Koruja Vadelmatarhalle

Viime päivinä on valmistunut koruja eri väreissä ja näitä samoja talvisia sävyjä vein myös joulua ennen Oulun Vadelmatarhalle. Tummat sävyt miellyttävät omaa silmää ja ne tuntuvat olevan tällä hetkellä myös teidän tilaajien suosiossa kovasti.

Tummansinisen sävy on upea luonnossa ja päivän pienen valoisan hetken aikaan sain sen sävyn napattua myös kameralle. Tummanharmaan ja luonnonvalkean yhdistelmää voisin sanoa jo klassikoksi.

Tummien sävyjen rinnalle upeita, voimakkaita sävyjä. Syklaami ja turkoosi ovat vahvoja sävyjä ja pitsikukka-mallina erityisen näyttäviä. 

Joulun alla piipahdin Vadelmatarhalla tuotteideni kanssa joulumyyjäisissä ja kuvassa näkyykin mm. matot, joista jäi omat kuvansa muuten nappaamatta. Malli on sama tuttu kuin tiskiliinoissa, ja olen tykästynyt malliin kovasti. Kaunis, selkeä ja ilmava. Sitä on helppo muuntaa eri kokoiseksi, tehdä isompi tai pienempi versio ja malli jää helposti mieleen. Ideaa malliin hain Pinterestistä ja sovelsin mattoa tehdessä tee ja pura-menetelmällä. Hyväksi havaittu, mutta luonnetta kasvattava menetelmä...

Herkuttelijan keksitarjotin, joka tällä hetkellä huutelee tyhjyyttään. Keksitarjotin tuo aina juttelijoita paikalle, houkutteleva niin lapsille kuin aikuisille.

Vadelmatarha on nyt avannut myös Nettiputiikin  ja Minttuliinin tuotteet löydät tutusti Lähi-ja Luomupuodista.

Käsityövuosi 2015

Vuosi on taas vaihtunut ja on monen muun tapaan aika muistella mennyttä käsityövuotta. Suurimpana muutoksena ja tapahtumana toki oman toiminimen perustaminen, Minttuliini Design on ollut merkittävässä roolissa. Sen parissa työt jatkuu tänäkin vuonna, tilauksia on ihanasti jo alkuvuodelle ja hirmuisesti uusia suunnitelmia myös.

Loppuvuosi oli hyvin pehmojen täyttämä, ihania hiirulaisia valmistui useita. Nämä keltainen ja tumma violetti matkasivat sisaruksille.

Hepat oli kiva välityö hiirien välillä ja liila heppa olikin vuoden viimeinen valmistunut pehmo.

 Mitä olisi vuosimietintä ilman niitä minun nimikkotuotteita eli koruja. Näistä se koko touhu alkoi ja korujen parissa on ihana jatkaa myös alkanutta vuotta.

 Kantorepun hihnojen suojat on tuote, joka on kyllä jäänyt aivan liian vähälle huomiolle omassa mietinnässäkin. Upeina kuoseina näissä kotimaiset Liinalapsen Vanamot mätsäävien korujen kera.

Ja voi, se kaikkein suosituin koru ehdottomasti menneenä vuonna oli viiden helmen koru tummanharmailla ja luonnonvalkeilla helmillä.

 Yksi vuoden kauneimpia projekteja oli huivi anopille silkkilangasta. Oma on edelleen kesken, voisiko sen valmistuminen olla tämän vuoden tavoite...

 Välillä jotain itsellenikin, avaimenperä pitsikukkakorujen mallilla.

 Tuttinauhoja valmistui paljon loppuvuodesta, tässä tilauskoru kesältä.

 Myyntitapahtumissa suosituimpia tuotteita oli ehdottomasti ponnarit eri väreissä.

 Äitini ahkeroi pieniä lasten sukkia, joista oma suosikkini olivat nämä vaaleanpuna-valkeat ihanuudet.

 Rusettiponnarit ovat olleet niin pienten kuin isojenkin suosikkeja ja nappiponnareiden kera myyntipöydän suosikkeja.

 Itse tehdyt lahjat ovat kivoja vietäviä, tässä pienen tytön synttäripakettiin sujahtaneet herkut pupun kera.

 Kantoliinakankaista tuli ommeltua muutamia kukkaroita, mutta kyllä ne virkatut versiot edelleen enemmän omalta tuntuu.

Tiskiliinat on kiva välityö ja lahjavinkki sellaiselle, jolla on jo kaikkea. Kuinka monta kertaa sainkaan kuulla, että eihän niitä raski käyttää! Raskii niitä, käyttöön ja pesuun vain.

Loppuvuosi oli myyjäisten aikaa ja kuinka paljon niistä oppikaan! Tulossa onkin juttusarjaa omista mietteistä, vinkkejä ja muilta myyjiltä saatuja ajatuksia.

Miltä näyttääkään vuosi 2016? Paljon on uusia ideoita, vanhoja tuttuja suosikkeja ja tavoitteena on myös oman lankavaraston laihis, joka tulee varmasti näkymään blogissa. Aloitetaan punnituksilla, jota pelkään jo valmiiksi...

Ihanaa Uutta Vuotta jokaiselle ja paljon ihania lankahetkiä!

Mörköjä syövä hippo

Minulla on ollut hieman huono omatunto siitä, että olen koko syksyn virkannut pehmoja ym, mutta vain muille. Esikoinen toteaakin aina virkatessani, että ne menee "tytöille", tytöt ostaa. Joulumyyjäisissä itse myymässä ollessani olen hieman kurkkinut naapureiden pöytiin sillä silmällä että löytyisikö sieltä omille lapsille viemistä. Kun näin Naisten Joulumessuilla supersuloisia virkattuja happypotamuksia yhden jos toisenkin kainalossa, oli pakko kysyä missä niiden myyntipöytä sijaitsee. Viikonlopun päätteeksi vasta sinne ehdin, mutta vielä oli kaksi viimeistä hippoa kotia vailla. Pohdin kerran jos toisenkin kumpi hipoista meille muuttaisi, mutta lopulta ensi-ihastus voitti ja meille muutti isoäidinneliöistä tehty hippo. Hippo on tehty kuulemma jämälangoista ja oli joukon kirjavin. Ja ehdottomasti ihan supersuloinen!

Lasten ilme hipon nähdessään oli heti hyvin innostunut ja taisi sieltä Vau!:kin kuulua. Hippo on hyvin kookas ja niinpä sitä piti heti testata myös ratsastusta ajatellen. Hyvin pian hippo sai kuitenkin tärkeän tehtävän, mörköjen syönnin. Esikoinen on jo jonkin aikaa kertonut nukkumahuoneessa olevan mörköjä ja sehän on tietenkin vaikuttanut myös kaikkien muiden yöuniin... Kerroin hipon olevan ihan spesiaali hippo ja se rrrrrrakastaa mörköjen syömistä syöden niitä suureen mahaansa. Seuraavana aamuna hipon isoa mahaa yhdessä ihmeteltiin, että sinne ne kaikki möröt on menneet. Siitä lähtien on hippo nukkunut yönsä esikoisen sängyn jalkopäädyssä, peiton alla tottakai ja aluksi hipolle laitettiin oma tyynykin. Yöt on rauhoittuneet mörköjen osalta ja se on tärkeintä.

Miten muut käsityöläiset, ostatteko toisten tekemiä juttuja vaikka osaisitte itsekin saman tehdä?

Virkattu poni ja ajatuksia joulusesongista

 

Ihanaa joulun aikaa jokaiselle! Täällä on pikkuhiljaa toivuttu kiireisestä joulumyyntisesongista ja olen pitkästä aikaa tekemässä jotain omille lapsille. Olen luvannut itselleni nauttia joululomasta vielä huomisen, maanantaina on edessä paluu tilaustöiden pariin. Postauksessa mukana on joulun viimeinen tilaustyö, joka valmistui torstaina perjantain ollessa viimeinen postituspäivä... Täpärälle siis meni mutta valmiiksi tuli. Ponin ohje on Mari-Liis Lillen eli tunnetummin Lilleliisin käsialaa, löydät sen osoitteesta www.lilleliis.com. Poni on ihana tehdä, vaikka edelleen jännitän ihan hirveästi kasvon kirjailujen tekoa. Ne kun vaikuttavat lopputulokseen niin paljon.

Ponin värit on tilaajan suunnittelemat ja harmaa poni lilalla harjalla sekä hännällä on kyllä suloinen pakkaus. Vadelmanpunaiset rusetit tuovat oman ihanan lisänsä. Lankana ponissa on käytetty Novitan Miamia ja koukun koko on 2,5mm. Harmikseni uudessa värikartassa ei oikein minun makuun värejä ollut mutta onneksi vanhaa varastoa on vielä itselläni hamstrattuna.

Myyntitapahtumien vuoksi on joka paikka ollut täynnä keskeneräisiä töitä, lankakeriä, kuivumassa tai pingottumassa olevia töitä, kasseja, nyssäköitä ja myyntipöydän rekvisiittaa. Eilen aloitin päivän siivoamalla kaiken sen pois ja näin pystyy oikeasti aloittamaan siistiltä pöydältä uuden kauden. Paljon on jo ideoita uusiin juttuihin ja ajatuksena onkin tilaustöiden ohella alkaa tekemään tuotteita varastoon. Ensimmäiset jutut on jo valmistuneet ensi jouluun, ja se tuntuu kyllä hurjalle! Mutta hyvät ideat on laitettava muistiin ja parhaiten ne muistaa tekemällä muutamat mallikappaleet valmiiksi.

Nyt kuitenkin nautitaan tästä joulusta ja huomenna myös alennusmyynneistä. Ajatuksena ostaa itselle pitkästä aikaa vaatteita ja pitää ne käsityöostot omissa raameissaan. Saa nähdä miten käy!

Käsityöblogit- Joulukalenteri, 2. luukku

Käsityöblogit-ryhmä Facebookissa on yksi suosikeistani, josta joka päivä löytää ihania postauksia, uusia ideoita ja taitavia tekijöitä niiden takana. Jo toista vuotta peräkkäin ryhmässä järjestetään joulukalenteri ja kunniakseni sain 2. joulukuuta omaksi päiväkseni. Ennen joulua varmasti suurin osa kädentaitajista virkkaa, neuloo tai askartelee lahjoja pukinkonttiin urakalla ja niinpä päätinkin omassa kalenteriluukussani jakaa tekemiäni ohjeita. Ehkä näistä joku voisi löytää vielä niitä puuttuvia ideoita. Valitsin neljä hyvin erilaista ohjetta ja tässä ne ovat:

Ensimmäisenä suloiset ja herkät Cupcake-puput, jotka vilahtivat myös elokuun Avotakassa.

Toinen ohje on virkatuilla palloille, joista valmistuu niin kaulakorut kuin palloketju koristeeksi!

Pääkallo-mummo on se perheen musta lammas, erään illan hetken mielijohde, jolla tarkoitus oli osallistua Tilkku päivässä, peitto vuodessa-projektiin. Ehkä pääkallot ei kuitenkaan ollut se minun juttu, mutta moni on ohjetta sen teon jälkeen selannut. Nopea virkkaaja tekee vielä peiton jouluksi, muita kivoja ideoita voisi olla esim. tuubihuivi tai tyynynpäällinen.

Ja meille, joiden joululahjaurakointi on siinä vaiheessa, että mitä nopeampaa valmista, sen parempi, suosittelen ehdottomasti tiskiliinoja. Illassa valmistuu useampi ja pukinkontti saa kaunista, sekä käytännöllistä täytettä.

Joulukalenterin avasi eilen taitava Annukan aurinkoiset kauniilla origameilla.  Huomenna vuorossa on puolestaan VillaNanna, jonka taitoa tehdä vanhasta uutta ei voi kuin ihailla! Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä hän on keksinyt..

Myyjäiset kahdella eri asetelmalla

Lupaan, että joulun jälkeen näette muutakin kuin joulutapahtumapäivityksiä! Yhtä aikaa niin ihanaa kuin aikaavievääkin, tähän projektiin kuluu nyt kaikki vapaahetket. Tietokoneen avaan kerran viikossa ja ompelukone on hautautunut puhtaiden pyykkien alle, jotka odottelevat minua niitä viikkaamaan. Huomenna, lupaan joka päivä ja nappaan vain päällimmäiset päälle.

Ensin kuvia lauantailta:

Ja sitten siirrytään sunnuntaihin. Yön aikana mietin ja pähkäilin, miten pöytää saisi vielä entistä houkuttelevammaksi ja uudeksi myös niille, jotka tapahtumassa vierailevat molempina päivinä. Samalla asetelmalla olisi tylsää mennä kahtena päivänä, pieni ryhtiliike on aina paikallaan.

Vähemmän erilaisia tuotteita ja oikein supermäärä ponnareita, jotka ovat selkeitä asiakkaiden suosikkeja. Lauantaina ilta kului lisää ponnareita tehden, joten sunnuntaina aamun sai aloittaa runsaalla valikoimalla.

Sunnuntai oli yllättäen vilkkaampi kauppapäivä kuin lauantai, mutta tähän voi kyllä olla syynä lauantaina Oulua kiusannut vesisade. Jokainen myyntitapahtuma opettaa paljon ja mietinkin, että kunhan ehdin, niin kirjoittaisin postauksen myyjäisiin valmistautumisesta, vinkkejä myyntipöydän laittamiseen ja muuta asiaan liittyvää. Kantapään kautta opittuja ja paljon netistä haettuja vinkkejä, sekä arvokkaita kollegoiden ajatuksia. Miltä kuulostaisi?

Joulumarkkinoilla

Monessa blogissa hehkutetaan nyt Tampereen kädentaitomessuja, mutta oma tapahtumani on hieman sitä pienempi. Blogihiljaisuuden selityskin tulee samalla, sillä joulumarkkinasesonki on tänään minunkin osaltani alkanut. Illat on kuluneet tuotteita miettien ja myöskin käsityökaappeja kaivaen, tämä on hyvä aika tehdä uusia tuotteita niistä kaapin pohjalle kertyneistä aarteista.

Isäni rakensi minulle kivat korutelineet, jotka ovat ihanan keveät ja niin tyyliin sopivat. Puinen kakkuteline löytyi kirpparilta syksyllä ja siinä oli valmiiksi kiva vaaleanpunertava sävy. Tänä vuonna oli myyjäisiin helpompi lähteä valmistautumaan kuin viime vuonna ja halusinkin ehdottomasti tehdä myös myyntipöytää "minun näköiseksi". Vaaleanpunainen hattarapöytäni erottuikin joukosta kivasti ja itse olen ulkoasuun tyytyväinen. Seuraavissa tapahtumissa minun pitäisi vain mahtua pienemmälle pöytäpinta-alalle, joten haastetta tulee olemaan...

Pieniä puuhelmiä olin varannut ihan muuhun projektiin mutta kuten monesti, suunnitelmat muuttuvat matkalla ja alkuperäinen idea jäi vaille toteutusta. Helmet muuttuivat ihaniksi herkkukoruiksi, joiden sisällä on kuminauha. Jokainen koru on erilainen, sillä tein näitä täysin fiiliksen mukaan. Ihanaa puuhaa, näitä täytyy tehdä kyllä lisää!

Kukkaroita olen tehnyt niin napeilla kuin pitsiliinoillakin, pitsinen versio on ehdottomasti oma suosikkini. Kehykset olen ommellut kiinni kukkaroon läpinäkyvällä siimalla, joka lupaa viiden kilon kestävyyden. Kestää siis kolikon jos toisenkin.

Trikookuteista virkkasin muutaman maton ja niin rakastuin tuohon vaaleanpunaiseen sävyyn! Trikookuteiden huono puoli on monesti siinä, ettei juuri samaa sävyä ole helppo saada lisää ja niinpä nämäkin matot ovat niin suuria kuin kudetta vain riitti. Solmujen määrä näissä kerissä oli kyllä aivan valtava ja välillä niiden kanssa meinasikin mennä hermo. Samaa kudetta en ehkä siis ostaisi lisää vaikka sävyt niin kivoja ovatkin.

Rusettiponnarit pääsivät uudelle telineelle, jonka löysin kymmenellä eurolla puutarhapuolen poistosta. Ihan täydellinen näille, pieni kooltaan pöydällä ja taittuu kätevästi säilytykseen. Kannattaa siis pitää silmät auki mitä erilaisemmissa paikoissa, koskaan ei tiedä mitä löytää. Pallovalot virittelin tuomaan joulutunnelmaa, jota saa kyllä vesisateisessa Oulussa hakea.

Vaaleanpunainen unelmani kokonaisuudessaan, houkuttelisiko pöytä sinut luokseen?