Uusia vanhoja aarteita ja ihana arvontavoitto

Kevätaurinko tuntuu herättäneen minutkin talviuniltaan, miten ihmeellinen vaikutus valolla onkaan! Valitettavasti se ei kuitenkaan ole tuonut helpotusta flunssaan, joka edelleen pitää tiiviisti majaansa meillä. Kun itse sain taas yskältäni nukuttua, sairastui kuopus ja valvominen jatkuu taas. Onneksi hänen tautinsa tuntuu menevän nopeampaa ohi kuin meillä aikuisilla, joten toivoa yöunien rauhoittumisesta on jo havaittavissa.

Sukulaiset tuntuvat jo tietävän ihastukseni vanhoihin esineisiin ja niitä olenkin ihanasti saanut, kiitokset vain jokaiselle minua muistaneelle! Nämä ruusukannut ovat mummoni vanhat ja ihan todella kauniit! Tiesin heti minne ne laittaisin ja niinpä olohuoneen hyllyltä saivat peltipurkit väistyä kauniiden kannujen tieltä. Olen aina ihmetellyt, että miksi ihmeessä joku kerää kukkakannuja tai soppakulhoja, eihän kukaan nyt montaa tarvitse. Nyt tiedän miksi, onhan nämä nyt aivan todella suloisia hempeine kukkineen!

Lasten lähenevät synttärit saavat aina huomion kiinnittymään olohuoneessa roikkuviin pitsipalloihin, joiden piti olla vain  synttäreiden ajaksi tehdyt koristeet kaksi vuotta sitten. En ole millään malttanut niistä luopua ja taas teen pientä surutyötä, ehkä vielä hiven jatkoaikaa?

Osallistuin Suortuva-blogissa Heli Kauhasen korvakorujen arvontaan joitain aikoja sitten ja kuinka yllättynyt olinkaan kun kuulin siinä korvakorut voittaneeni! Valinta toivomistaan koruista piti tehdä jo arvontaan osallistuessa ja nämä Puu-korvakorut ihastuttivat heti. Niissä on jotain hivenen ruusumaista, herkkää ja selkeää muotoilua. Korvakorut saadessani tiesin heti kenelle nämä olisivat juuri sopivat ja niinpä ne sai äitini kiitoksena avusta ja sukkien neulomisesta.

Kiitokset ihanasta arvontavoitosta Suortuvan Nanni ja Heli Kauhanen!

MIA Design

Olen kaikessa hieman myöhäisherännäinen, joten ei ole yhtään ihme, että pääsin vasta nyt käymään blogeissa niin hehkutetussa Mia Designissa. Jo ensi askeleet liikkeessä paljastivat sen, että kehut eivät ole tulleet suotta. Ihania tuotteita valoisassa liiketilassa selkeästi aseteltuna. Minua monesti hieman häiritsee sisustusliikkeet, joissa kaikki myyntitavarat on aseteltu niin, että niitä on vain yksittäisiä ja tuntuu kuin veisi jotain liikkeen sisustuksesta pois; "uskaltaakohan tuota ottaa, onkohan tämä myynnissä...". Täällä sitä samaa ongelmaa ei ollut, joten iso kiitos yhdeltä ahdistuneelta ostajalta!

Minulla on joku mystinen suhde erilaisiin purkkeihin ja koreihin, niitä ei vain voi olla liikaa. Mysli-purkki olisi ollut loistava tuliainen kaksivuotiaallemme, jonka lempiherkkua mysli on, mutta ei ehkä se kestävin vaihtoehto hänen käytettäväkseen kivilattian viereiselle tasolle sijoiteltuna... Mutta nuo raidat ja pilkut, oi!

Ihastuin lastentuote-hyllyyn kovasti ja sieltä olisin voinut napata kaiken mukaan lapsille (=itselle). Tämä ihana kettu on ihan supersuloinen mutta sydämen vei suloinen puputyyny, jonka korvat vilahtavat kuvan alareunassa. Tällä kertaa sille piti jättää hyvästit, mutta ehkä sitten joskus vielä tiemme kohtaavat kun sisustusbudjetti on nykytilaa parempi.

Liikkeessä oli paljon sellaista, joita voisi ostaa niin itselle kuin lahjaksikin ja bongasinkin monta ideaa tulevaan synttärisesonkiin. Varmasti siis palaan uudelleen ja suosittelen muillekin pistäytymään!

Juhannusruusu -liina

Minun on pakko myöntää, että vaikka virkkaankin paljon, eivät virkatut liinat ole koskaan kuuluneet niihin "pakko tehdä"-juttuihin. Virkatut liinat tuovat edelleen mieleen ne hirmuisen ohuet ja hienot mummojen liinat kaikilla mahdollisilla pienilläkin tasoilla ja ei aina niin hyvällä tavalla... Eteinen kaipasi kuitenkin pientä väripiristystä ja toiveena se hyvin tuttu nollabudjetti. Lankalaatikosta löytyi vaaleanpunaista Novitan Huvilaa, jota vasta hamstrasin alekorista kukkaroita varten ja malliksi valitsin jo vanhan suosikin juhannusruusun. Juhannusruusu-mattoja olen tehnyt aiemmin pari ja muutaman tiskiliinankin hieman ohjetta pienentäen, malli vain on niin simppelin kaunis. 

Liinan tekeminen oli nopeaa ja lanka kivaa virkattavaa, joten tämä oli todellinen hyvän mielen -projekti. Jos lapset olisivat isompia, olisi tällaiset hieman isompana aivan ihania kattausliinoja keittiössä. Nyt liina tuo kuitenkin sitä toivottua väriä ja piristystä pieneen eteiseen, jonka läpi kuljetaan lukemattomia kertoja päivässä.

Ohje: Juhannusruusu

Lanka: Novita Huvila, väri vaaleanpunainen (507)

Koukku: 2,25mm

Menekki: 38g

Ihanaa viikonloppua, vaikka meillä se kuluukin sairastellessa. Esikoisen kanssa kuumeillaan kera silmätulehdusten, tätähän tämä flunssa-aika tuppaa olemaan...

Herkuttelujen päivä

Voi mikä herkkujen päivä onkaan ollut! Kun aamulla leipomisen aloittaa, on koko päivä aikaa jatkaa napostelua ja herkuttelua. Lasten suosikki on ehdottomasti mokkaruutu ja jos he saavat valita, niin sitä leivotaan aina. Kuorrutehan se parasta on ja monesti saakin houkutella, että maista edes sitä pohjaa... Mutta niinpä se oli suosikki omassakin lapsuudessa ja ehdottomasti parasta oli tietenkin saada lusikalla syödä kuorrutetta suoraan kiposta! Perinteet siirtyvät eteenpäin ja niinpä meilläkin tänään nähtiin kaksi hyvin kuorrutteista pikkumiestä.

Appivanhemmat toivat tullessaan aivan ihanan tulppaanikimpun lempiväreissä, enpä olisi voinut kauniimpaa itse valita!

Muumi-astiat ovat niin ihanan suloisia ja ystävänpäivään sopii täydellisesti Rakkaus-muki. Olen yrittänyt pitää silmäni kiinni uutuuksilta, mutta onhan siellä aika kivoja juttuja näkynyt. Meillä nämä eivät ole keräilytavaraa vaan päivittäisessä käytössä, minä en muista mukeista ja laseista juokaan. Mutta millä selittäisinkään ne ihanat purkit, joita tottakai olisi niin kiva hankkia vaikka monta erilaista. Yritän muistuttaa itselleni "kaikkea kaunista ei ole pakko omistaa" ja jatkan haaveilua.

Hämärtyvässä illassa

Pakkanen paukkuu ja täällä jo kovasti odotellaan luvattua lauhtumista, ulos olisi kiva päästä. Lisääntyvä valo on saanut räpsimään kuvia enenevässä määrin, mutta on tässä illan hämärtävässä tunnelmassakin oma taikansa, jota kesällä varmasti taas kaipaa.

Uusi olohuoneen pöytä on tuonut kaivattua muutosta ja intoa taas sisustamiseen. Sisustaminen kyllä tuntuu välillä tässä taloudessa olevan enemmän kaaoksen hallintaa ja siivoamista kuin kauniita asetelmia ja harmoniaa. Mutta se on sitä elämää, jota ilman koti ei tuntuisi kodilta <3

Pitsinen viirinauha virkkaamalla

Näin kerran Pinterestissä ihanan idean, jossa oli vanhoista pitsiliinoista tehty viirinauha. Innostuin ideasta heti ja olenkin sen jälkeen etsinyt sopivia liinoja kirppareilta. Tehtävä ei kuitenkaan ollut niin helppo, sillä mielessä oli tietyt värit, mallit ja vieläpä myös liinan materiaali. Yhtään sopivaa liinaa en löytänyt, joten oli alettava miettimään, jos osaisin tehdä liinat itse. Muutamia viirinauhaksi tehtyjä liinamalleja löysin valmiina, mutta ne eivät olleet malliltaan pyöreitä, joka oli ehdoton toiveeni. Niinpä eräänä iltana yrityksen ja erehdyksen kautta sopivan mallin sain tehtyä. Vadelmatarhalla istuessani virkkailin samalla lisää palasia ja kuin huomaamatta viirinauha oli valmis.

Viirinauha on tehty viidestä puolikaaren muotoisesta liinasta ja yhdistetty ketjusilmukkaketjulla. Lankana käytin 18-säikeistä kalalankaa, joka oli minulle uusi tuttavuus. Kovaahan se on tehdä ja sen jälkeen pehmoinen korulanka tuntui entistäkin ihanammalle käsitellä. Mutta kovuus antaa myös tukevuutta ja jämäkkyyttä, enkä vielä päätynyt kovettamaan palasia. Haluan säilyttää niissä ilmavuuden ja elävyyden, joka mielestäni häviäisi palasten ollessa tikkusuoria ja kovetettuja.

Väri sopii makuuhuoneeseemme ihanasti ja tuo huoneeseen kivaa tunnelmaa, vaikkei se näissä kuvissa kyllä oikeuksiinsa pääse. Kuvatessani minun piti nimittäin rajata pois koko loppuperhe, eikä kuvaustilanne ollut lähelläkään rauhallista ja rentouttavaa. Olipahan taas päivä, mutta onneksi huomenna on taas uusi...

Virkattu pitsiviirinauha on tulossa myös Minttuliini Designin tuotevalikoimaan, kunhan ehdin kuvata myös pienemmän vaihtoehdon.

Olohuoneen katseenvangitsija

Mummolasta saamani huonekalut eivät jääneet vain makuuhuoneeseen vaan myös olohuone sai omansa. Ehdottomasti olohuoneen uusi katseenkiinnittäjä on valkoinen keinutuoli, joka sekin on kuulunut mummolleni kuten edeltäjänsäkin. Tämä on kuitenkin vanhempaa tekoa ja kauniisti kulunut, eikä kaivannut kuin puhdistuksen. Keinutuolissa on todella hyvä istua, siinä on leveä istuinosa ja selkänojan muotoilu ei pehmusteita kaipaa. Vähän mietitytti kuinka nopeasti keinutuolin jalkojen alla on lasten varpaat tai sormet mutta maton päällä keinu keinuu vain hyvin pienesti, joten turvallisuustekijät on sillä ratkaistu.

Keinutuolin takana oleva hylly sai uuden harmaan pitsisen Greengaten kulhon, sillä entinen hajosi ahkeran imuroinnin tuloksena. No, tekevälle sattuu ja uusi kulho on kyllä todella kaunis. Vielä kun näitä raskisi käyttää, mutta ehkä sijainti olohuoneessa on aika huono. Ei voi nopsaa napata hyllystä vaan aina tulee otettua ne tutut muumimukit. Ehkä nämä sopisivat johonkin rauhalliseen iltahetkeen lasten jo nukahdettua, kippoon sopisi muuten aika hyvin pieni annos irtokarkkeja...

Makuuhuoneen uusi ilme

 

Mummolani tyhjennyksessä meille saapui sellaisia ihanuuksia, että samaan tahtiin kun kannoin niitä sisälle, lähti myös vanhoja autotalliin. Vanhoja tuoleja olen haaveillut jo pitkään, mutta sopivia ei ole tullut vastaan ja sijoituspaikkakin on ollut mietinnässä. Kun nämä kaksi näin, tiesin heti että siinä on meidän uudet yöpöydät. Entiset kaapilliset olivat massiiviset ja niissä ei ole tavaroita pidetty pitkään aikaan. Huoneen ilme keveni heti vaikka ensin olikin totuttelemista uudessa ilmeessä.

Samalla lähti myös vanha singer odottamaan uutta paikkaansa takaisin anoppilaan. Tavarahamsterin on opittava läksynsä, kaikkea kivoja vaan ei voi säilyttää vaikka kuinka haluaisi.

Tuoleissa näkyy kulumaa ja kolhua, elämän jälkiä ja juuri siksi ne ovatkin niin erityisen kauniit.

Mikä parasta, muutos oli täysin ilmainen vaatien vain pientä järjestelyä ja kuljetusapua, ja nämäkin tuolit pelastuivat vielä käyttöön. Pieni houkutus olisi ostaa purkki kalkkimaalia jossain ihanassa, pastellisessa sävyssä mutta ehkä nyt maltan pitää ne alkuperäisessä kunnossaan.

Jo kahden kuukauden kukka

Orkideani on kukkinut jo kaksi kuukautta, mikä taitaa olla pisin aika minkä mikään kukkiva sisäkasvi on hengissä minun hoidossani selvinnyt. Ulkokukkiin harrastan "kouluttamista", eli opetan ne pärjäämään pelkällä sadevedellä. Kuulemma kun monivuotisia kukkia ei kastele säännöllisesti, ne kasvattavat pidemmät juuret, joilla poimivat tarvittavaa veden maaperästä. Käytännössä tämä toimii siis niin, että kukkia ei kastella koskaan, joten sopii myös aloitteleville hortonomeille. Kokeilu omalla vastuulla, mutta tällä menetelmällä edellisessä kodissamme mm. pioni teki upeat kukinnot kahtena kesänä.

Vanha singer on tainnut jäädä makuuhuoneeseemme pysyvästi, kun ei se muuta paikkaa kodissa tunnu löytävän. Minulla on selkeä ongelma, liian paljon kivoja juttuja ja aivan liian vähän tilaa niille. Nyt on kyllä tulossa muutamia uusia huonekaluja mummolastani ja päätinkin, että niille on tehtävä tilansa laittamalla jotain muuta pois. Isot kaapilliset yöpöydät ovat meillä ihan turhat, sillä ne ovat molemmilla täysin tyhjät. Olen näihin miettinyt erilaisia vaihtoehtoja ja toiveissa olisikin, että muutama mummolasta tuleva juttu ratkaisisi tämän ongelman.

Uutta vai vanhaa, kummalla sinä mieluummin sisustat?

Prinssini mun

Olen kaivannut kotiin pientä värisärmää kaiken vaalean ja pastillien sekaan, hieman kontrastia tuomaan. Ystävältäni sainkin ihan täydellisen syntymäpäivän, mustan Prinssin keisarinnan kaveriksi. Sopii aivan täydellisesti makuuhuoneen hyllylle, josta karsin muutakin tavaraa pois.

Ehkä tämä voisi olla nyt se lähtökohta pienelle mustien yksityiskohtien alulle. Virkatusta isosta olohuoneen matosta haaveilen edelleen, mutta tällä hetkellä ei ole aikaa sen tekemiselle. Se nimittäin voisi olla ehkä mustakin... Minulla on työn alla aivan superihana tilaustyö, jota olen saanutkin tehdä yötä myöten kiitos huonosti nukkuvien lasten. Ja jatkaen toki aikaisin aamulla, aamuherätyksethän on vähillä yöunilla silti samaan aikaan... Näin kolmen vuoden huonosti nukuttujen öiden perusteella tiedän miksi yhtenä kidutustapana käytetään valvottamista, mutta täytyy kyllä todeta, että onneksi tähänkin on edes hieman tottunut.

Paluu korttelin jälkeiseen arkeen

Paluu Käsityökorttelin jälkeiseen arkeen oli hyvä aloittaa siivoamalla, varsinkin kun tarjolla oli apukäsiä sekä siivoukseen että sen aikaiseen lasten vahtimiseen. Siivouksen myötä oli myös kiva saada esille vihdoin oma cupcake-pupuni, joka sopii kyllä niin tyyliltään kuin väreiltään täydellisesti meille. Joulumessuilta asti harmittelin, kun en itselleni pupua tehnyt, mutta ehkä tällaisen puolen vuoden odottelun jälkeen se on entistäkin ihanampi ja suloisempi.

 Orkideani on ollut hyvävointinen jo puolitoista kuukautta, tästä olen ehdottoman ylpeä! Olen oikeasti jopa muistanut uittaa sitä viikottain, mikä on viime aikojen härdellissä ollut hyvä saavutus. Hupparipupu on jäänyt pysyäkseen pöydälle kaveriksi, eivätkä lapsetkaan sitä enää pois kuljeta. Pikkuhiljaa näitä alkaa valmistua myös varastoon myyntiä varten aina tilaustöiden tauoilla. Tilauksia otan kuitenkin vastaan, ja kuten korujakin puput valmistuvat myös toiveväreillä tottakai!

Keittiökin sai siivouksessa pienen pisaran kesää Greengaten perhoskuvioisen koriliinan myötä. Kori löytyi sopivasti jemmakätköistä ja on juuri sopivan kokoinen leipäkoriksi. Joskus hamstraus onkin ehkä hyvästä vaikkei aina juuri sillä hetkellä sopivaa käyttöä olisikaan. Tämäkin kori on tainnut olla viimeksi käytössä pari vuotta sitten edellisessä asunnossa...

Iltapäivä Kodin1 vieraana

Lauantaina vietin kivan iltapäivän pitkästä aikaa Sisustus- ja Lifestyleblogit Pohjois-Pohjanmaan-bloggaajien kanssa Kodin1:ssa tutustumassa Annon uutuuksiin. Pääsen aivan liian harvoin tapaamisiin mukaan, sillä omat mummolavierailumme osuvat kummallisesti aina yksiin sisustustreffien kanssa. Nytkin meidän piti olla siellä, mutta onnekseni vadelmatarhan avajaiset muuttivat omat suunnitelmani sillä myrskyisässä torniossa olisi markkinat jääneet väliin.

 Iltapäivä alkoi Cafe Provencen valmistamilla herkuilla, ja olipa muuten hyviä! Täytyy käydä joskus paikan päällä tutustumassa valikoimaan.

 Nämä matot aiheuttivat ihastuksen huokauksia muissakin kuin minussa. Idea olisi toteutettavissa myös itse, voisi yhdistää esim. kalalankaa ja kudetta/paksua juuttinarua/revittyä trikoota/yms. Lisätään listaan "kun aikaa on ja sopiva inspiraatio iskee".

 Miten kivoja lamppuja ja varsinkin näin yhdisteltynä useampia erilaisia sekaisin saa kivan tunnelman. Voi miksei meillä ole ikkunavaloille pistoketta!

 Keisarinnani voisi joskus haluta ystävän muista saman sarjan tuotteista, mustat kynttilänjalatkin olivat todella upeita! Toisivat aika kivaa särmää muuten niin vaaleaan ja hempeään sisustukseen.

Oma sisustukseni näyttää tällä hetkellä tältä, joka ainoa taso on täynnä keskeneräisiä käsitöitä ja lankakeriä. Kuvassa hylly on vielä siisti, nyt tilanne on paljon pahempi... Mutta kaikelle tälle on syynsä ja siitä lisää huomenna!