Pitsiä repun muodossa

Täydellisen, sekä kantajalle että kannettavalle sopivan isomman kantorepun metsästys on ollut viime viikkojen tavoitteena, sillä standard-kokoinen Tula oli jäänyt kuopukselle ulkovaatteissa jo turhan naftiksi. Katselin tätä Lenny Lambin taaperokokoista reppua jo heidän verkkokaupastaan ja se itseasiassa oli jo kerran ostoskorissakin, mutta kuitenkin peräännyin. Repusta oli vaikea löytää tietoa ja käyttökokemuksia, joiden perusteella tehdä ostopäätöstä. Pitsikuosinen reppu jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen ja kun näin repun ilmestyvän myyntiin käytettynä, oli ostopäätös selvä.

Ensivaikutelma repusta oli positiivinen, reppu tuntui hyvin kevyelle ja siinä on todella kauniit ommel-muotoilut. Repun kuosi on Nougat Lace ja heidän myyntikuvaansa verraten reppu on sävyltään hivenen tummempi. Pitsiä rakastavalle kuosi on täydellinen ja niin kaunis, ehdottomasti kaunein näkemäni reppu!

Olkahihnat ovat pehmusteiltaan kevyet ja ohuet mutta leveät, ja näitä epäilin eniten reppua hankkiessani. Olen tykästynyt Tulan todella paksuisiin, muhkeisiin olkahihnoihin ja pelkäsin, että reppu painaisi saman tien hartioihin. Leveät olkaimet ovat kuitenkin kivan liinamaiset ja jakavat painon leveälle alueelle.

Leveä vyötäröpaneeli on myös pehmusteltaan ohut, mutta muotoilultaan minulle nätisti istuva. Leveys tuo myös tukevuutta ja varsinkin ison kannettavan kanssa on mukavaa, kun lapsen paino jakautuu tasaisesti.

Paneeli on leveydeltään juuri sopiva vaatekokoa 86 käyttävälle kuopukselle ja paneeliin on helppo saada hyvä peppupussi. Kuvassa näkyy hyvin repun jalansuiden todella leveät, pitkälle tulevat jalkatoppaukset, jotka tuovat muuten kevyeen paneeliin tukevuutta. Toppaus tukee jalkaa koko reiden alueelta, mutta on silti pehmeä ja hyvin mukautuva.

98-vaatekokoa käyttävälle esikoiselle paneelin leveys ei enää riitä polvitaipeesta toiseen mutta asento on silti ergonominen. Reppu olisi varmasti parhaimmillaan juuri 86-92 -vaatekoossa, mutta lyhyemmillä kantoajoilla menee varmasti vielä isommallakin. Isomman kannettavan kanssa ei ole enää niin tärkeää, että repun paneeli yltää täysin polvitaipeesta toiseen kunhan asento pysyy hyvänä ja lapsella on mukava olla. Jos kantoajat kuitenkin ovat pidempiä ja käyttöä on enemmän, on toki isompi, sopivampi reppu aina mukavampi molemmille.

Esikoinen viihtyi repussa niin hyvin, että nojaili selkääni pikku kakkosta katsellen. Isokin lapsi kaipaa läheisyyttä, ja vaikka häntä kannetaan enää vähän, niin mielellään tulee vielä kyytiin, joskus pienellä lahjonnalla. Esikoinen kävelee todella mielellään ja pitkiäkin matkoja, mutta reppuvaihtoehto tulee helpottamaan liikkumista varsinkin reissuilla, kun ei tarvitse rattaita ottaa varalle mukaan. Hänelle hankin toisen, hieman tätä isomman repun, mutta kyllä tässäkin repussa häntä tarvittaessa kantaisi.

Repun yksi iso plussa on se, kuinka pieneen tilaan sen saa mahtumaan ja kuinka kevyt se on. Varsinkin näin taaperoiden kanssa, jolloin reppu ei ole koko ajan käytössä vaan matkaa esim. laukussa on pieneen tilaan pakattavuudesta aina etunsa.

Olen nyt kokeillut reppua kahtena päivänä molempien lasten kanssa ja ja todella ihastunut siihen. Tässä yhdistyy minulle Wompatin liinamaisuus ja Tulan tukevuus, ja on kyllä kova kilpailija minulle niiden rinnalle. Kantotuntuma on todella mukava ja oikein odotan, että pääsen tätä testaamaan pidemmällä kantoajalla!

Kuvissa näkyvä huppari on muuten se Aitalta hakemani Iloisen Kettuliinin hupputunika, eikö ole ihan täydellinen yhdistelmä pitsimäisen repun kanssa!