Reppulenkit auringossa

Ihanaakin ihanamman pitsirepun lisäksi meillä on myös toinen uusi reppu, sillä onhan kannettaviakin kaksi. Tiesin haluavani taaperokokoisen Tulan, mutta sopivaa kuosia ei vain tuntunut löytyvän vaikka etsin sekä käytetyistä että uusista. Käytettynä näiden ostaminen on nopeuskauppaa, joka vaatii hyvää tuuria olla juuri oikeaan aikaan paikalla kun ilmoitus esille napsahtaa. Sitten löytyi muutama käyttökuva Lil Rascalsista ja päätös oli tehty, sellainen on saatava! Reppu löytyi briteistä, myyjänä Love to be natural ja onnistuin nappaamaan viimeisen kappaleen, joten nytkin oli hieman onnea mukana. Täytyy kyllä heti myöntää, että vain hetki pesukarhurepun ostamisen jälkeen vastaava tuli käytettynä myyntiin ja meillä on nyt niitä kaksi... Ehkä jossain kohtaa vaihdan sen toiseen kuosiin, kun löytyy toinen yhtä mieluisa.

Repussa on paljon hehkuvammat värit kuin kuvassa, mutta kuosin idea selviää kyllä.

Kuvassa kuopus, ikää 1v 10kk ja käyttää vaatekokoa 86. Reppu on hänelle leveydeltään hieman liian leveä muttta käytettävissä. Paneeli jää herkästi ruttuun pepun alueella liian leveyden takia ja istuvuus kärsii tästä, vaikka lapsi saakin jalkoja vapaasti heiluteltua. Ulkovatteissa reppu istuu hyvin ja se on meillä tärkeintä, koska kantamiset tapahtuu lähes aina ulkona.

Kyydissä esikoinen, ikää 3v., pituutta hiukan vajaa metri ja täydellisesti istuva reppu. Paneeli on juuri polvitaipeesta toiseen, reppu istuu kauniisti, peppupussi muotoutuu hyvin ja mielellään käsiä repun ulkopuolella pitävälle paneelin korkeus on sopiva. Ei siis ihme, että kuopus tuntuu reppuun hieman hukkuvan kun reilusti pidemmälle veljelleen on sopiva. Tulan taaperokoko on siis todella reilu kooltaan ja usein sopivimmillaan kahden vuoden ikäisestä, vaikka toki poikkeuksiakin on. Suosittelenkin vakavasti harkitsemaan uudemman kerran, jos suunnitelmissa on ollut taaperokoon hankkiminen alle vuoden ikäiselle/ pienikokoisella perusteilla "kyllähän lapsi siihen pian kasvaa", "ei viitsi heti ostaa uutta reppua" tai "ei kasvunvara pahaa tee". Ipanaisen Anu totesi hyvin, en nyt muista ihan tarkkaan mutta jotenkin näin se meni: "Se on kuin hankkisi 104-kokoisen toppapuvun vaatekokoa 80cm käyttävälle". Itse hankin standard-tulan yli vuoden ikäiselle jatkopalojen kera ja se oli meille täysin oikea ratkaisu. Olisi ollut pitkä aika odottaa yli puoli vuotta liian suuren repun kanssa kun nyt saimme saman ajan käyttää sopivaa, jonka myyminen ei tuottanut muuta ongelmaa kuin luopumisen tuskan.

Toppavaatteissaan oleva esikoinen oli innoissaan lenkillä, kun kysyin tulisiko hän reppuun. Hän on viimeksi ollut kyydissä ulkona varmaan viime syksynä ja oli kyllä tosi kivaa saada yleensä oman kärrynsä kanssa viuhtova esikoinen jutteluetäisyydelle. Tokihan hänellä jo painoa on ja se kantaessa tuntuu, mutta repulla kyllä kantoi hänen painonsa (15kg) mukavasti ilman ikäviä painamisen tunteita.

Kuopus pääsi kyytiin kotimatkalla ja tässä kuvassa näkyy yksi minun lempiasioista repusta, eli lapsen saa helposti niin korkealle selässä, että hän näkee minun olkapääni yli. Mutta kuvassa näkyy myös, miksi kaipaan jo niin kesää... Toppavaatteissa repun paneeli jää herkästi ruttuun ja liian matalalle, vaikka kuinka kuvittelee kiskovansa ja hyppyyttävänsä lasta repun pohjalle.

Kuvissa näkyvä takki on syksyllä tilaamani Liliputi ja nyt kun pahimmista pakkasista päästiin, on takki ollut ahkerassa käytössä. Tykkään sen pitkästä mallista, pirteän värisistä yksityiskohdista ja hyvästä istuvuudesta, jonka vuoksi takin päällä kantaminen on niin mukavaa, kuin se nyt voi ylipäänsä olla. Olen käyttänyt takkia myös ilman kannettavaa, sillä ilman selässä kulkevaa vetoketjua siitä ei kyllä millään arvaisi, että kyseessä ei ole ihan perustakki. Takki on siististi ommeltu, siinä näkyy, että se on käsityötä ja tämä lisää minulle sen mieleisyyttä. Eikä tarvitse pelätä, että heti tulisi samanlaista vastaan...

Kuopus nukahti selkään lenkin aikana, kuten toivottua oli ja toppavaatteiden kera unituki ei millään yllä kiinni. Kokeilin vielä tänään uudestaan oikein ajatuksen kanssa ja kyllä ne vaan toppavaatteet vie tilaa repun korkeudesta yllättävän paljon. Avuksi tuli pitkä huivi, jolla sain tuettua lapsen pään mukavammin.

Äiti vastaan päiväunilta kieltäytyvä taapero jälleen 1-0!

 

Pitsireppukin on päässyt ulkopuuhiin, ja tositoimiin sillä kuopus nukahti vain vajaan 10min kävelyn jälkeen. Tässä repussa paneeli on korkeampi tulaan verraten ja se yltää paremmin ylös lapsen niskaa tukemaan. Mutta voi kun tähän saisi nuo tulan ihanat paksusti topatut olkahihnat, ei vain ole niitä voittanutta!

Mitähän lie ankkaunia nähnyt vai uusia poseerauksia harjoitellut, kunnon duckface ilme nukkuvana! Repun unituki toimi hyvin ja varuilta mukana ollut neulehuivi sai pysyä kassissaan.

Tänäänkin käytiin lenkki kävelemässä ja tällä hetkellä kuopus nukkuu sohvalla repusta siihen nukkuvana siirrettynä. Auringonpaisteessa tämä on vielä kivaa, pelolla odotan jo uhkailtua takatalvea...

Elise II

Tammikuussa valmistunut Elise Shawl on ollut talven lempihuivini ja helppo malli jäi edelleen polttelemaan mieltä. Kuumeilun vuoksi jouduin käymään pariinkin otteeseen lääkärissä ja pitkään odotukseen oli tarvetta saada jotain ajankulua. Kun kaapista vielä löytyi heräteostona kesällä hankittua liukuvärjättyä lankaa, oli valinta selvä. Mutta jo tehdessä huomasin ettei huivi tunnu omalle. Mitä pidemmälle se eteni, sitä enemmän huivi ahdisti. Pitäisi jo uskoa, ettei akryylisekoite ole minulle sopiva materiaali asusteisiin vaikka värit miellyttäisivätkin. Anoppi puolestaan ihastui huiviin jo keskeneräisenä, joten huivi saa uuden kodin hänen luotaan.

Lankana huivissa on Alice Angora Gold Simli, jossa on 75% akryylia, 10% mohairia, 10% villaa ja 5% kimalletta. Kyseessä on hyvin edullinen lanka, kerän hinta on monessa verkkokaupassa 4.50€ ja huiviin riitti mainiosti yksi kerä. Sitä jäi itseasiassa ylikin, koska halusin huiviin tummanharmaan reunan. Lanka oli ihan mukavaa virkata mutta purkaa ei pystynyt, sillä lanka oli aivan takertunut ja purkamisyritykset päättyivät todella herkästi langan katkeamiseen. Onneksi virheet eivät tämän kaltaisessa hyvin näy, ja vain minä tiedän mistä kohtaa niitä kannattaa etsiä...

Kaipaisinkin vinkkejä vastaavasta liukuvärjätystä langasta, mutta luonnonmateriaalina. Syksyn kädentaitomessuilla muutamia ihania löysin ja nyt niin harmittelen etten edes nimeä ottanut ylös. Olisiko sinulla antaa hyvää vinkkiä?

Muumimukit lapsille sekä yksi pienen pieni palmuvehka

Lapset saivat eilen paljon ihania lahjoja, mutta nämä mukit jäivät erityisesti minun mieleeni. Minulla on muumimukit päivittäisessä käytössä enkä muita laseja käytä ollenkaan. Tokihan lapsetkin ovat niitä mukeikseen pyytäneet mutta kivilattia ehti koitua jo kahden huono-onnisen mukin kohtaloksi. Näistä erityisesti suurempi muki on kuin kopio malliltaan alkuperäisistä mutta ovat materiaaliltaan melamiinia, joten kestää isommatkin kolhut särkymättä. En ole nähnyt tällaisia aiemmin ja googlettamallakaan ei hirmuisesti tietoa löytynyt. Oletteko te törmänneet näihin jossain?

Vihersisustaminen jatkuu ja eräänlaisena heräteostona meille päätyikin hivenen suunniteltua suurempi palmuvehka. Kasvivalinta oli selkeä, sillä palmuvehkaa edes minä en ole saanut kuihtumaan. Olen kuullut sen elävän jopa pimeässä komerossa ja todistetusti se on hyvin anteeksiantavainen kasteluille, ja niiden unohduksille.

Kaupassa ruukku ei tuntunut yhtään omalle, siellä valaistuksessa näytti aivan vaaleansiniselle ja mietinkin, että tulikohan tehtyä paha virheostos kun ei mieleisempää löytynyt. Mutta luonnonvalossa ruukku on aivan täydellinen sekä väriltään että pinnaltaan! Suloinen, hempeä ja samalla myös hieman rosoinen pienine epätasaisuuksineen.

Meillä on juhlat!

Tänään vietettiin kauan odotettuja ja suunniteltuja lasten 2- ja 3-vuotissynttäreitä ja teema valittiin jälleen lasten mieltymysten mukaan. Lentokoneet on tällä hetkellä kova sana, ja koska viime vuonna tätä jo mietittiin, niin nyt oli aika toteuttaa. Pinterest oli apuna juhlien suunnittelussa ja ilman sitä olisi kyllä jäänyt ideat paljon vähemmälle. Lasipurkit saivat kylkeensä potkurit ja pöytää koristi kiitorata lentokoneineen.

Ihastuin tähän helppoon kakkuideaan heti sen nähtyäni pinterestissä ja kakku syntyikin todellisella yhteistyöllä. Anoppi valmisti kakun kuorrutteita vaille valmiiksi ja me tänään äidin kanssa viimeisteltiin kakku sokerikuorrutteella sekä pilvikoristeilla.

Vaikka jostain lehdestä vasta luinkin, että coctailtikku-siilit ovat jäänne 80-luvulta, niin meillä tämä suosikki silti toteutettiin ensimmäistä kertaa. Ei tosin siilinä vaan toki teeman mukaisesti lentokoneena. Siivet, potkuri ja renkaat on kiinnitetty vesimeloniin coctailtikuilla ja tämän askartelu oli kyllä niin kivaa!

Isäni teki hurjan määrän coctailherkkuja ja varsinkin juhlien loppua kohden alkoi tikut vähentyä huimaa vauhtia. Kivaa pikkunaposteltavaa pöydän ääressä jutellessa ja maistui niin aikuisille kuin lapsille.

Lasten juhla-asuina ihanat Iloisen kettuliinin Ilvekset farkkujen kanssa. T-paidat oli erittäin hyvä valinta, sillä vauhtia ja vaarallisia, hikisiäkin tilanteita ei juhlista puuttunut. Joustocollege oli minulle materiaalina uusi tuttavuus ja erityismaininta siitä, että pienet ruokasotkut ja kakun kermat lähtivät nopeasti pyyhkimällä hyvin pois jättämättä jälkeäkään puseroille. Illalla oli lapsilla päällään puhtaat puserot ja tätä ei monena päivänä voi sanoa. Lapset ovat mallia kukkakeppi ja kapealla mallilla toiveen mukaan toteutetut paidat istuivat kauniisti päälle.

Esikoisen versio asukuvauksesta, yhtä innokas kameran edessä olija kuin äitinsäkin...

Muistatteko vielä haaveiluni aitalla Linnunlento-mekosta? Tässä se nyt sitten on, oma Linnunlento taskullisena liivimekkona! Lähdin ostamaan liivimekkoa ihan toisessa kuosissa, mutta eihän minulle kestä sanoa, että kaikki mallit on saatavilla koko kangasvalikoiman kankailla.... Linnunlento on joustocollegea samoin kuin poikien paidatkin ja ihan loistava juhlakangas myös aikuiselle. Ei rypisty, sitä ei tarvitse yhtään varoa lasten kanssa touhutessa ja tukevampana kankaana piilottaa myös keskivartalon ongelma-alueet laskeutuen kauniisti. Pituutta on tarpeeksi, jotta voi pitää myös kesämekkona ja minä en todellakaan meinaa tätä säästellä kaapin koristeena.

Voiko olla kauniimpaa ja herkempää kangasta ja vielä minun tämän hetken lempiväreissä! Valo tosin tekee kuvissa ikävän haaleuden kankaaseen, todellisuudessa värit ovat voimakkaat. Aitalla näkemäni lasten versio oli tehty mintun värisellä resorilla mutta toiveesta sain omani mustalla. Kankaan pohja on tummanruskea mutta musta sopii silti kivasti ja ei vie liikaa huomiota kankaalta.

Mintunvihreä on uusin heikkouteni, joten se oli luonnollinen valinta myös koruksi. Korussa on uusi, pienempi kukkarengas sekä pienemmät virkatut helmet, sillä halusin korun yleisilmeestä kevyen. Valkeat helmet valitsin sopimaan mekon sävyihin ja minusta tästä tuli kyllä todella mekon tyyliin sopiva. 

Muu juhlaväki jo nukahtanut, itse vielä nautiskelen hetken juhlatunnelmaa fiilistellen. Oli kyllä niin mukava päivä, mutta silti on ihan kiva, että seuraavat isot juhlat ovat vasta vuoden kuluttua...

Perjantai 13.

En ole taikauskoinen mutta silti olin ihan tyytyväinen, että muistin vasta illalla tänään olevan perjantai 13. päivä. Kaikki ajatukset on huomisissa syntymäpäiväjuhlissa ja koko ajan on sellainen olo, että jotain todella tärkeää on unohtunut. Huomennapa sen viimeistään huomaa mikä se oli ja onneksi kaupat on auki... Mies toi kaupasta tulppaanit juhlia varten ja on kyllä niin kivan väriset! Pajunkissat löytyivät eilen päivälenkillä ja toivon todella, että ne pysyivät kauniina vielä huomiseen.

Pieni vilautus korupuolelta, tämä oli minusta niin ihana! Syklaami perhoskoru viidellä helmellä ei pääse yhtään oikeuksiinsa tässä kuvassa, väri on oikeasti paljon hehkuvampi. Kunhan synttärihulina laantuu viikonlopun jälkeen, niin pääsen näyttämään mm. uuden huivin mikä on vain odottanut kuvaamistaan jo pian pari viikkoa. Tässä vaiheessa tuntuu jo kuin olisi voiton puolella juhlajärjestelyissä vaikka todellinen loppurutistus onkin edessä vasta aamulla tarjoilujen osalta.


Koruntekijällä ei toki ole korua valmiina vielä huomiselle, joten nyt töihin, sillä uusi mekko kaipaa ehdottomasti samansävyisen korun kaveriksi!

Tulilatva

Naistenpäivän kunniaksi ostin itselleni kukan ja herkkyydellään minut ihastutti kerrottu tulilatva. Tulilatvaa mainostetaan laiskan kastelijan kukkana, joten minulla on toivoa saada se elämään. Kukinnan luvataan kestävän 1-3kk ja kukan voi istuttaa myöhemmin myös ulos. Tavoitteena on saada se pysymään hengissä viikonlopun syntymäpäiviin asti, sen jälkeen kaikki on pelkkää plussaa.

Kukka ja sen uusi ruukku on Prismasta ja ruukkuun ihastuin heti. Kerrankin olen muodissa mukana ja nyt minullakin on jotain betonista valmistettua sisustuselementtinä. Kuin vahingossa ruukussa on perhosia, en valita!

Glitter jakoi kaikille asiakkailleen ruusuja ja täytyy sanoa, että tämä yksilö vaikuttaa kyllä kestävälle. Vielä parin päivän jälkeen meidän helteessä se on hivenen nupussa, joten tästä yllätyksestä saamme varmasti nauttia koko viikon.

Monen värisen ruusun joukosta sain juuri meille sopivan sävyn, ihana! Mutta vaikka kuinka ruusuista hetken nautinkin, en näe itseäni ostamassa (tai saamassa) kukkia joka viikko. Viikonlopulle voisi ehkä vielä jonkin kivan kimpun keittiöön hakea, vaikka viime vuonna ollut ilmapallokimppukin oli kyllä aika hauska.

Tunnistatteko muuten hänet, saanko esitellä herra minä-en-tarvitse-päiväunia? Kauppareissun päätteeksi nukahtaa silti mielellään autoon ja on helposti siirrettävissä vaatteiden riisumisen jälkeen sohvalle jatkamaan uniaan. Nukkuvassa lapsessa on kyllä jotain ekstrasuloista!

Venka&Vinka

Menneellä viikolla vietin yhden illan tutustumassa sosiaalisen mediaan ja kurssi järjestettiin Venka & Vinkan käsityöaitalla. Vihdoin sain syyn avata oven, kun tähän asti oli tullut vain pyyhällettyä ohi. Iso osa tuotteista on valmistettu hyödyntäen kierrätysmateriaaleja, ja siihen ihastuin nähdessäni Venkan & Vinkan tuotteita joulumyyjäisissä ensimmäisen kerran. Aitta on täynnä erilaisia käsitöitä, persoonallisia ja omaleimaisia. Minun piti kiertää pieni aitta useampaan kertaan, jotta ehdin varmasti nähdä kaiken ja varmasti paljon jäi silti huomaamatta. Aitalla järjestetään myös kursseja sekä työpajoja, ja näitä aion itse seurailla jatkossa löytääkseni jälleen jotain itseäni kiinnostavaa.

Legot ja palapeli-aiheet ovat kyllä hauskoja, vaikka kyllä epäilen, että meillä saisi lapsilta suojautua jos kulkisi legopalikat korvissa...

 Vanhat markat ja pennit ovat saaneet uuden elämän useammassakin eri muodossa.

 Näissä oli heti jotain tuttua... Korvikset voisikin kokeilla joskus tehdä itselle, on aika kauniit!

Tölkkiklipsut uusiokäytössä. Vaikka näiden tekeminen suosittua onkin, itse en ole koskaan innostunut kokeilemaan.

Jos haluaa tietää missä Oulussa vierailevat turistit päiviään viettävät niin kannattaa suunnata torinrantaan. Siellä kuulee enemmän muita kieliä kuin Suomea, joten se on kuin pieni matka myös itselle.