Elise II

Tammikuussa valmistunut Elise Shawl on ollut talven lempihuivini ja helppo malli jäi edelleen polttelemaan mieltä. Kuumeilun vuoksi jouduin käymään pariinkin otteeseen lääkärissä ja pitkään odotukseen oli tarvetta saada jotain ajankulua. Kun kaapista vielä löytyi heräteostona kesällä hankittua liukuvärjättyä lankaa, oli valinta selvä. Mutta jo tehdessä huomasin ettei huivi tunnu omalle. Mitä pidemmälle se eteni, sitä enemmän huivi ahdisti. Pitäisi jo uskoa, ettei akryylisekoite ole minulle sopiva materiaali asusteisiin vaikka värit miellyttäisivätkin. Anoppi puolestaan ihastui huiviin jo keskeneräisenä, joten huivi saa uuden kodin hänen luotaan.

Lankana huivissa on Alice Angora Gold Simli, jossa on 75% akryylia, 10% mohairia, 10% villaa ja 5% kimalletta. Kyseessä on hyvin edullinen lanka, kerän hinta on monessa verkkokaupassa 4.50€ ja huiviin riitti mainiosti yksi kerä. Sitä jäi itseasiassa ylikin, koska halusin huiviin tummanharmaan reunan. Lanka oli ihan mukavaa virkata mutta purkaa ei pystynyt, sillä lanka oli aivan takertunut ja purkamisyritykset päättyivät todella herkästi langan katkeamiseen. Onneksi virheet eivät tämän kaltaisessa hyvin näy, ja vain minä tiedän mistä kohtaa niitä kannattaa etsiä...

Kaipaisinkin vinkkejä vastaavasta liukuvärjätystä langasta, mutta luonnonmateriaalina. Syksyn kädentaitomessuilla muutamia ihania löysin ja nyt niin harmittelen etten edes nimeä ottanut ylös. Olisiko sinulla antaa hyvää vinkkiä?

Kuumetta ja helmiä

 

Pyhäinpäivä ei tänä vuonna poikennut muista viime päivistä, sillä ärhäkkä kuumetauti valtasi talon jo puolessa välin viikkoa. Ensin sairastui esikoinen ja kuopus seurasi pari vuorokautta myöhemmin perässä. Molemmilla korkea 40 asteen kuume, jota ei edes särkylääkkeillä meinattu saada tippumaan. Nyt jo voiton puolella, molemmilla kuumeeton päivä (vai pitäisikö koputtaa puuta...) ja yskä alkaa tulla tilalle. Kipeää kuopusta viihdytetty liinassa, liinana uusin hankinta Tula Mockingbrd Plum.

Mockingbird on keskipaksu liina, kudonta on tiheä ja liina on sidottavuudeltaan helppo. Hyvin jaksaa kantaa kymmenkiloista kuopusta, itse käytän tällä nelosen liinalla yleensä sidontana perusreppua. On minun ainoa reppuliina ja pääsee varmasti aktiivikäyttöön kun miehen isäkuukausi loppuu, ja meidän arki taas alkaa.

Esikoinen pääsi tänään jo aamulla hetkeksi ulos, kun eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä ja me sillä aikaa kuopuksen kanssa siistittiin paikkoja katsoen samalla fröbelin palikoita. Fröbelin palikat on kuopuksen lemppareita ja valehtelematta olemme nähneet viimeisten päivien aikana heidän konserttitaltiointinsa n. 15 kertaa päivässä. Kuopukselle riittää, että se soi koko ajan taustalla ja hän voi sillä aikaa leikkiä muualla. Mutta samantien kun kuuluu lopputunnari, nousee sormet pystyyn ja käy komennus kaukosäätimelle laittamaan video alusta.

Yöllä on sitten tehty töitä, eli tilauskoruja. On hassua huomata, kuinka toivotut värit menevät aalloissa. Aiemmin syksyllä toivottiin paljon vaaleanpunaisia koruja, sen jälkeen eniten meni turkoosia ja petroolia ja nyt suosituimpia tuntuvat olevan luonnonsävyt. Pikkuhiljaa myös joulu alkaa olla ihmisten mielissä ja ensimmäiset punaiset tilaustyökorut on tehty. Malleista suosituimpia ovat kukkarengas ja kolmen helmen koru, lapsille valitaan useimmiten perhosmalli.

Ruskaretki, ja kuinkas sitten kävikään

Sen piti olla viikon mittainen ruskaretki Ylläksen maisemissa, meidän perheen tämän vuoden yhteinen lomamatka. Retkeilyä, makkaranpaistoa, keinumista varmasti Suomen komeimmalla paikalla olevalla leikkikentällä Yllästunturin juurella ja laatuaikaa isovanhempien kanssa.

Mutta sairastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Kuopukselle nousi loman kolmantena päivänä hyvin nopeasti kuume ja seuraavana päivänä paikallisen lääkäriaseman kautta saimme lähetteen Rovaniemelle. Kuumetta oli tässä vaiheessa 39.5C eikä minkäänlaisia flunssan oireita. Rovaniemellä vietimmekin sitten kuopuksen kanssa kolme päivää osastolla ihastellen ensilunta ikkunan takaa. Kuinka hirveää oli katsoa hyvin kipeää lasta, joka parahti itkuun joka kerta, kun huoneen ovi aukesi peläten taas uutta verikoetta tai tutkimusta. Ensimmäiset päivät nesteytys meni päässä olevan tipan kautta, ennen kuin vointi alkoi kohenemaan ja maito sekä ruoka alkoi taas maistua. Eilen pääsimme kotiin, jonne muu perhe oli palannut jo muutamaa päivää aemmin.

Kantoliina oli hänelle turvapaikka, jossa käytännössä asui ensimmäiset päivät sairaalassa oli sitten hereillä tai nukkui. Pyysi liinaan aina itse, liina oli selvästi hänelle turva sairaalaan pelottavuutta vastaan. Liinassa nukkuva kuopus sai paljon positiivista kommentointia hoitohenkilökunnalta, se oli ainoa paikka, jossa hänellä oli hyvä olla. Liina toimi myös peittona ja sairaalasängyn reunapehmusteena kuopuksen nukkuessa yönsä minun vieressäni.

Iso kiitos Rovaniemelle lastenosasto 9:lle, jossa huolehdittiin ihanasti niin kuopuksesta kuin äidistäkin! Ja niitä ruskaretkiä kyllä tulee uusia, nyt tärkeintä on, että antibiootti purisi loppuun asti hyvin ja vointi ei enää uudelleen huononisi.

Metsäretki ja sylinkaipuinen kuopus

Kun meno alkaa käydä liian villiksi, on hyvä lähteä hieman rauhoittumaan metsälenkille. Kuopus matkasi Tulassa esikoisen viilettäessä potkupyörällään.

Kuinka äkkiä näistä pienistä kasvaakin isoja, jotka pyöräilevät ja näyttävät niin, isoilta. Potkupyörä on ollut loppukesän hitti ja hauskinta on ajaa vesilammikkoon aina uudelleen ja uudelleen!

Metsäretken jälkeen onkin hyvä aika pitää evästauko omalla terassilla, ulkona leipäkin maistuu paljon paremmalle kuin sisällä. Tänään viimeksi minulta kysyttiin, että kuinka lapset tulevat keskenään toimeen ja tämäkin kuva sen todellisuuden kertoo: Kaikki asiat tehdään yhdessä, mielellään vieretysten huolehtien, ettei kaveri jää ilman <3

Kuopus on ollut hyvin äidinkaipuinen muutaman päivän ajan ja syli on ollut varattu paikka. Koska kotihommiakin on täytynyt siinä sivussa tehdä, on reppu ollut kovassa käytössä myös sisällä. Kuva eiliseltä, minä laitan pyykkejä kuopuksen katsoessa repusta pikku kakkosta.

Tokihan käytössä pitää olla myös repun kanssa väreiltään yhteensopiva koru! Tämän piti olla myynnissä, mutta päätyikin ahkeraan omaan käyttöön. Lasten kanssa en muunlaisia koruja uskaltaisi pitää, mutta tämä kestää menossa mukana eikä rikkoontumista tarvitse pelätä. Kuopuksen mielestä kaulakoru on mm. kahva, josta pitää kiinni aina sylissä ollessaan... Olen huomannut, että korua käyttäessä tulee "puettu" olo, piristää sitä perus kotivaatelookia kummasti ja samalla myös mieltä.

Ja sieltähän se sitten nousi, rokotuksista kuume nimittäin. Yöunille rauhoittumassa Tulan Priya Orchid-liinassa, joka on minun tämän hetken suosikkiliina. Pehmentynyt käytössä lisää ja pintakarheus tasoittunut, ihanan pehmoinen nukutusliina ehdottomasti <3

Pallokuumeileva sairastupa

Kipeän esikoisen unta valvoessa myöhäiseen yöhön sain myös jotain kivaa aikaiseksi. Olen jäänyt näiden tekemiseen aivan koukkuun ja mielessä siintävätkin jo joulun käsityömessut sekä myyjäiset. Monen vuoden haave on ollut päästä joskus myymään omia tuotteitaan messuilla ja minusta tuntuu, että ainakin yksi tuote on nyt löytynyt! Kunhan itsekin lisätietoa messuista saan, niin varmistuu ajatuksetkin.

Virkatut pallot ovat niin herkullisen näköisiä, että menisivät myös kivana koristeena.

Mutta koristekäytön sijaan ne pääsivät jälleen näyttöön ja käyttöön korujen muodossa. Näiden tekeminen on niin kivaa, vaikka lankojen päättelemisen voisinkin ulkoistaa vaikka heti!

Mustaa, petroolia, turkoosia, tummaa luumua ja vaaleanpunaista valmistui tällä kertaa, ja muutama pallo jäi vielä odottamaan nauhaansa langan loputtua.

Riippumattoa ja nukenrattaita

Kipeänä saa, ja pitääkin vähän rentoilla. Esikoinen rakastaa ulkoilua ja nyt kun jouduimme olemaan monta päivää sisällä, on ollut mielikuvitukselle töitä keksiä vilkkaalle pojalle virikettä. Yhtenä iltana viriteltiin kuopuksen pinnasänkyyn kantoliina riippumatoksi, ja siinähän oli kiva köllötellä ja mutustella leipää. Haki vielä peitonkin päälle, että olisi oikein mukavaa.

Esikoinen on tykännyt kovasti kavereiden luona pukata pieniä nukenrattaita ja kun nämä nähtiin kaupan alekorissa hintalapulla 5€, niin mukaanhan ne oli otettava. Ihan hitti, pupu saa kovat vauhdit ja aina ei rattaat pysy vauhdissa mukana, kun meno on hurjaa! Rattaat pääsevät ulos leikkimökkileikkeihin, kunhan viimeiset lumet pihalta sulavat.

Jaksaa, jaksaa sairastaa!

Pikkuhiljaa alkaa kuumeet hävitä, jäljellä enää perheellinen räkänokkia... Esikoisella epäilen kurkunpääntulehdusta, mutta onneksi sekin jo ohi menossa. Miehellä alkoi lomaviikko ja meidän pitäisi tällä hetkellä istua mökillä, mutta sairastamisen vuoksi jouduttiin jäämään kotiin. Kunhan parannutaan kaikki, niin keksitään jotain kivaa!

Yöt on menneet pääosin valvoessa, mutta tulipa taas todettua, että päiväunet ei toimi minulle. Tulen vain entistä väsyneemmäksi enkä koe levänneeni niiden jälkeen. Kuopuksen raskausaikana minulla oli tapana nukkua esikoisen kanssa yhteisiä päiväunia välillä kahdetkin päivässä, mutta se opeteltu taito taisi jäädä synnytyssaliin... Päiväunien sijaan olen virkannut pitsimattoa Virkkuri-kirjasta, kuvissa ensimmäisen aamupäivän tulos. Kuteena paksu ontelokude ja ranteet on tiukilla tuplapylväitä tehdessä! Hetkeksi tauolle, ennen kuin kädet kipeytyy liikaa. Malli on hyvin kaunis, ajattelin tätä kokeilla pienenä liinana myös.

Karhunpoika sairastaa...

Kuopus sairastui toissayönä, tauti alkoi tukkoisuudella ja jatkuu sahaavalla kuumella, sekä hirmuisella limamäärällä. Tänään illalla oksensikin muutamaan otteeseen, ihan tukossa pikkuinen raukka. Öisin käytössä ollut ilmankostutin ja heti jos sen on sammuttanut, alkaa yskiminen eli selkeästi laitteesta on apua. Panadol tuntuu helpottavan oloa ja vähentävän tukkoisuutta, ehkäpä tällä yhdistelmällä pystyisi ensi yönä paremmin nukkumaan.

Nyt esikoinen on ollut nukkumassa reilut pari tuntia, ja heräillyt varmaan kymmenen kertaa eli varmasti tauti tulossa hänellekin. Tukkoiselta kuulostaa, kuumetta ei vielä ole. On normaalistikin yöheräilijä, mutta normaalit heräilyt alkavat vasta puolenyön paikkeilla. Saa nähdä koska sitä itse kannattaisi yrittää nukkua, kun alle 10min välein saa pomppia rauhoittelemaan esikoista.

Kuopus, nyt reilut 11kk nukahti tänään ensimmäistä kertaa itse omaan sänkyynsä! Unta haki liinassa n. 40min, mutta ilmeisesti kuumuus ahdisti ja halusi sänkyyn nukkumaan. Normaalisti jos hänet laskee sänkyynsä hereillä, ensimmäisenä alkaa hillitön hihitys kuulumaan ja seuraavana pompataan pystyyn seisomaan sängyn laitoja vasten. Kuume (ja panadol) taitaa viedä suurimmat energiat jopa tältä pieneltä energiapakkaukselta...