotta palvellut oululaisia lankaostajia ja viimein pääsin myös minäkin kurkkaamaan tarjontaa. Tällaiset vanhemmat liikkeet voivat olla pieniä aarreaittoja, joista saattaa hyvällä tuurilla löytää myös jo muualta aikaa sitten loppuneita lankoja. Pieneen liiketilaan on mahdutettu ihan valtava määrä lankoja ja netin vinkkien perusteella takatiloista löytyy kuulemma vielä aarteita lisää. Valikoima on laaja ja monipuolinen, löytyi niin Novitaa, Teeteeta kuin monia muitakin.

Nämä langat olivat ihan superpehmeitä ja mitkä värit! Näitä voisi ostaa ihan hyllyn koristeeksi ellei olisi luvannut itselleen, että lankaa saa ostaa vain tarpeeseen. No, niitä lankatarpeita on kyllä ollut viime aikoina aika monenlaisia... Lohtulanka on kuitenkin parempi kuin lohtusuklaa!

Ihan mielettömät värit ja kiilto, tämän langan pidän mielessä lasten sukkia ajatellen. Meillä on lapset hyvälle tottuneita mitä tulee villasukkiin ja villavaatteisiin, ja 7 veljestä-sukat saavat aikaan vain au au-kiljahdukset. Onhan se toki ihan erilainen paljaalla jalalla verraten 100% merinovillaan tai toiseen suosikkiini silkki-merinoon.

Minua ihastutti erityisesti lukuisat mallineuleet, joita liikkeestä löytyy. Moni niistä oli omistajan itsensä tekemiä ja kertoo hyvin paljon omistautumisesta liikkeeseen. Nykypäivänä nettikauppojen ja isojen markettien ottaessa yhä laajenevia valikoimia lankoja, on näiden pienten liikkeiden varmasti välillä haastava pysyä kilpailussa mukana. Se millä pystyy kilpailemaan, on valikoima ja ennen kaikkea henkilökohtainen palvelu, mistä saa vain marketeissa haaveilla.

Käytätkö sinä mielelläsi kivijalkaliikkeitä vai tilaatko lankasi mieluummin nettikaupoista?

Lankakaappi vaaleanpunaisin unelmin

Viimeisen parin vuoden aikana on käsityöharrastukseni kasvanut suuresti ja sitä myöten on tullut toki myös paljon kaikenlaista siihen liittyvää materiaalia. Lankaa, kuteita, kankaita, koukkuja, lukkoja, solkia, lista on pitkä. Ensin materiaaleille hankittiin valkoinen kaappi, joka onkin syönyt sisäänsä suuren määrän sitä kaikkea muuta, mutta ei lankaa. Kaapin sisältö on järjestetty pieniin säilytysrasioihin ja olen jopa laittanut lappuja rasioihin kertomaan sisällöstä, jotta kaappi oikeasti pysyisi järjestyksessä. Sieltä on nyt helppo napata tarvitsemansa tavarat nopeasti, eivätkä ne ole sekalaisena pussikasana työhuoneen virkaa toimittavan välitilan suurella pöydällä. Syö muuten paljon tavaraa se pöytä, oikea murheenkryyni...

Halusin kuitenkin myös langat ja erityisesti matonkuteet siististi yhteen paikkaan, sillä tähän asti erinäisiä säkkejä on pyörinyt pöytien alla, vaatehuoneessa, olohuoneen tv-tasolla sekä puuarkussa ja oikeastaan kaikkialla, missä vain on ollut kudekerän mentävä paikka. Ei aina kovin kaunista, järkevää tai siivoukselle helppoa. Niinpä mummolalomalla suuntasimme Ikeaan suunnitelmana ostaa 8-lokeroinen iso hylly valkoisena irtolaatikoilla, jotta ulkoasu pysyisi siistinä, lankoja olisi helppo laatikoissa kantaa esim. sohvalle oikeaa värivalintaa miettiessä ja kaiken tilan saisi hyödynnettyä. Mutta siellähän tulikin vastaan ihana vaaleanpunainen neljäosainen versio, ja alelappu kyljessä! Ruusunpunaiset silmäni loistivat innosta, valinta oli tehty. Pieni neuvottelu sen perheen toisen osapuolen kanssa ja kun säästöä alkuperäiseen tuli lähes puolet, oli valttikortti minulla. Pikkuruisesta seinästä on nyt todellakin kaikki tila otettu irti, mutta onhan tuo hylly nyt kyllä aika söpö.

Laatikoihin sukelsi mm. sukkalangat, joita ei selvästi kestä ostaa yhtään lisää ennen kuin on muutamat tikuteltu. Tai ainahan voi tiivistää, mutta sitä keinoa ei lankalaihislainen saisi ottaa käyttöön.

Minulla on aika iso kokoelma Riihimäen vanhoja lasipurkkeja, jotka ovat olleet jo harmittavan pitkään kaapissa etsimässä uutta paikkaansa. Nyt ne pääsivät kahdelle avohyllylle esille, ja söivät sisäänsä niin jämälankakeriä korulankaa kuin aarteeni, Louhittaren luolan sukka- ja huivilangat. Louhittarille löytyi vielä kannellinen purkki, joten ne ovat siellä hyvässä suojassa pölyltä ja muilta vaaratekijöiltä.

Eihän tuo kaappi oikeasti kaikkia lankojani tallettanut, mutta loput mahtuivat niille varattuihin isoihin muovilaatikoihin vaatehuoneeseen. Muu talo on nyt lankavapaa, ainakin melkein, tai ainakin päivisin.

Käsityövuosi 2015

Vuosi on taas vaihtunut ja on monen muun tapaan aika muistella mennyttä käsityövuotta. Suurimpana muutoksena ja tapahtumana toki oman toiminimen perustaminen, Minttuliini Design on ollut merkittävässä roolissa. Sen parissa työt jatkuu tänäkin vuonna, tilauksia on ihanasti jo alkuvuodelle ja hirmuisesti uusia suunnitelmia myös.

Loppuvuosi oli hyvin pehmojen täyttämä, ihania hiirulaisia valmistui useita. Nämä keltainen ja tumma violetti matkasivat sisaruksille.

Hepat oli kiva välityö hiirien välillä ja liila heppa olikin vuoden viimeinen valmistunut pehmo.

 Mitä olisi vuosimietintä ilman niitä minun nimikkotuotteita eli koruja. Näistä se koko touhu alkoi ja korujen parissa on ihana jatkaa myös alkanutta vuotta.

 Kantorepun hihnojen suojat on tuote, joka on kyllä jäänyt aivan liian vähälle huomiolle omassa mietinnässäkin. Upeina kuoseina näissä kotimaiset Liinalapsen Vanamot mätsäävien korujen kera.

Ja voi, se kaikkein suosituin koru ehdottomasti menneenä vuonna oli viiden helmen koru tummanharmailla ja luonnonvalkeilla helmillä.

 Yksi vuoden kauneimpia projekteja oli huivi anopille silkkilangasta. Oma on edelleen kesken, voisiko sen valmistuminen olla tämän vuoden tavoite...

 Välillä jotain itsellenikin, avaimenperä pitsikukkakorujen mallilla.

 Tuttinauhoja valmistui paljon loppuvuodesta, tässä tilauskoru kesältä.

 Myyntitapahtumissa suosituimpia tuotteita oli ehdottomasti ponnarit eri väreissä.

 Äitini ahkeroi pieniä lasten sukkia, joista oma suosikkini olivat nämä vaaleanpuna-valkeat ihanuudet.

 Rusettiponnarit ovat olleet niin pienten kuin isojenkin suosikkeja ja nappiponnareiden kera myyntipöydän suosikkeja.

 Itse tehdyt lahjat ovat kivoja vietäviä, tässä pienen tytön synttäripakettiin sujahtaneet herkut pupun kera.

 Kantoliinakankaista tuli ommeltua muutamia kukkaroita, mutta kyllä ne virkatut versiot edelleen enemmän omalta tuntuu.

Tiskiliinat on kiva välityö ja lahjavinkki sellaiselle, jolla on jo kaikkea. Kuinka monta kertaa sainkaan kuulla, että eihän niitä raski käyttää! Raskii niitä, käyttöön ja pesuun vain.

Loppuvuosi oli myyjäisten aikaa ja kuinka paljon niistä oppikaan! Tulossa onkin juttusarjaa omista mietteistä, vinkkejä ja muilta myyjiltä saatuja ajatuksia.

Miltä näyttääkään vuosi 2016? Paljon on uusia ideoita, vanhoja tuttuja suosikkeja ja tavoitteena on myös oman lankavaraston laihis, joka tulee varmasti näkymään blogissa. Aloitetaan punnituksilla, jota pelkään jo valmiiksi...

Ihanaa Uutta Vuotta jokaiselle ja paljon ihania lankahetkiä!

Uusia tuotteita sekä vanhoja pienellä twistillä

Lauantaina vietetään Ossuuskunta Aittaputtiikin avajaisia ja se ei varmasti ole jäänyt yhdeltäkään blogin lukijalta huomaamatta. Iltani on kuluneet hyvin tiiviisti koukku kädessä ja läppäri on saanut odotella käyttäjäänsä. Postauksia on jo jonossa asti, joten kunhan tässä ehdin niin päivityksiäkin on varmasti tulossa. Nyt kuitenkin vielä viime hetken rutistus avajaisia varten, uudet kortit saapuivat eilen ja tuotteita on vielä vailla lappuja.

Kukkarot ovat uusi tuoteryhmä, joiden tekoon innostuin ommeltuja versioita tehtyäni. Kukkaroihin käytän samaa laadukasta 100% merseroitua puuvillaa kuin koruihinkin ja lanka sopiikin näihin mainiosti. Tarpeeksi tukevaa, värikartta on laaja ja pienellä koukulla tehtynä kukkaroista saa hyvin tiiviitä. Ohje on oma ja yrityksen sekä erehdyksen kautta saatu muistuttamaan pitkälti samaa ommeltujen mallia.

 Kehykset ompelen jokaiseen kukkaroon käsin läpinäkyvällä langalla ja jokaisessa kukkarossa on nappi tai muu koriste. Ihanat pupunapit ovat Paapiin valikoimasta, suloinen Pöllö Paapolta.

Toki aitalle matkaa myös koruja mutta uusilla vahatuilla puuvillanauhoilla. Mielenkiinnolla odotan kommentteja uusista nauhoista, mutta itse olen niihin hyvin ihastunut. Virkatut nauhat tulevat säilymään valikoimassa, mutta tämä on kiva muutos hieman sirompaa versiota hakevalle.

 Kukkarengaskoru on saanut nimekseen Pitsikukka ja aitalta niitä löytää tällä hetkellä mustilla sekä valkoisilla puuhelmillä koristeltuna.

Rusetit ovat kestosuosikkeja ja sopivat niin aikuiselle kuin jo hieman paksuhiuksisemmalle lapselle. Omasta kaapistani näitä löytyy jo monessa värissä ja ns. "pikkumyynutturaan" yhdistettynä lopputulos on aika hauska. Oman elämäni sisäinen Pikku Myy taitaa virkata pikaisesti vielä yhden uuden värin avajaisia varten...

Pieni pala Iloa

Tänään on ollut päivä, joka ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin. Pikainen pyörähdys kaupungissa ja mummolassa muuttui koko päivän vierailuksi, mutta ehkä loma on juuri tätä varten. Monta viikkoa perheessä viettänyt flunssa on vienyt voimia kaikilta ja ainakin omaan tautiini parasta hoitoa on lankaterapia. Mikä olisikaan siis parempi paikka kuin lankakauppa! Haukiputaalla sijaitseva Käsityökauppa Ilo oli minulle uusi tuttavuus ja tämä olikin ihan täsmäreissu hakemaan Louhittaren luolan Ilmatarta, josta minulla on huivi kesken. Kuinka ihana ja suloinen pieni liike meitä odottikaan, ja millainen tuotevalikoima sieltä löytyikään!

Puuvillaa ja bambua löytyi monenlaista ja tuosta pärekorista olen niin kateellinen... Kyllä tuollainen vielä minua vastaan jossain tulee hintalapun kera.

Voihan villasukka-ryhmässä on nyt käynnissä kova räsymattosukka-villitys ja täältä löytyisi siihenkin vaihtoehdot. Minulla on kuitenkin projektiin varattuna muutama 7 veljestä -kerä, saa nähdä miten onnistuu villasukan tekeminen ihan perinteisesti neulomalla pitkästä aikaa.

Louhittaren luolan langoissa on kyllä houkuttelevat värit, mutta minulla odottaa aloitushetkeä ne kaksi vielä korkkaamatonta vyyhtiä. Oli siis pakko ohittaa nopeasti, hyvin hyvin nopeasti. Mielenkiinnolla odotan miltä näin ohutta sukkalankaa tuntuu neuloa. Kiitos kanssaneulojan vinkkien minulla on nyt ainakin hyvät puikot, joten siitä ei pitäisi jäädä tekeminen kiinni.

Meiltä on kauppaan hivenen matkaa, mutta kun vaihtoehtona on joko maksaa postikulut tai ajella samalla rahalla kivijalkamyymälään, valitsen mieluummin jälkimmäisen. Langat on niin paljon helpompi ostaa kun niitä pääsee oikeasti koskemaan ja näkemään miltä värit näyttävät todellisuudessa. Ja tokihan se antaa aina erilaisen mahdollisuuden heräteostoille... Mutta mitä sitten tarttuikaan mukaan?

Tokihan se Louhittaren luolan Ilmatar värinä pinkki eli Ärjy. Katian Jaipuria olen halunnut kokeilla ja nyt sitä lähti alesta mukaan muutama kerä. KnitrPron Karbonzeja minulle suositteli sekä kanssaneuloja että Ilon myyjä Louhittaren luona Väinämöistä varten. Minulla on neuloessa ongelmana hivenen löysä käsiala ja siihen voisi kuulemma auttaa Cubicsit eli neliön malliset koukut. Skeptisenä mutta uteliaana nappasin ne mukaan räsymattosukkiin (ja kun mummolassa testasin ja ihastuin, niin hain vielä sekä lyhyet itselle, että pidemmät sukkia tekevälle anopille yllätyksenä Lankamaailmasta). Muutama virkkuukoukku Jaipurille sekä pehmoja varten, vielä jäi kerroslaskuri ostoslistalle kurkkimaan. Eiköhän näillä yksi flunssa lähde!

Onko Ilo sinulle tuttu paikka, heiltähän löytyy myös verkkokauppa?