Kutitusnorsu

 

Uuden ompelutilan ensimmäinen ompelus oli pieni hassu elefantti, jonka ohje löytyy täältä. Ihan saman näköinen ei tullut kuin alkuperäinen, mutta tarkoitus onkin hieman muokata kaavaa seuraavaa varten. Tarkoituksenani on ommella muutama pehmolelu lapsille kantoliinakankaista, muistoksi kantamisesta. Harjoituskappaleeseen käytin vauvalehden tilaajalahjaliinaa, jonka löysin aiemmin syksyllä edullisesti kirpparilta. Väri sopii täydellisesti elefantille, kivan farkkumainen yleisilme. Korvien kontrastikangas puolestaan on muistini mukaan mummoni peruja, Marimekon Porkkanaa. 

 

Harjoituskappaleeseen ei raskinut kaunista kangasta heittää yhtään hukkaan, joten kohdistus olisi voinut olla toisinkin...  Lapset eivät innostuneet norsusta ennen kuin esikoinen keksi käyttää kärsää kutittamiseen. Reaktiot virkattuihin pehmopupuihin ja muihin eläimiin ovat olleet hyvin voimakkaan iloisia, nyt enemmänkin "ai, tällainen". Lasten suusta totuus kuuluu, siispä harjoittelu tällä saralla jatkuu!

Facebook, aktivoitu!

Vaikka itse olen aktiivinen facebookin käyttäjä, niin blogin osalta on sen käyttö jäänyt vähälle. Koska minulta paljon kysellään korujen kuvia, valikoimasta löytyviä värejä ja niiden yhdistelmiä, päätin yhdistää nämä kaksi asiaa. Pieniä hetkiä-blogin Facebook-sivuilta löytyy nyt kuvagalleriat valmistuneista koruista ja tarkoituksenani on lisäillä sinne myös myytäviä koruja. Tuotevalikoima on toiveissa laajeta pienillä lisäyksillä mutta pienin askelin niitä kohti.

Nyt siis kipinkapin Facebookin puolelle kurkkimaan menneen syksyn koruja ja tykkäämään sivusta, jos haluat pysyä menossa mukana ensimmäisenä myös jatkossa!

Ompelutila

Uudenvuoden aaton siivousprojekti on jatkunut edelleen päivittäisenä puuhana. Kiitos lasten ei monen tunnin yhtäjaksoinen siivoaminen onnistu, mutta näin muutaman tunnin puuhina jaksaakin ehkä aina uudella innolla paneutua uuteen nurkkaukseen. Isoin muutos on varmasti kodinhoitohuoneen ja meidän makuuhuoneen välisen tilan muuttaminen minulle ompeluhuoneeksi. Ennen pöytäpintaa ei juuri näkynyt ja pöydälle minulla tuppasi kertymään kaikki keskenpitoisista vaatteista postitustavaroihin, lankakasseihin, kirpparitavaroihin ym. ym.  Nyt tunnelma on täysin toinen ja tilaan on kiva tulla! Ompelukoneen kanssa ystävyys meinaa olla edelleen katkolla, nimimerkillä halvalla ei saa hyvää mutta ompelukset koneen ominaisuudet tuntien ja niiden mukaan valiten toimeen tulemme.

Nyt pöydällä on äidiltä lainassa oleva saumuri, oma ompelukone ja toisessa reunassa korit. Laitoin jopa taulut heti seinään, hankin nämä Paapiin ihanat bambikortit joulukuussa Anna-Riitan aitasta.

Kukkakorit ovat uusia hankintoja, toisessa on postitukseen tarvittavat pakkaus- ja teippaustarvikkeet ja toisessa sekalaisia käsityöjuttuja. Koruteline toimii valmiiden korujen säilytyspaikkana pitäen korut siististi järjestyksessä. Kalenteri on Mollie Makes-lehden mukana tullut ja vielä vailla merkintöjä. Ehkä joku kiva myyntitapahtuma voisi sinne sopia?

Viereisen vaatehuoneen lattianrajassa ovat laatikoissaan akryyli, villa ja sekoitelangat, niiden vieressä Muumi-kassissa Ikean tyynyjä pehmoeläinten täytteeksi ja reunassa kangaslaatikko. Puuvilla- ja bambulangat ovat vielä olohuoneessa, kunnes siivousurakka vapauttaa muutaman muovilaatikon lisää.

Olen niin tyytyväinen tähän muutokseen ja minusta on aika hyvin, että sadan neliön taloon on saatu mahdutettua minulle tällainen ihan oma tila. Nojatuolia sinne ei harmittavasti mahdu, joten virkkailu saa jatkua edelleen olohuoneessa. Valaistus vaatii vielä pientä muutosta, nyt huone on vähän pimeä ompeluun ja tuolin korkeus pöytään nähden huono. Mutta kun näin iso askel on jo tehty, niin nuo tuntuu pikkuseikoilta. Jotain olen jo ehtinyt ommellakin, siitä lisää huomenna!

Kukkarenkaita ja ehkä myös pientä kateutta

Kukkarenkaat kahdella eri mallilla on tämän vuoden ensimmäinen valmistunut korutilaustyö. Turkoosin renkaan kanssa takkusin oikein kunnolla ja purin enemmän kuin koskaan aiemmin. Mutta nyt se on hyvä ja kehtaa tyytyväisenä lähettää.

Vaaleanpunainen kukkakoru ns. vanhalla kukkamallilla. Näille pitäisi jo omat nimet keksiä, helpottaisi sekä minua, että tilaajia.

Turkoosi-harmaa kukkakoru ns. uudella mallilla.

Vaikka turkoosin sävystä pidänkin, niin vaaleanpunaista kukkakorua ei kyllä herkkyydellään ja pienellä romanttisuudellaan voita minun mielessäni mikään. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä vielä minulla omaa vaaleanpunaista kukkakorua vaikka olen niitä monta muille tehnytkin. Asia on pakko korjata, vaaleanpunainen kukkakoru on minulle se täydellisin kevät- ja kesäkoru!

Ketut ja ilvekset vihdoin käytössä!

Muistatteko vielä Iloisen Kettuliinin paidat ja minun sekä esikoisen ihastuksen niihin? Joulupukin vierailun myötä saimme paidat vihdoin käyttöön ja onhan ne kyllä ihanat. Ja mikä tärkeintä, paidat ovat mieluisat myös lapsille. Kuopuskin innostui papalle paitaansa esittelemään ja vaatteista innostuminen ei ole hänelle tyypillistä.

Kuopuksen paita on 86/92 ja paidat ovat enemmän reiluja kuin nafteja, mikä on aina positiivista. Ilvespaidassa sujui myös lempipuuha, eli lukeminen. Tahti sivujen kääntämisessä on sen verran kova, ettei tarinaa ehdi kukaan hänelle lukea mutta ehkä kuopus on enemmän visuaalinen oppija...

Kettupaita aiheutti edelleen esikoisessa yhtä suuren ihastuksen kuin paitaa rekistä valitessa. Esikoisella koko 98/104 ja kasvunvaraa löytyy hänelläkin, mutta pitkien resorien myötä hihat on helppo lyhentää kääntämällä. Näitä paitoja ei tulla säästelemään ja ihailemaan kaapin hyllyllä, vaan pääsevät sinne minne kuuluvatkin eli päälle mukaan leikkeihin ja touhuihin. Junaradat on meillä olleet kovassa käytössä joulupukin tuotua muutaman patterijunan ja ison kasan uusia ratapalasia, ja olipas pukki sellaisen osannut mummun ja papan luokin viedä... Kyllä se on viisas mies tuo joulupukki!

Vuoden ensimmäinen käsityö, uniystävä Pupu

 

Vuoden ensimmäisenä käsityönä valmistui lähes koko joulukuun työn alla ollut tilaustyö, harmaa bambuinen unipupu valkealla rusetilla. Isommat tilaustyöt korujen teon lomassa vaativat oman panoksensa valmistuaksensa, ja luvatusta poiketen ihan jouluksi se ei ehtinyt. Työaika on ollut kortilla, kuopuksen nukuttaminen yöunille on vienyt pahimmillaan 1,5 tuntia ja se on kaikki käsitöiden teosta pois.

Toivottavasti pupu toisi kauniita unia, turvaa ja lämpöä uudelle ystävälleen, jonka luokse matka alkoi tänään!

Uusi vuosi ja sisustuskärpänen, sinua on odotettu!

Vuoden viimeisenä päivänä ajelimme kotiin mummolalomalta jouluiseen kotiin. Muutama tunti ja lasten päiväunet myöhemmin oli joulu hävinnyt... Kun joulun odotuksen aloittaa joulukuun alussa, on kuun lopulla jo valmis luopumaan tontuista ja kuusesta. Joulutavaroita kerätessäni se iski, sisustuspuuska. Lopputuloksena meillä on nyt puuhailtu kaksi päivää lamppujen paikkoja vaihdellen, huonekaluja siirrellen ja jopa kaappeja siivoten. Syksy olikin vähän hiljaiseloa, tuntui ettei väkisin sisustamalla hyvä tule, joten koti sai odotella uutta innostusta. Ehkä se automatkalla paistanut aurinko herätti tämänkin peikon, kevät ja valo tulee sittenkin!

Korkea lipasto vaihtoi paikkaa keinutuolin kanssa, antaen näin tilan televiosiota katsoville keinujille. Get Inspired-palikat on mummolaloman tuliaisia, täydellinen käsitöharrastajan kotiin.

Viirinauha myös saman reissun hankintoja, ensimmäinen askel kohti Greengate-höpsähdystä. Nuo ruusukuviot taas vetoavat, edellisestä kerrasta onkin jo pari vuotta aikaa. Silloin ihastus meni ohi yhtä nopeaa kuin alkoikin, saa nähdä miten nyt käy...

Keinutuolin viereinen kori on miehen löytö, aika täydellinen meille neulottuine pintoineen. Ehkä joskus siihen voin vielä keskeneräisen käsityön laittaa, tai kasan ihania lehtiä. Olen aika ylpeä siitä, että saimme myös taulun laitettua seinään nyt, eikä joskus paljon myöhemmin. Taulu on syksyn Helsingin matkalta, musta-valkoinen muumilaakson kartta. Alunperin tämän kyllä lasten huoneeseen hankin, mutta saikin paikan kunniapaikalta. Meillä minä taidan olla suurin muumi-fani ja jos lapset saisivat päättää, niin muumien sijaan taulussa olisi varmasti Kaapo tai Puu Fu Tom....

Huomenna miehen kanssa laatuaikaa kaksin ja minnekäs muualle menisimme kuin kirppareille. Lasten kanssa ei voi jäädä koluamaan pöytiä, käsky käy kyllä eikä liike saa pysähtyä. Kaappien tyhjennyksen myötä tarkoitus varata kirpparipöytä myös omia tavaroita varten. Pieni hamsteri minussa on taas päättänyt luopua pitkään kaapeissa säilytetyistä tavaroista, vaatteista ja erityisesti lasten leluista, joilla he eivät enää leiki.

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille lukijoille, koruja ostaneille ja mukana eläneille, teitä on ihanan paljon kertynyt ja kohta onkin jo blogin 1v-juhlien aika!