Tuttinauhakokeilut, osa 2.

Tällaiset tuttinauhat päätyivät kummilahjan lisänä pienen kummitytön ristiäispakettiin. Jo aiemmin nähdyn rusettinauhan kaveriksi tein pitsisemmän version samasta vaaleanpunaisesta langasta. Yrityksen ja erehdyksen kautta malli tehty soveltaen, sopivaa ohjetta ei valmiina löytynyt vaikka useampaa mallia kokeilin tehdä. Liian selvä visio mielessä taisi olla yksi rajoite malleja kokeillessa...

Onneksi olivat myös lahjan saajalle (tai hänen äidilleen) mieleisiä, että pääsevät myös käyttöön.

Kuopukselle tein turkoosin nauhan pyöreällä klipsillä. Virkkasin tähän jo valkean tähden, mutta siitä tuli aivan liian massiivinen. Olemme nyt mummolalomalla lasten kanssa ja tiedän kotoa löytyvän ohuempaa valkeaa, joten tämän teko jatkuu sitten kotona.

Ensimmäiset kutistemuovikokeilut

Virkkausten välissä jotain minulle aivan erilaista käsityöpuuhaa, nimittäin kutistemuoviaskartelua. Innostuin näitä kokeilemaan ostettuani myyjäisistä korvakorut, jotka oli kutistemuoveista tehdyt ja todella kivat. Ensimmäiseksi kokeiluksi otettiin lasten kanssa avaimenperien askartelu isovanhemmille joululahjaksi, jonka voi nyt joulun jälkeen blogin puolellakin paljastaa. Kirkas muovi osoittautui kuitenkin lapsille haastavaksi värittää, joten seuraavana päivänä uusi yritys valkoisella muovilla, joka olikin heti paljon helpompaa. Kuvan My Little Pony on ensimmäisestä kokeilusta itselleni tekemä avaimenperä.

Avaimenperien mallin piirsin suurella sydämen mallisella piparkakkumuotilla ja sitten olikin lasten vuoro päästää luovuus valloilleen. He saivat itse valita käyttämänsä värit, kaikki asetettiin tarjolle. Esikoinen innostui puuhasta kovasti ja kertoi koko ajan tekevänsä niitä mummolle ja papalle. Kuopus keksittyi piirtämään omiin käsiinsä, mutta saatiin onneksi väriä myös muovillekin.

Valmiit väritykset matkalla uuniin. Värit harmittavasti leviävät lasten käsien myötä liukkaan muovin pinnalla, mutta ainakin niissä näkyy touhuamisen ja innostuksen jäljet.

Hauskin osuus on ehdottomasti muovien sulamisen seuraaminen uunissa.

Käpristyy, käpristyy! Jos ei ohjeita olisi lukenut ja kuullut moneen kertaan tästä reaktiosta, olisi kyllä masennus iskenyt viimeistään tässä vaiheessa. 

Kutistuneet ja paksuuntuneet valmiit askartelut avaimenperälenkkejä vailla. Värien muutos uunissa käynnin jälkeen on huima, tulevat paljon voimakkaammaksi. Monta ideaa mitä kutistemuovista voisi tehdä ja uuden lasertulostimen myötä nykyään on myös paljon helpompi hakea ja tulostaa malleja myös netistä. Ehkä ne korvakorut voisi olla seuraava kokeilu, nyt on jo vähän osviittaa miten muovi käyttäytyy uunissa ja kuinka paljon (TOSI paljon) muovi kutistuu. 

Tuttinauhat kuopukselle ja lahjaksi

Kun kuulin, että pääsen kummitädiksi pienelle tytölle, alkoi heti mielessä pyöriä kaikkia ihanuuksia ja söpöyksiä, mitä voisin hänelle tehdä. Poikakummilapsilauman joukkoon on liittymässä tyttö ja se saa näkyä myös lahjoissa. Kun selvisi, että pieni on tutin hyväksynyt käyttöönsä, tilasin saman tien materiaalit pitkään suunnittelemiini tuttinauhoihin. Ristiäisiä varten tein neidille valkoisen tuttinauhan sydänklipsillä ja vaaleanpunaisella rusetilla. Kuopuksemme kaipasi myös uutta tuttinauhaa ja hänelle tein mustan nauhan ja kiinnitykseksi tähtiklipsin.

Nauhat tein samoista langoista, joista teen myös korut. Vaikka päät onkin kiinnitetty nauhaan miljoonin päättelyin ja varmisteluin, eivät nämä toki ole leluja ja pienten osien vuoksi käytettävä aina valvonnan alla. Entiset tuttinauhat ovat olleet jo todella kuolan polttamia, joten uusille on todellakin ollut tarvetta. Kuopuksen kullanruskea talvitakki on haaste asusteiden suhteen, niinpä hänelle siihen helpoin valinta yhdistettäväksi oli musta.

Mutta miksihän kaikkeen pitää heti hullaantua täydellä vauhdilla. Koska osasin toki tätä epäillä, tilasin heti kerralla materiaalit useampaan tuttinauhaan ja tokihan seuraavat on jo tekeillä. Nämä on vain niin ihania, kivoja tehdä ja koristelumahdollisuuksia on melkein rajattomasti!

Joulun taikaa

Jännitys on taas tältä vuodelta ohi, jouluaatto juhlittu ja lapset innoissaan pukin tuomista lahjoista. Mistä pukki tiesikään, että esikoinen toivoi puu fu tom-sarjan leluja ja imuria, tai että kuopus toivoisi uusia pikkuautoja jo ennestään laajaan kokoelmaansa. Joulupukki vieraili jo ennen päiväunia, joten meillä oli pitkä päivä aikaa leikkiä uusilla leluilla kera jouluvieraina olevien isovanhempien.

Pukki toi osan lahjoista ja loput oli tonttu tuonut kuusen alle lasten päiväunien aikaan. Kyllä meillä oli ollut kilttejä lapsia ja aikuisia, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa mitä tulee kotiin saapuvien lelujen määrässä. Kevään kirpparia varten on jo lasten leluvarastojen siivous aloitettu, uusille on tehtävä tilaa.

Virkkuukoukkukaan ei levännyt edes jouluaattona, vaan lasten virtahepo-pehmo on enää jalkoja ja korvia vailla. Tilauksiakin otin vastaan aattona koruista, joten tiedän miten joulun pyhien lapsivapaa-ajat käytän. Huomenna kuitenkin jotain uutta ja erilaista, taisin vähän höpsähtää...

Hanhi saapui taloon

Kävin viikonloppuna Oulun seudun käsityöyrittäjien joulumyyjäisissä pikisaaressa ja olihan tunnelmallinen paikka! Tiheä lumisade, aamuinen hämäryys ja jouluvalot saattelivat perille Keltaiseen taloon, jossa oli hyvin erilaisia tuotteita myyvät käsityöyrittäjät yhdistäneet voimansa. Pupua lähdin hakemaan mutta hanhen kanssa kotiin tulin. Ihastuin hanheen heti sen nähdessäni ja kahden lintufanin äitinä tiesin, että se olisi myös lasten mieleen. Hanhi asustelee olohuoneen lipaston päällä, mutta aina välillä esikoinen sen leikkeihin pyytää ja hanhen kanssa ajattaa pikkuveljeään takaa molempien kikattaessa aivan innoissaan. Leikkien päätteeksi hanhi aina palaa lipaston päälle vartioimaan touhuja.

Hanhen jalat on hauskasti muotoiltu, pieni yksityiskohta, joka tekee tosi paljon ilmettä. Joulun jälkeen hanhi saa eri värisen rusetin kaulaansa, pelkäksi joulukoristeeksi hanhi ei varmasti jää.

Yksi yö jouluun ja paljon on vielä puuhaa jäljellä. Mutta joulu tulee ilman siivottuja komeroitakin ja stressiä, kunhan ne paketit vain ehtisi paketoida ennen joulupukin tuloa!

Yksi kauneimmista

 

Viimeiset tilauskorut ennen joulua valmistuivat eilen ja nyt korupuoti pitääkin parin päivän joulutauon. Virkkuukoukku ei toki jää lomalle, vaan keskittyy muutaman päivän ajan omien lasten hemmotteluun. Koukulle pääsi virtahepo, joka yhdessä lasten kanssa Amigurumi, virkkaa uusia iloisia maskotteja-kirjasta valittiin. Hyvää alkuharjoittelua, ehkä vielä joskus ehdin tehdä Heidi Bearsin version.

Harmaa-valkea kukkakoru asiakkaan suunnittelemalla mallilla. Minusta koru on yksi kauneimmista mitä olen tehnyt, tuo harmaan ja valkean yhdistelmä on vain niin tyylikäs. Huomasin korua tehdessä, miten kukkarenkaan saa tehtyä siistimmin ja helpommin, monta rengasta piti tehdä ennen kuin tekniikkamuutoksen huomasin.

Mustan korun kuvaaminen mustan värin palamatta keinovalossa on mahdoton tehtävä, muistiin itselle. Musta-valkea kukkarengas oli upea, kuva ei todellakaan tee sille oikeutta.

Lapset odottavat jo joulupukkia, ja paketteja, saa nähdä miten käy kun oikeasti ovi keskiviikkona kolahtaa!

Lapsille koruja, turvallisuuspaniikki!

 (kuva Nomppu.fi)

Tiedättekö tunteen, turvallisuuspaniikki. Minulla on edessäni iso kasa helmiä ja tuttinauhatarvikkeita ajatuksena tehdä muutama tsi-versio helmituttinauhoista, joihin ihastuin nähtyäni Nompun versiot. Googlettaessani nauhojen kiinnitystä varten kestävää solmua, törmään useaan keskusteluun helmituttiketjujen turvallisuudesta. Tuttinauhan helmet ovat lähellä suuta ja rikkoutuessaan helmet voivat päätyä suuhun aiheuttaen mahdollisen vaaratilanteen. Ei todellakaan se tavoite, joka minulla on. Samalla googletuksella löydän kuitenkin paljon vastaavia koruja, eikä missään mainita mitään muusta turvallisuudesta kuin, että maalit ja lakat ovat myrkyttömiä.

Tämän myötä aloin miettimään omia lasten korujani, joita tein pienen erän joulumarkkinoille. Niissä ei ole vaaraa, että helmet korusta karkaisivat virkatusta nauhasta mutta koska kiinnityksenä on pitkä nauha, joka sidotaan kaulan taakse, liittyy koruun omat riskitekijänsä. Korupuodissa lukee varoituksena, että ethän jätä korua koskaan valvomatta lapsen kanssa mutta riittääkö se varoitukseksi. Voinko luottaa siihen, että vanhemmat huomioivat nämä koruun liittyvät riskit ja käyttävät korua ohjeeni mukaan vain valvonnan alla. Olen itse ostanut vastaavia koruja lahjaksi lapsille ja idea nauhakiinnitykseen on sieltä suora kopio. Minua ei missään vaiheessa varoitettu ja koruja käyttämättömien lasten äitinä en osannut asiaa edes ajatella. Kuristumisvaara, kamalaa! Tämän myötä aloin miettimään myös omille lapsilleni ostamiani helmikoruja, joissa nauhana toimii kuminauha. Sama riski rikkoontua ja kuristumisvaara tässäkin, sillä koru kestää hyvin voimakasta vetoa rikkoontumatta.

Lasten maailma korujen parissa tuntuu tällä hetkellä hyvin vaaralliselta, apua, mihin olen pääni pistänyt niitä itsekin ostaneena ja tehneenä. Lasten koruja en ole itse enää tekemässä keskittyessäni aikuisten malleihin, mutta koska omat lapsetkin ovat koruihin ihastuneet, asia silti mietityttää. Kertokaahan te lasten koruja paremmin tuntevat, minkälaisia turvallisuustekijöitä, tai uhkia, lasten koruista löytyykään ja mitä sinä huomioit koruja hankkiessasi ja tehdessäsi.