Lisää Lacea ja pientä asustemallailua

Kantovälinevarastoni on aika hyvin uudistunut viime viikkojen aikana ja vain Tulan pitkä liina on pysynyt muiden vaihtaessa kotia uusien, sopivampien tieltä. Pitäisikin ottaa pinokuva, en edes muista koska viimeksi olen sellaisen napannut. Kantamistarpeiden muuttuessa selkeä tarve oli pikaliinalle, johon saisi lapsen nopeasti kyytiin lyhyeksi kantoajaksi ja myös nopeasti pois. Minulla on muutamakin rengasliina käynyt, mutta sitä täydellistä, joka houkuttelisi myös käyttämään, ei ole löytynyt. Voitte jo kuvasta arvata, että Lace-pinon kasvatus jatkui rengasliinan muodossa. Löysin tämän vieläpä edulliseen hintaan käytettynä facebookin kantovälinekirppikseltä, joten Lace-kuosihuuman noustessakin voi hyvällä tuurilla omansa sieltä löytää. Tarkemmin liina on Lenny Lambin Vanilla Lace, 60% puuvillaa ja 40% bambua. Liina on ihanan pehmeä ja siinä on kaunis kiilto, eikä oranssi raitakaan minua tässä onnistu häiritsemään. Ja voi miten pieneltä melkein kaksivuotiaskin näyttää painautuessaan rintaa vasten liinan kyydissä <3

Liina ei ole paksu ja on ehkä hivenen liukas, joten se kulkee hyvin renkaissa. Olen jo mallaillut renkulaa myös kaulaliinaksi, eihän tätä raski kaapissa pitää vaikkei joka päivä käyttöä olisikaan.

Kuopuksen lisäksi pääsi myös pupu kyytiin, kun otin myyntikuvia Didymoksen Lisasta. Tästä piti ommella pehmoeläimiä, mutta enhän minä raski näin ihanaa liinaa leikellä ja kirppareiltakin on kangas jos toinenkin tarttunut matkaan... Liinassa on todella herkulliset värit ja minulle se tuo aina mieleen Polarn O. Pyretin raitakuosit ja erityisesti ne muutamat ihanat vauvan haalarit, joita kuopuksella oli. Lisa vilahtaa myös muistelujen lomassa ja nyt tuntuu jo hassulle nähdä kuopus tutti suussa, vaikka vielä hetki sitten ilman ei ollut hetkeäkään jos sai itse valita.

Monesti kantajien keskuudessa jutellaan aiheesta onko liinat äidin vai lapsen asusteita. Meillä ne on valittu äidin mieltymysten mukaan ja lapset ovat mielellään olleet niin mustan kuin vaaleanpunaisenkin liinan kyydissä. Samaa mietiskelyä kohtaan usein myös korujen tilauksien yhteydessä. Varsinkin poikalasten äidit miettivät korun värejä, valitako ne lapsen sukupuolen vai omien mieltymysten mukaan ja tällaisessa korussa ne voi hyvin yhdistää. Minä suosittelen aina valitsemaan ne värit, jotka itseä miellyttää koska näin on myös varmaa, että koru pääsee käyttöön. Korun värit voi valita myös mätsäämään lempiliinaansa ja Lisan kanssa korusta oli hauska tehdä sukupuolisensitiivinen, sopimaan niin pojalle kuin tytölle ja erityisesti liinaan.

Väreinä korussa on liinasta napatut sävyt vaaleansininen, omenanvihreä, laivastonsininen, vaaleanpunainen ja pinkki. Nauha on rauhallinen tumma sininen sopimaan liinan tummansiniseen pohjasävyyn.

Meillä on ollut pari päivää aikamoista hulinaa ja se on näkynyt myös lasten levottomina yöunina. Olen luvannut itselleni mennä ajoissa nukkumaan, mutta saapa nähdä miten tässä taas käy... Nyt nauhoitusten pariin ja myynti-ilmoitusta naputtelemaan, ihanaa viikonloppua!