torstai 7. huhtikuuta 2016

Suunnitelmia syksylle ja kiva tapahtuma oululaisille bloggaajille

Täällä suunnitellaan jo ensi syksylle uusia tuulia ja juuri laitoin kouluhakemuksen toiveena voivani parin vuoden päästä sanoa olevani artesaani! Mikä ihana unelma se olisikaan, mutta vielä joutuu hetken odottelemaan tietoa tulenko valituksi opiskelemaan. Keväälle on myös tiedossa työkokeilu käsityöliikkeessä ja se tulee varmasti näkymään myös blogissa, sillä olemme jo suunnitelleet kivaa tapahtumaa järjestettäväksi käsityöbloggaajille Oulun seudulle. Mikäli haluat jo osoittaa kiinnostusta osallistumiseen, laita minulle sähköpostia omenapuunvarjossa@gmail.com niin pidän sinut ajantasalla kun tapahtuman tarkat tiedot alkavat olla selvillä.

Viime päivät ja viikot ovat kuluneet kauheassa tohinassa ja hullunmyllyssä, eikä lasten alkava päivähoito ja oma työkokeilu tuo varmasti yhtään helpotusta kiireeseen. Virkkaamiseen on ollut harmittavan vähän aikaa, mutta jospa tilanne tästä nyt hetkeksi tasoittuisi kun suunnitelmat alkavat selkiytyä. Cupcake-pupu valmistui tilaustyönä ja olihan taas ihana tehdä tällainen pitkästä aikaa! Pupu on kyllä niin suloinen ja hieman ujo kurkkiessaan kupin sisältä. Cupcake-pupun ohjeen löydät täältä.

Aikuisten pitkät helminauhat ovat uusin suosikkini ja pupun kanssa tilaukseen pääsi koru sävyissä pinkki, musta ja valkea. Helmien kanssa leikkiminen on ihanaa, kuin pientä väriterapiaa iltaisin!


Meillä on täällä pieni karvainen hoitolapsi viikon hoidossa ja onhan se ihana saada tuo oma karvainen lapsi edes hetkeksi kotiin <3 Tekee hyvää myös esikoisen orastavalle koirapelolle ja minullakin on toiveena päästä lenkkeilemään ihan rauhassa, "niin kuin silloin ennen".

2 kommenttia:

  1. Jee, jotain tällaista on allekirjoittanut kovasti oottanu, kun noita etelän blogitapaamisjuttuja on ollu taas viime aikoina esillä :)

    VastaaPoista
  2. Blogitapaamiset on aina niin ihania, niitä odottaa innolla.
    Meillä lapset pelkäsivät ennen koiria ihan kuollakseen. Kaikki lähti siitä kun esikoista puri ystäväni koira. Jostain syystä pelko tarttui myös sisareen ja siinä olikin soppaa kerrakseen. Aina oli haastavaa mennä minnekään kylään jos siellä oli koiria kun lapset ihan tosissaan hysteerisenä pelkäsivät.
    Kun eläkkeelle jäänyt äitini hommasi koiranpennun niin siitä lämpeneminen alkoi pikkuhiljaa vaikka alku olikin lapsilla takkuinen . Nyt tytär rakastaa ihan hurjana koiria.

    VastaaPoista