Mörköjä syövä hippo

Minulla on ollut hieman huono omatunto siitä, että olen koko syksyn virkannut pehmoja ym, mutta vain muille. Esikoinen toteaakin aina virkatessani, että ne menee "tytöille", tytöt ostaa. Joulumyyjäisissä itse myymässä ollessani olen hieman kurkkinut naapureiden pöytiin sillä silmällä että löytyisikö sieltä omille lapsille viemistä. Kun näin Naisten Joulumessuilla supersuloisia virkattuja happypotamuksia yhden jos toisenkin kainalossa, oli pakko kysyä missä niiden myyntipöytä sijaitsee. Viikonlopun päätteeksi vasta sinne ehdin, mutta vielä oli kaksi viimeistä hippoa kotia vailla. Pohdin kerran jos toisenkin kumpi hipoista meille muuttaisi, mutta lopulta ensi-ihastus voitti ja meille muutti isoäidinneliöistä tehty hippo. Hippo on tehty kuulemma jämälangoista ja oli joukon kirjavin. Ja ehdottomasti ihan supersuloinen!

Lasten ilme hipon nähdessään oli heti hyvin innostunut ja taisi sieltä Vau!:kin kuulua. Hippo on hyvin kookas ja niinpä sitä piti heti testata myös ratsastusta ajatellen. Hyvin pian hippo sai kuitenkin tärkeän tehtävän, mörköjen syönnin. Esikoinen on jo jonkin aikaa kertonut nukkumahuoneessa olevan mörköjä ja sehän on tietenkin vaikuttanut myös kaikkien muiden yöuniin... Kerroin hipon olevan ihan spesiaali hippo ja se rrrrrrakastaa mörköjen syömistä syöden niitä suureen mahaansa. Seuraavana aamuna hipon isoa mahaa yhdessä ihmeteltiin, että sinne ne kaikki möröt on menneet. Siitä lähtien on hippo nukkunut yönsä esikoisen sängyn jalkopäädyssä, peiton alla tottakai ja aluksi hipolle laitettiin oma tyynykin. Yöt on rauhoittuneet mörköjen osalta ja se on tärkeintä.

Miten muut käsityöläiset, ostatteko toisten tekemiä juttuja vaikka osaisitte itsekin saman tehdä?

Virkattu poni ja ajatuksia joulusesongista

 

Ihanaa joulun aikaa jokaiselle! Täällä on pikkuhiljaa toivuttu kiireisestä joulumyyntisesongista ja olen pitkästä aikaa tekemässä jotain omille lapsille. Olen luvannut itselleni nauttia joululomasta vielä huomisen, maanantaina on edessä paluu tilaustöiden pariin. Postauksessa mukana on joulun viimeinen tilaustyö, joka valmistui torstaina perjantain ollessa viimeinen postituspäivä... Täpärälle siis meni mutta valmiiksi tuli. Ponin ohje on Mari-Liis Lillen eli tunnetummin Lilleliisin käsialaa, löydät sen osoitteesta www.lilleliis.com. Poni on ihana tehdä, vaikka edelleen jännitän ihan hirveästi kasvon kirjailujen tekoa. Ne kun vaikuttavat lopputulokseen niin paljon.

Ponin värit on tilaajan suunnittelemat ja harmaa poni lilalla harjalla sekä hännällä on kyllä suloinen pakkaus. Vadelmanpunaiset rusetit tuovat oman ihanan lisänsä. Lankana ponissa on käytetty Novitan Miamia ja koukun koko on 2,5mm. Harmikseni uudessa värikartassa ei oikein minun makuun värejä ollut mutta onneksi vanhaa varastoa on vielä itselläni hamstrattuna.

Myyntitapahtumien vuoksi on joka paikka ollut täynnä keskeneräisiä töitä, lankakeriä, kuivumassa tai pingottumassa olevia töitä, kasseja, nyssäköitä ja myyntipöydän rekvisiittaa. Eilen aloitin päivän siivoamalla kaiken sen pois ja näin pystyy oikeasti aloittamaan siistiltä pöydältä uuden kauden. Paljon on jo ideoita uusiin juttuihin ja ajatuksena onkin tilaustöiden ohella alkaa tekemään tuotteita varastoon. Ensimmäiset jutut on jo valmistuneet ensi jouluun, ja se tuntuu kyllä hurjalle! Mutta hyvät ideat on laitettava muistiin ja parhaiten ne muistaa tekemällä muutamat mallikappaleet valmiiksi.

Nyt kuitenkin nautitaan tästä joulusta ja huomenna myös alennusmyynneistä. Ajatuksena ostaa itselle pitkästä aikaa vaatteita ja pitää ne käsityöostot omissa raameissaan. Saa nähdä miten käy!

Käsityöblogit- Joulukalenteri, 2. luukku

Käsityöblogit-ryhmä Facebookissa on yksi suosikeistani, josta joka päivä löytää ihania postauksia, uusia ideoita ja taitavia tekijöitä niiden takana. Jo toista vuotta peräkkäin ryhmässä järjestetään joulukalenteri ja kunniakseni sain 2. joulukuuta omaksi päiväkseni. Ennen joulua varmasti suurin osa kädentaitajista virkkaa, neuloo tai askartelee lahjoja pukinkonttiin urakalla ja niinpä päätinkin omassa kalenteriluukussani jakaa tekemiäni ohjeita. Ehkä näistä joku voisi löytää vielä niitä puuttuvia ideoita. Valitsin neljä hyvin erilaista ohjetta ja tässä ne ovat:

Ensimmäisenä suloiset ja herkät Cupcake-puput, jotka vilahtivat myös elokuun Avotakassa.

Toinen ohje on virkatuilla palloille, joista valmistuu niin kaulakorut kuin palloketju koristeeksi!

Pääkallo-mummo on se perheen musta lammas, erään illan hetken mielijohde, jolla tarkoitus oli osallistua Tilkku päivässä, peitto vuodessa-projektiin. Ehkä pääkallot ei kuitenkaan ollut se minun juttu, mutta moni on ohjetta sen teon jälkeen selannut. Nopea virkkaaja tekee vielä peiton jouluksi, muita kivoja ideoita voisi olla esim. tuubihuivi tai tyynynpäällinen.

Ja meille, joiden joululahjaurakointi on siinä vaiheessa, että mitä nopeampaa valmista, sen parempi, suosittelen ehdottomasti tiskiliinoja. Illassa valmistuu useampi ja pukinkontti saa kaunista, sekä käytännöllistä täytettä.

Joulukalenterin avasi eilen taitava Annukan aurinkoiset kauniilla origameilla.  Huomenna vuorossa on puolestaan VillaNanna, jonka taitoa tehdä vanhasta uutta ei voi kuin ihailla! Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä hän on keksinyt..

Myyjäiset kahdella eri asetelmalla

Lupaan, että joulun jälkeen näette muutakin kuin joulutapahtumapäivityksiä! Yhtä aikaa niin ihanaa kuin aikaavievääkin, tähän projektiin kuluu nyt kaikki vapaahetket. Tietokoneen avaan kerran viikossa ja ompelukone on hautautunut puhtaiden pyykkien alle, jotka odottelevat minua niitä viikkaamaan. Huomenna, lupaan joka päivä ja nappaan vain päällimmäiset päälle.

Ensin kuvia lauantailta:

Ja sitten siirrytään sunnuntaihin. Yön aikana mietin ja pähkäilin, miten pöytää saisi vielä entistä houkuttelevammaksi ja uudeksi myös niille, jotka tapahtumassa vierailevat molempina päivinä. Samalla asetelmalla olisi tylsää mennä kahtena päivänä, pieni ryhtiliike on aina paikallaan.

Vähemmän erilaisia tuotteita ja oikein supermäärä ponnareita, jotka ovat selkeitä asiakkaiden suosikkeja. Lauantaina ilta kului lisää ponnareita tehden, joten sunnuntaina aamun sai aloittaa runsaalla valikoimalla.

Sunnuntai oli yllättäen vilkkaampi kauppapäivä kuin lauantai, mutta tähän voi kyllä olla syynä lauantaina Oulua kiusannut vesisade. Jokainen myyntitapahtuma opettaa paljon ja mietinkin, että kunhan ehdin, niin kirjoittaisin postauksen myyjäisiin valmistautumisesta, vinkkejä myyntipöydän laittamiseen ja muuta asiaan liittyvää. Kantapään kautta opittuja ja paljon netistä haettuja vinkkejä, sekä arvokkaita kollegoiden ajatuksia. Miltä kuulostaisi?

Joulumarkkinoilla

Monessa blogissa hehkutetaan nyt Tampereen kädentaitomessuja, mutta oma tapahtumani on hieman sitä pienempi. Blogihiljaisuuden selityskin tulee samalla, sillä joulumarkkinasesonki on tänään minunkin osaltani alkanut. Illat on kuluneet tuotteita miettien ja myöskin käsityökaappeja kaivaen, tämä on hyvä aika tehdä uusia tuotteita niistä kaapin pohjalle kertyneistä aarteista.

Isäni rakensi minulle kivat korutelineet, jotka ovat ihanan keveät ja niin tyyliin sopivat. Puinen kakkuteline löytyi kirpparilta syksyllä ja siinä oli valmiiksi kiva vaaleanpunertava sävy. Tänä vuonna oli myyjäisiin helpompi lähteä valmistautumaan kuin viime vuonna ja halusinkin ehdottomasti tehdä myös myyntipöytää "minun näköiseksi". Vaaleanpunainen hattarapöytäni erottuikin joukosta kivasti ja itse olen ulkoasuun tyytyväinen. Seuraavissa tapahtumissa minun pitäisi vain mahtua pienemmälle pöytäpinta-alalle, joten haastetta tulee olemaan...

Pieniä puuhelmiä olin varannut ihan muuhun projektiin mutta kuten monesti, suunnitelmat muuttuvat matkalla ja alkuperäinen idea jäi vaille toteutusta. Helmet muuttuivat ihaniksi herkkukoruiksi, joiden sisällä on kuminauha. Jokainen koru on erilainen, sillä tein näitä täysin fiiliksen mukaan. Ihanaa puuhaa, näitä täytyy tehdä kyllä lisää!

Kukkaroita olen tehnyt niin napeilla kuin pitsiliinoillakin, pitsinen versio on ehdottomasti oma suosikkini. Kehykset olen ommellut kiinni kukkaroon läpinäkyvällä siimalla, joka lupaa viiden kilon kestävyyden. Kestää siis kolikon jos toisenkin.

Trikookuteista virkkasin muutaman maton ja niin rakastuin tuohon vaaleanpunaiseen sävyyn! Trikookuteiden huono puoli on monesti siinä, ettei juuri samaa sävyä ole helppo saada lisää ja niinpä nämäkin matot ovat niin suuria kuin kudetta vain riitti. Solmujen määrä näissä kerissä oli kyllä aivan valtava ja välillä niiden kanssa meinasikin mennä hermo. Samaa kudetta en ehkä siis ostaisi lisää vaikka sävyt niin kivoja ovatkin.

Rusettiponnarit pääsivät uudelle telineelle, jonka löysin kymmenellä eurolla puutarhapuolen poistosta. Ihan täydellinen näille, pieni kooltaan pöydällä ja taittuu kätevästi säilytykseen. Kannattaa siis pitää silmät auki mitä erilaisemmissa paikoissa, koskaan ei tiedä mitä löytää. Pallovalot virittelin tuomaan joulutunnelmaa, jota saa kyllä vesisateisessa Oulussa hakea.

Vaaleanpunainen unelmani kokonaisuudessaan, houkuttelisiko pöytä sinut luokseen?

Pitsimäiset siivousliinat, arjen luksusta!

Ballerinahiirien jälkeen on kiva tehdä välillä jotain ihan muuta ja tiskiliinat onkin kiva välityö. Muokkasin vähän aiempaa mallia ilmavammaksi ja kevyemmäksi, ja liina on nyt hivenen suurempi. Mallissa on jotain samaa kuin juhannusruusussa, jota myös katselin "sillä silmällä" sen mattona keikkuessa meidän keinutuolin alla. Näiden kanssa lähdin ihan hifistelylinjalle ja pingotin kaikki huolellisesti ennen kuvaamista. Vaikka tämä työ meneekin melkein hukkaan ensimmäisessä pesussa, on se kuitenkin vaivan arvoinen kun liinaa katsoo näin uutena. Pitääkin ottaa seuraavia tehdessä kuva vertailuksi, mitä pingotus liinoille tekee.

Vaaleanpunainen liina on ihan oma suosikkini, niin hempeä, suloinen ja kaunis! Aika erikoisia adjektiiveja kun kuitenkin puhutaan liinasta, jolla puhdistetaan likaa... Minä olen näitä käyttänyt nykyään myös pölyjen pyyhinnässä kevyesti kostutettuna ja siistinyt myös ikkunoita lasten sormien jäljistä. Toimii paljon paremmin kuin ennen käyttämäni mikrokuituliinat eikä ole samalla tavalla sähköinen. Siivoaminen ei ole minun lempipuuhaa ja jos sitä voi helpottaa kauniilla siivousliinalla, niin näiden tekeminen on vaivan arvoista.

Siivousliinani löydät tällä hetkellä Aittaputtiikilta sekä joulunajan myyjäisistä. Tänä vuonna niitä on neljät varattuna ja en ehkä vielä tiedä mihin olen pääni pistänyt. Viime vuonna suuri stressi oli jo niistä yksistä ja siihen liittyviä valmisteluja seurattiinkin blogissa ahkerasti.

Huomaan tekeväni tuotteita paljon omien värimieltymysteni mukaan myös myyntiin, mutta toisaalta onhan ehkä luonnollista, että tuotteet ovat tekijänsä näköisiä. Kun päivät ovat lasten kanssa oikeaa hurlumheita painimatseineen, uhmaraivareineen ja syömälakkoineen, on ihana saada iltaisin lasten nukahdettua uppoutua hempeään värimaailmaan. Ehkä se on jonkinlainen rauhoittumiskeino, ilman virkkaamista ei samanlaista rauhoittumisen tunnetta tule.

Lapset ovat aloittaneet avoimen kerhon pari kertaa viikossa ja mietinkin, että olisikohan tässä hyvä idea muistaa sekä kiittää ohjaajia joulun aikaan. Lapsille on kyllä sattuneet aivan ihanat kerhotädit, joten heidän muistamisensa olisi varmasti myös lapsille kiva kokemus.

Tilauskoruja sekä hinta-asiaa

On pakko myöntää, minusta on tullut vähän huono korujen kuvaaja. Liian usein huomaan vasta korut postiin viedessäni, että unohdin kuvata kokonaan! Yritän parantaa ongelman ennen kuin siitä ehtii muodostua tapa, ongelman myöntäminenhän on ensimmäinen askel kohti parantumista.

Tummanharmaan ja luonnonvalkean yhdistelmä viiden helmen korussa on edelleen yksi suosikeista, joita tilataan säännöllisesti.

 Omenanvihreä Pitsikukka on kuin tuulahdus keväästä!

Vaaleanpunainen koru perhosella on todella suloinen valinta ja ihana myös juhlakäyttöön. Kaunis valinta esim. ristiäisiin!

Yksi haastavimmista sävyistä kuvata minulle on nämä lilan eri sävyt. Kerrankin voin olla melkein tyytyväinen, sillä tässä kuvassa olen päässyt jo aika lähelle todellista värisävyä. Tumma lila Pitsikukka on kyllä niin kaunis, herkkä mutta näyttävä.

Korujen hintoihin on tehty pientä tarkistusta ja uudet hinnat astuvat voimaan heti. Uudet hinnat ja korujen tilausohjeet voit tarkistaa joko blogin Korupuodista tai Facebookin Kuvakansiosta tai Perusmalleista.