Suunnitelmia syksylle ja kiva tapahtuma oululaisille bloggaajille

Täällä suunnitellaan jo ensi syksylle uusia tuulia ja juuri laitoin kouluhakemuksen toiveena voivani parin vuoden päästä sanoa olevani artesaani! Mikä ihana unelma se olisikaan, mutta vielä joutuu hetken odottelemaan tietoa tulenko valituksi opiskelemaan. Keväälle on myös tiedossa työkokeilu käsityöliikkeessä ja se tulee varmasti näkymään myös blogissa, sillä olemme jo suunnitelleet kivaa tapahtumaa järjestettäväksi käsityöbloggaajille Oulun seudulle. Mikäli haluat jo osoittaa kiinnostusta osallistumiseen, laita minulle sähköpostia omenapuunvarjossa@gmail.com niin pidän sinut ajantasalla kun tapahtuman tarkat tiedot alkavat olla selvillä.

Viime päivät ja viikot ovat kuluneet kauheassa tohinassa ja hullunmyllyssä, eikä lasten alkava päivähoito ja oma työkokeilu tuo varmasti yhtään helpotusta kiireeseen. Virkkaamiseen on ollut harmittavan vähän aikaa, mutta jospa tilanne tästä nyt hetkeksi tasoittuisi kun suunnitelmat alkavat selkiytyä. Cupcake-pupu valmistui tilaustyönä ja olihan taas ihana tehdä tällainen pitkästä aikaa! Pupu on kyllä niin suloinen ja hieman ujo kurkkiessaan kupin sisältä. Cupcake-pupun ohjeen löydät täältä.

Aikuisten pitkät helminauhat ovat uusin suosikkini ja pupun kanssa tilaukseen pääsi koru sävyissä pinkki, musta ja valkea. Helmien kanssa leikkiminen on ihanaa, kuin pientä väriterapiaa iltaisin!

Meillä on täällä pieni karvainen hoitolapsi viikon hoidossa ja onhan se ihana saada tuo oma karvainen lapsi edes hetkeksi kotiin <3 Tekee hyvää myös esikoisen orastavalle koirapelolle ja minullakin on toiveena päästä lenkkeilemään ihan rauhassa, "niin kuin silloin ennen".

Virkatut ballerihiiret Minttu ja Neiti Villivadelma

Suloiset ballerinahiiret Minttu ja neiti Villivadelma pääsivät taas valloittamaan maailmaa, tällä kertaa kahden sisaruksen seikkailuihin mukaan. Vaikka olen tehnyt näitä jo useita, huomaa silti joka kerta, kuinka jokaisella näillä on kuitenkin oma ilmeensä ja olemus. Pienetkin erot raajojen sijoittelussa ja nenän asento vaikuttavat paljon, vaikka kuinka yrittää tehdä saman kaavan ja ohjeen mukaan.

Ohjeena on Lilleliisin Ballerina Mouse ja lankana Novitan Miami. Miamia on taas ilmestynyt kauppoihin mutta tätä harmaata ei valitettavasti tässäkään sesongissa tullut. Muutama kerä sitä on vielä hamstrattuna ja tuntuu, että mitä vähemmäksi ne käyvät, sitä tarkemmin saa jo miettiä mitä niistä raaskii tehdä. Myöskin vadelman sävyinen lanka alkaa olla lopuillaan ja sitä taitaa riittää enää yhteen hiireen. Lankahamsterin surkeus, lankaa on kaapeissa paljon muttei juuri sitä, mitä eniten tarvitsisi (tai ainakin se monesti tuntuu sille...). Itselläni ei ole vielä ensimmäistäkään hiirtä ja kovasti on jo mietinnässä minkä värisen omastani haluan. Minttua, vadelmaa, keltaista tai jostain kumman syystä tekisi mieli sellaista rokkihiirtäkin mustalla mekolla, voisi olla aika rock!

Avainkaulanauha

Tilaustyönä valmistui avainnauha, jonka teossa pääsin jatkamaan oman mallin suunnittelua. Harjoituskappaleita tehdessäni mietin, että kolmea narua vierekkäin en laita, mutta kuinkas kävikään. Eräänä yönä taas valvoessani ja unta odottaessani mietiskelin, että mikä tekisi avainnauhasta hieman tyttömäisemmän, hempeämmän ja minun näköiseni. Kahdella nauhalla vaihtoehdot tuntuivat kovin vähäisille kunnes keksin, että kolmella saisin tehtyä lettiä! Pelkäsin kolmen vierekkäisen nauhan tekevän yleisilmeestä liian tunkkaisen ja mustan mutta lisäämällä helmiä tiheämmin yleisilme pysyi värikkäänä.

Avainnauhassa puuhelmien väreinä on tumma sininen, vaalea sininen ja keskiharmaa, nauha on mustaa vahattua puuvillanyöriä. Mieleni tekisi kovasti kokeilla myös muita materiaaleja nauhaan ja kunhan seuraavaa helmitilausta teen, niin samalla tilaan myös materiaaleja testattavaksi. Vaaleampi nauha tuntuisi enemmän omalle, vaikka tokihan musta on aina musta (ja sitä saa paikallisesta liikkeestä...)

Avainnauhassa on turvalukko niskassa, joka lisää turvallisuutta nauhan käytössä.

Tällä viikolla onkin ihan erilaiset hulinat tiedossa ja viikko huipentuu lasten yhteissynttäreihin. Tänä vuonna mennään merirosvoteemalla ja Pinterest onkin ollut ahkerassa käytössä. Hauskoja ideoita otan mielelläni vastaan pienen budjetin juhlakoristeluihin!

Lomalla pohjoisessa

 

Me vietimme talvilomaa Ylläksen ja Äkäslompolon aurinkoisissa maisemissa melkein viikon verran ja olihan taas kivaa! Yllättäen myös kuopus viihtyi kohtuullisen hyvin ulkoillen, hänestä kun ei edelleenkään talvesta pitävää ole kuoriutunut. Esikoinen oli elementissään ja papan kanssa touhusi aamusta iltaan. Iltaisin väsytti kyllä koko sakkia, ei minuakaan normaalisti kymmeneltä ole pää tyynyssä tavattu... 

Konijänkkä on yksi omista suosikeistani täällä ja iltapäivällä siellä oli vain muutama muu perhe meidän lisäksemme. Nämä vuohet tapasimme ensimmäisen kerran jo viime vuonna, yhtä velmun näköisiä kavereita edelleen!

Kantovälineitä ei montaa kertaa tarvittu, mutta Konijänkältä emme olisi ikinä selvinneet hymyssä suin kotiin ilman reppua. Kuopus väsähti ihan totaalisesti hyvin äkkiä ja hieman vastahakoisesti pääsi repun kyytiin. Päiväunia hän ei ole nukkunut yli vuoteen mutta repussa yllättäen uni tulikin todella äkkiä, ja odottamatta.

 On hän niin pieni vielä, meidän vauva melkein 3v. <3

Tällainen suloinen virkattu norsu löytyi Seita Shopista ja yritin kovasti kaivaa paketista tietoa, että onko nämä missä tehtyjä ja ihan käsin virkattuja. Ihanaa nähdä virkattuja hahmoja, virkattu kädenjälki vain on niin kaunista! Täytyisi itsekin kokeilla rohkeammin käyttää oranssia, jotenkin sitä vain varoo kun ei väri omiin lempisävyihin kuulu. Ihan ilman virkkauksia ei omakaan loma sujunut ja teinkin liukuhihnatekniikalla uusia kukkaroita. Ne vilahtivatkin jo instassa, kannattaa siis seurailla menoa blogin ulkopuolella sieltä. Minut löydät @minttuliinidesign

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Herkulliset säärystimet

Äitini työkaveri on tehnyt minulle tilauksesta ensimmäiset vastaavat säärystimet jo monta vuotta sitten ja ne ovat olleet hyvin ahkerassa käytössä. Ihan loistavat viluisina päivinä sellaisiin kenkiin, joihin ei villasukat mahdu. Vanhat ovat tummanharmaat ja kerran otin äidin kanssa puheeksi tekisiköhän työkaveri näitä edelleen. Myöntävän vastaukseni saatuani kuulin, että nämä tehdään Nalle-langasta ja tiesin heti minkä värin valitsisin. Olen ihaillut tätä Nallen Jäätelö-sävyä siitä saakka kun se tuli valikoimaan ja haaveillut, että joskus siitä vielä jotain saisin. Ohut lanka ei kuitenkaan ole tarpeeksi houkutellut tarttumaan hurjan ohuelle tuntuviin sukkapuikkoihin, joten lanka on jäänyt kaupan hyllylle. Näihin säärystimiin lankaa sopii kyllä tosi kivasti ja näistä tulikin todelliset hyvän mielen säärystimet!

Neulekone olisi kyllä aika näppärä, mutta valitettavasti sellaiselle ei ole kyllä millään tilaa. Ja pitäisihän sitä osata käyttääkin... Myynti-ilmoituksia selatessa huomaa kuinka edes myyjä ei tunne tuotettaan, ei taida olla enää kovin monella käytössä. Neulekonekuumeeseen hankinkin helpomman vaihtoehdon, jota olen muutamassa blogissa jo kahdehtinut. Viime viikolla sain oman neulemyllyn, jota toivon ehtiväni vielä testaamaan tälle keväälle. Aika hauska vempain, sen verran on pitänyt jo myllätä kuitenkin!

Uusia vanhoja aarteita ja ihana arvontavoitto

Kevätaurinko tuntuu herättäneen minutkin talviuniltaan, miten ihmeellinen vaikutus valolla onkaan! Valitettavasti se ei kuitenkaan ole tuonut helpotusta flunssaan, joka edelleen pitää tiiviisti majaansa meillä. Kun itse sain taas yskältäni nukuttua, sairastui kuopus ja valvominen jatkuu taas. Onneksi hänen tautinsa tuntuu menevän nopeampaa ohi kuin meillä aikuisilla, joten toivoa yöunien rauhoittumisesta on jo havaittavissa.

Sukulaiset tuntuvat jo tietävän ihastukseni vanhoihin esineisiin ja niitä olenkin ihanasti saanut, kiitokset vain jokaiselle minua muistaneelle! Nämä ruusukannut ovat mummoni vanhat ja ihan todella kauniit! Tiesin heti minne ne laittaisin ja niinpä olohuoneen hyllyltä saivat peltipurkit väistyä kauniiden kannujen tieltä. Olen aina ihmetellyt, että miksi ihmeessä joku kerää kukkakannuja tai soppakulhoja, eihän kukaan nyt montaa tarvitse. Nyt tiedän miksi, onhan nämä nyt aivan todella suloisia hempeine kukkineen!

Lasten lähenevät synttärit saavat aina huomion kiinnittymään olohuoneessa roikkuviin pitsipalloihin, joiden piti olla vain  synttäreiden ajaksi tehdyt koristeet kaksi vuotta sitten. En ole millään malttanut niistä luopua ja taas teen pientä surutyötä, ehkä vielä hiven jatkoaikaa?

Osallistuin Suortuva-blogissa Heli Kauhasen korvakorujen arvontaan joitain aikoja sitten ja kuinka yllättynyt olinkaan kun kuulin siinä korvakorut voittaneeni! Valinta toivomistaan koruista piti tehdä jo arvontaan osallistuessa ja nämä Puu-korvakorut ihastuttivat heti. Niissä on jotain hivenen ruusumaista, herkkää ja selkeää muotoilua. Korvakorut saadessani tiesin heti kenelle nämä olisivat juuri sopivat ja niinpä ne sai äitini kiitoksena avusta ja sukkien neulomisesta.

Kiitokset ihanasta arvontavoitosta Suortuvan Nanni ja Heli Kauhanen!

Helmikorut

Alan epäillä, että olen niistänyt viimeisetkin aivosoluni, siihen malliin on viime päivinä pää humissut tyhjää. Flunssa tuntuu olevan tiukassa eikä millään malttaisi lähteä, taitaa olla liian hyvässä hoidossa. Ihan toimettomana ei voi olla ja nämä korut valmistuivatkin flunssan ensipäivinä. Voi miten rakastankaan näiden helmikorujen tekoa, pienet värikkäät helmet ovat mitä parhainta väriterapiaa!

Valkea-kelta-musta pitkä helminauha valmistui tilauksesta ja se on aikuiselle mitoitettu yltämään rintoihin saakka. Väriyhdistelmä on ihanan raikas ja keltainen piristää kyllä kivasti. Tämän korun myötä iski kuume tehdä samanlaisia lisää, itselle ja monenvärisiä, tottakai.

Pitsikukkakoruihin käytin aiemmin tätä ohutta puuvillanarua, mutta vaihtaessani narun hieman paksumpaan, jäi tätä ohuempaa odottamaan uusia ideoita. Sitä käytin jo aiemmin avaimenperiin ja vihdoin uskalsin kokeilla myös avainkaulanauhan tekoa. Näitä näkyi ennen joulua monessakin blogissa ja niiden kuvien perusteella lähdin omaani tekemään. Niin hurja en vielä ollut, että kolmea nauhaa olisin laittanut, vaikka aika kiva olisi sekin.

Yllätys tai ei, mutta omaani valitsin pastellin sävyjä; valkeaa, liilaa ja minttua. Hivenen jäi ehkä tämä ihan ensimmäinen lyhyeksi mutta käyttöön pääsee varmasti!

Ja kun solmimisen makuun pääsin, niin en voinut lopettaakaan. Aina ei ole tarvetta avaimille, joten samoista helmistä (valkea tosin astetta isompana) valmistui pitkähkö kaulakoru. Voi pitää suorana tai kieputtaa kahteen kertaan kaulan ympäri. Ehkä hivenen liian musta ja solmuinen minun makuun, mutta täytyy kokeilla miten silmä tottuu käytössä.

Olisi kyllä ihana osata tehdä erilaisia helmikoruja "ihan oikeasti", mutta aika huonosti tuntuu mitään koruntekokursseja löytyvän. Mielelläni kuulisin vinkkejä hyvistä nettisivustoista tai videoista, helmiä jäi vielä odottelemaan lisäkokeiluja...