Lomaillen

Lenkkipolku näytti tänään hieman normaalia jylhemmälle ja runsaslumisellamme, ja olihan tuota mäkeäkin vähän enemmän... Me nautitaan talvilomasta vanhempieni kanssa pohjoisessa, kahdenkeskisen miniloman jälkeen on kiva lomailla lapset mukana. Minulla kuopus selässä Lenny Lambin taaperorepussa, isälläni esikoinen taapero-Tulassa.

 "Minä EN nuku päiväunia"-tyyppikin nukahti reppuun jo menomatkalla, ei edes rinnekoneiden seuraaminen onnistunut pitämään häntä hereillä.

 Esikoinen näyttää, että tuolla näkyisi huomisen pulkkamäki... Jos nyt ei kuitenkaan!

Pilvisen päivän jälkeen näyttää, että taivas repeäisi huomiseksi.

Lasten leikkialueella viihdyttiin eilinen päivä, pulkkamäen maisemat ovat vertaansa vailla vaikka tosin vauhdissa oli allekirjoittaneella ongelmia. Nimimerkillä vauhtia lykäten ylhäältä asti...

Hauskin osuus ehdottomasti lastenalueella oli pulkkailijoille hissi, joka takasi sen, että aikuiset jaksoivat laskea yhtä kauan kuin lapsilla riitti intoa.

Nyt nukkumaan, että jaksaa taas aamulla aikaisin herätä. Pimennysverhojen puuttuessa heräävät lapsetkin hieman normaalia aikaisemmin valoisuuteen, mutta ainakin ehditään touhuta heti aamusta asti! 

Ruskaretki, ja kuinkas sitten kävikään

Sen piti olla viikon mittainen ruskaretki Ylläksen maisemissa, meidän perheen tämän vuoden yhteinen lomamatka. Retkeilyä, makkaranpaistoa, keinumista varmasti Suomen komeimmalla paikalla olevalla leikkikentällä Yllästunturin juurella ja laatuaikaa isovanhempien kanssa.

Mutta sairastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Kuopukselle nousi loman kolmantena päivänä hyvin nopeasti kuume ja seuraavana päivänä paikallisen lääkäriaseman kautta saimme lähetteen Rovaniemelle. Kuumetta oli tässä vaiheessa 39.5C eikä minkäänlaisia flunssan oireita. Rovaniemellä vietimmekin sitten kuopuksen kanssa kolme päivää osastolla ihastellen ensilunta ikkunan takaa. Kuinka hirveää oli katsoa hyvin kipeää lasta, joka parahti itkuun joka kerta, kun huoneen ovi aukesi peläten taas uutta verikoetta tai tutkimusta. Ensimmäiset päivät nesteytys meni päässä olevan tipan kautta, ennen kuin vointi alkoi kohenemaan ja maito sekä ruoka alkoi taas maistua. Eilen pääsimme kotiin, jonne muu perhe oli palannut jo muutamaa päivää aemmin.

Kantoliina oli hänelle turvapaikka, jossa käytännössä asui ensimmäiset päivät sairaalassa oli sitten hereillä tai nukkui. Pyysi liinaan aina itse, liina oli selvästi hänelle turva sairaalaan pelottavuutta vastaan. Liinassa nukkuva kuopus sai paljon positiivista kommentointia hoitohenkilökunnalta, se oli ainoa paikka, jossa hänellä oli hyvä olla. Liina toimi myös peittona ja sairaalasängyn reunapehmusteena kuopuksen nukkuessa yönsä minun vieressäni.

Iso kiitos Rovaniemelle lastenosasto 9:lle, jossa huolehdittiin ihanasti niin kuopuksesta kuin äidistäkin! Ja niitä ruskaretkiä kyllä tulee uusia, nyt tärkeintä on, että antibiootti purisi loppuun asti hyvin ja vointi ei enää uudelleen huononisi.

Työn ja vapaa-ajan yhdistäminen

Kun aamulla puhelimen herätyskello soi 5.30, ei tarvitse miettiä miten aikansa käyttää kun lapset illalla nukahtaa... Eilen olin jopa niin fiksu, että jo ennen ensimmäistä työvuoroa maltoin mennä heti lasten nukahdettua nukkumaan ja unta kertyi normaaliin työaamua vastaiseen yöhön verrattuna 1,5h enemmän! Mutta mikä siinä on, että aina tuntuu kuin se nukkuminenkin olisi jostain pois ja tässä tapauksessa nimenomaan siitä omasta harrastusajasta. Kädet syyhyäisi jatkamaan kesken olevia käsitöitä mutta silmät ja järki sanoo, että uni olisi paljon tärkeämpää. Näin jopa viime yönä unta villasukkien tekemisestä, ehkä tätä tautia sanotaan jo neuloosiksi?

Joka aamu ei kuitenkaan mennä töihin, vaan laitetaan mies yksin kauppaan ja touhutaan me muut mieluummin ulkona. Eräänä aamuna käytiin hurjastelemassa hiekkamäkeä pitkin, tässä oli joskus leikkikenttä mutta nyt on vain hiekkainen mäki jäljellä. Vaihteleva maasto on hyvää harjoitusta tasapainolle ja pyörän hallintataidolle.

Ostin lapsille fb:n kirpparilta Manymonthsin luomupuuvillaiset kypärälakit ja on ihan tosi hyvä kypärän alla! Ja ihan vahingossa toinen on lähes täysin samanvärinen esikoisen puvun vetoketjun sekä vuoren kanssa, joten tyylipisteetkin mätsäävistä tuotteista kerätty samalla. Taas kysyn itseltäni, että miksi en keksinyt tätä aikaisemmin vaan tungin kypärän alle trikoiset lörppäpipot, jotka kypärän alle yhdistettynä aikaansaivat vain hikoilevat päät ja huonosti asettuvan kypärän.

Meidän toinen lähileikkipuisto uusittiin tänä kesänä ja siellä on nyt viihdytty muutoksen jälkeen hyvin. Ennen sieltä puuttui kokonaan liukumäki ja puisto oli hyvin pimeä, kuin metsän keskelle olisi vain nakattu muutama lasten leikkiväline. Nyt se on valoisampi ja avarampi, mutta valitettavasti monesti hyvin hiljainen. Taitavat omakotitaloalueen lapset leikkiä mieluummin omilla pihoillaan leikkipuistojen sijaan.

Omalla pihalla on levitelty multakasaa (myös pikkuveljen päälle...) ja aloiteltu syyspuuhat haravoinnin merkeissä. Lapsia seuratessa on jännää huomata luontaiset erot toimintatavoissa. Siinä missä esikoinen pysyy aina seisoma-asennossa touhuamassa ja kovasti häärimässä, syventyy kuopus herkemmin rauhallisemmin istumaan ja touhuten tarkkailee menoa.

Kuopuksen lempipuuhaa pihalla on keinuminen sekä leikkimökissä ruuan laittaminen. Meillä ei sääntöjä hiekan kuskaamisesta ole ja lapset ovat saaneet rauhassa tuoda myös hiekkaa ruokaleikkeihinsä. Jos ei ulkona saa sotkea, niin missä sitten ja liiat säännöt sekä kiellot ovat vain ahdistavia. Kun sisällä joutuu monesti kieltämään ja rauhoittamaan menoa, on itsellenikin rentouttavampaa, että ulkona saa touhuta vapaammin.

Esikoinen tuli kädestä pitäen hakemaan, että hänestä täytyy ottaa tässä kuva. Istui useammassa kohdassa maahan kaadetun lipputangon päällä ja käänsi aina kasvot poispäin tässä samassa asennossa. Hänestä on tullut tarkka valitsemaan itse kuvauspaikka, äidin valitsema tausta ei aina enää kelpaa. Joskus paikka on vähän hakusessa ja kuuluu vain muminaa "ei ei ei" ja sopivan paikan löytyessä iloinen "Siinä!". Ja kun hyvä paikka löytyy, niin haluaa myös poseerata valitsemallaan tavalla ja odottaa (tosin vain hetken), että saan otettua kuvan. Villervallan fleecetakki on ihana kevään alelöytö Metsolasta ja esikoisellekin niin rakas, että menisi varmasti nukkumaankin se päällään, jos vain saisi. Tähtikumpparit on toinen suuri rakkaus, mutta valitettavasti niissä on potkupyöräilyn jäljiltä reiät molemmissa kärjissä, joten vedenpitävyys on hävinnyt aikaa sitten.

Viikonloppu kuluu työn merkeissä, joten villasukat saavat nyt hetken kutoutua vain unissa ja yritän kovasti panostaa nukkumiseen.

Voisipa muuttaa pihalle!

Viimeiset kaksi päivää ovat sisältäneet hyvin paljon ulkoilua, ja mahdollisimman vähän sisällä oloa. Tänään illalla oikein harmitti lähteä sisälle, ilta-aurinko oli ihanan lämmin ja hiekkalaatikkoleikit olivat ihan parhaimmillaan. Ulkoilu on myös tehnyt tehtävänsä unille, ja yöt ovat olleet hyvin rauhallisia...

Ruoanlaitto-apuna on ollut selkäkyydissä jälleen kuopus meidän lemppariliinassa. Maantiekiitäjä on edelleen oma vauhdikas itsensä, joten oman turvallisuutensa vuoksi hänet on parempi ottaa kyytiin, jos aikoo jotain saada tehtyä. Tällaisia reilusti alle puolen tunnin pikakantamisia tulee päivän aikana useita, esikkokin osaa rauhassa odottaa, että saan kuopuksen sidottua kyytiin.

Ja jottei ulkoilu vaan pääsisi meitä laihduttamaan, eräänä iltana leivottiin esikoisen kanssa mustikkapiirakkaa. Niin hyvää, ja vaniljakastike kruunasi kaiken! Esikoisesta olen saanut innokkaan leivonta- ja ruoanlaittokaverin, toivottavasti innostus säilyisi vielä pitkään. Ruokaa laittaessa hän hakee aina automaattisesti oman kauhan laatikosta ja leipoessa parasta on tietenkin maistelu. Olen huomannut, että jos hän on saanut osallistua ruoanlaittoon, myös uusien juttujen maistaminen sujuu ennakkoluulottomammin. Hyvin kannattavaa touhua siis, pienestä ylimääräisestä sotkusta huolimatta.

Vapputunnelmia

Vappuna kävimme koko perheen voimin vapputorilla ja olihan siellä kylmä! Oulun torin sijaitessa kauniilla paikalla saimme napattua myös kivoja kuvia, jotka tosin blogger näyttää määrittelevän ihan uusiin värisävyihin... Esikoinen taapero-Wompatissa, Slingyroo saatu Liinalapselta

Torin aitat ovat niin kauniita, tuolla pitää käydä kuvailemassa kesälläkin!

Esikoisen mielestä reissussa varmasti hauskinta oli Ainolanpuiston leikkikenttä, josta löytyi myös äidin mielestä hirmuisen hurja liukumäki...

Linnut ovat ainolanpuiston alueella hyvin kesyjä ja nämäkin tulivat ihan viereen välittämättä lasten innostuneista kiljahduksista.

Väsähtänyt kuopus haki unta repussa matkalla leikkipuistosta autolle, mutta vasta autossa malttoi antaa unen tulla. Rakastan tuota reppua ja siinä on sen verran kasvunvaraa, että menee varmasti pitkään ennen kuin tarvitsee vaihtaa isompaan. Hänellä Wompat keskikokoisena, paneeli Kokadin Diorite Stars-liinaa.

Aurinko löytyi vihdoin omalta takapihalta, jossa reissun päätteeksi vähän aikaa nautittiin lämmöstä ja lämmiteltiin viluisia sormia ja varpaita.

Viikonlopun kuulumiset

Viikonloppu nautittu auringosta ja papan seurasta, ei ehtinyt pojat harmitella iskän ollessa koko viikonlopun töissä. Käytiin katsomassa uusi leikkikenttä ja oli sen verran kiva paikka, että pysäytti myös ikiliikkuja-esikoisen leikkimään sekä touhuamaan. Sen verran kaukana, että ensi kerran mennään kyllä pyöräkärryllä, mutta tulipa aamulenkki tehtyä samalla...

Kuopus pääsi ekaa kertaa papan reppukyytiin ja oli viihtynyt todella mainiosti minun tehdessä sillä välin kotihommia sisällä.

Pieni tuttisuukin pääsi keinumaan kotipihalla, on ehdottomasti hänen lempipuuhaansa ulkona!