Kuin paita ja peppu

 

Tänään olikin erityisen kiva päivä, kun aamupäivä vietettiin hoplopissa ja illalla leikittiin pihalla pyöräretken päätteeksi. Niin kaunis syksyinen ilma ilman viime päivien vesikuuroja ja kovaa tuulta, näitä lisää! Noita pieniä seuratessa ei voi kuin todeta, että vaikka pieni ikäero voi olla vanhemmille raskas, on se varmasti lapsille myös suuri rikkaus. Vaikka joskus varmasti harmittaakin jakaa vanhempien huomio, harvoin on kuitenkaan näkynyt mustasukkaisuutta. Monesti ne harmit ja lohdun tarpeet vain sattuvat yhtä aikaa ja silloin on vain mietittävä äkkiä, kuinka napata toinen syliin kun toisessa kainalossa on jo yksi lapsi.

Kun kuopus syntyi, oli esikoinen muutamaa päivää vaille 1v 2kk. Ihan pieni itsekin vielä ja jo isoveli. Ensimmäinen puoli vuotta meni nopeasti, mutta päivä kerrallaan. Jottei arki olisi käynyt liian tylsäksi, myimme silloisen rivitalokotimme ja muutimme uuteen kotiin ennen kuin kuopus oli täyttänyt 6kk. Pesänrakennusvietti taisi siis vaivata vielä synnytyksen jälkeenkin... Seuraava puolivuotinen oli jo helpompi, arkeen alkoi tulla rytmiä ja päivä päivältä pojista oli enemmän seuraa toisilleen. Nyt kun kuopus on pian 1,5-vuotias ja esikoinen 2,5v., alkaa välillä tulla jo olo kuin kolmannella pyörällä. Lapsista on kasvanut kiinteä parivaljakko, parhaat ystävät, jotka jakavat niin nukkumahuoneen, lelut kuin eväätkin. Esikoinen huolehtii, että kuopuskin saa omansa, ilman ei saa jäädä.

Pieni ja iso <3 Aina ei pysy kamera vauhdissa mukana kun kaksikon touhuja yrittää kuvata, vauhti kun on melkoinen ja tilanteet on sekunnissa muuttuneet. Kaksosiksikin heitä on luultu, kokoero tasoittuu pikkuhiljaa. 

Esikoisen hurjastellessa potkupyörällään, matkasi kuopus taas iltalenkin repussa. Herkästi palelevalle lapselle ehdottomasti parempi paikka kuin vaunut ja pysytään huomattavasti paremmin esikoisen vauhdissa mukana kuin tuplarattailla. Kuopusta reppuun asetellessa peilin edessä täytyi kyllä todeta, että jonnekin se minun pieni vauvani on hävinnyt ja tilalle on todellakin tullut taapero. Edessä kantaessa hän tuntuu vielä kovin pienelle ja liinaan käpertyessään tuntuu kuin kantaisi edelleen sitä puolivuotiasta.

Hippaleikin päätteeksi heittäydyttiin maahan makaamaan ja nauramaan, kivaa oli! Arki kahden lapsen kanssa on vauhdikasta ja niitä kuuluisia Vaiheitakin kaksinverroin. Tällä hetkellä meillä asuu yksi uhmaikäinen ja yksi hampaita tekevä, joten elämä todellakin on välillä vuoristorata-ajelu ylä- ja alamäkineen. On toisaalta hauska huomata, että vaikka lapset ovatkin monessa asiassa hyvin erilaisia keskenään, niin suuttumisnopeus on kyllä yhtä nopea!

Tilaustöitä ja uusia malleja koruille

Tilaustöitä ja uutta kevyttä kukkakorumallia, niin ihania ja erilaisia väriyhdistelmiä. Kukkakoru on selkeästi suosituin malli tällä hetkellä ja se on myös oma suosikkini.

Ystäväpiiriin syntyneen tyttövauvan inspiroimana syntyi uusi korumalli, jossa on tuttu kukkarengas, jota reunustavat pienet puiset helmet. Kevyempi, hempeämpi malli pitsimäisillä väreillä sopii kauniisti myös maalaisromanttisen ystävälle. Luonnonvalkoinen koru jää omaan käyttöön, vaaleanpuna-luonnonvalkea pääsee korupuodin puolelle etsimään uutta kotiaan.

Ja ei kahta ilman kolmatta, kimppaan liittyi vielä oranssi-luonnonvalkoinen versio, joka tuo mieleeni aivan hillan kukan.

Joskus joku yksinkertainen asia odottelee tovin koukulle pääsyään, tämä rengasmalli odotteli tilaustöistä taukoa päästäkseen tekemään ensiesiintymisensä. Virkatut puuhelmet kera päällystämättömän puurenkaan, tällainen kaunokainen piiloutuu virkatun kukan alle. Kaunis sellaisenaankin, ei kaipaa piilottelua!

Minusta on ihanaa, kun tilaatte juuri omaan makuunne sopivia koruja ja toivotte omia malleja toteutettavaksi. Oikeassa reunassa niistä yksi, jossa sekoiteltu kolmen helmen korun mallia sekä tehty pelkistetty päällystetty rengas. Rakastan tuota syklaamin sävyä, niin upean hehkuva!

Nyt taas tilaustöiden pariin, jotta korut pääsevät mahdollisimman pian uusille omistajilleen!

Ruskaretki, ja kuinkas sitten kävikään

Sen piti olla viikon mittainen ruskaretki Ylläksen maisemissa, meidän perheen tämän vuoden yhteinen lomamatka. Retkeilyä, makkaranpaistoa, keinumista varmasti Suomen komeimmalla paikalla olevalla leikkikentällä Yllästunturin juurella ja laatuaikaa isovanhempien kanssa.

Mutta sairastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Kuopukselle nousi loman kolmantena päivänä hyvin nopeasti kuume ja seuraavana päivänä paikallisen lääkäriaseman kautta saimme lähetteen Rovaniemelle. Kuumetta oli tässä vaiheessa 39.5C eikä minkäänlaisia flunssan oireita. Rovaniemellä vietimmekin sitten kuopuksen kanssa kolme päivää osastolla ihastellen ensilunta ikkunan takaa. Kuinka hirveää oli katsoa hyvin kipeää lasta, joka parahti itkuun joka kerta, kun huoneen ovi aukesi peläten taas uutta verikoetta tai tutkimusta. Ensimmäiset päivät nesteytys meni päässä olevan tipan kautta, ennen kuin vointi alkoi kohenemaan ja maito sekä ruoka alkoi taas maistua. Eilen pääsimme kotiin, jonne muu perhe oli palannut jo muutamaa päivää aemmin.

Kantoliina oli hänelle turvapaikka, jossa käytännössä asui ensimmäiset päivät sairaalassa oli sitten hereillä tai nukkui. Pyysi liinaan aina itse, liina oli selvästi hänelle turva sairaalaan pelottavuutta vastaan. Liinassa nukkuva kuopus sai paljon positiivista kommentointia hoitohenkilökunnalta, se oli ainoa paikka, jossa hänellä oli hyvä olla. Liina toimi myös peittona ja sairaalasängyn reunapehmusteena kuopuksen nukkuessa yönsä minun vieressäni.

Iso kiitos Rovaniemelle lastenosasto 9:lle, jossa huolehdittiin ihanasti niin kuopuksesta kuin äidistäkin! Ja niitä ruskaretkiä kyllä tulee uusia, nyt tärkeintä on, että antibiootti purisi loppuun asti hyvin ja vointi ei enää uudelleen huononisi.

Ostosterapiaa

Täytyy myöntää, koko päivän kestävä shoppailu on rankkaa ja mieli tekisi ottaa samanlainen riippukeinu käyttöön kuin esikoisella oli keväällä. Oululaisilta ei varmaan ole jäänyt huomaamatta, että Zeppeliinissä alkoi tänään loppuviikon kestävä hintamyrsky. Polarn O. Pyretin ja Metsolan tarjoukset on aina tarkistettava ensimmäisenä lehdestä, ja niiden ovien taakse on myös ensimmäisenä aamulla ehdittävä. Tarjouksia metsästävät äidit ovat nopealiikkeisiä, joten jos omansa tarjouksista haluaa, ei hitaudella voittoa tässä kamppailussa tule. Illalla kävimme vielä kenkäostoksilla keskustassa, mikä on meille melkein kuin turistina omassa kaupungissa oloa, kun yleensä ostosreissuilla suuntana on aina Zeppelin. Lasten kanssa liikkuessa se vain on kätevin vaihtoehto kun (melkein) kaikki tarvittava löytyy saman katon alta.

Tämän päivän tarjouksena Polarnilla olivat peruspaidat ja koska raitapaita on minulle sama kuin hengitys toiselle, oli ensimmäinen polarn o. pyretin versio itselleni saatava.  Se on niin pehmoinen, ihana ja kestävän oloinen, ihan varmasti lempipaitoja jo nyt ennen ensimmäistäkään käyttökertaa. Ja mikä parasta, sain valita kaksi kokoa normaalia pienemmän paidan ja se jos mikä piristää aina! Mukaan tarttui myös kaksi huivia lapsille (=äidille), joista olen haaveillut siitä asti kun näin tämän Oi Mutsi Mutsin Muhkea Po.P-rusetti -postauksen. Polarn O. Pyret on kyllä ihana liike ja fiksusti suunniteltu niin, että myös lapset viihtyvät hyvin. Junarata ja tunnelit takaavat sen, että tekemistä riittää ja hauskaa on, joskus jopa niin kivaa, että sieltä lähdetään itkun kanssa pois...

Metsola ei petä koskaan, varsinkaan alelaareillaan, joiden luona oli tunkua heti kymmenen jälkeen. Esikoinen (ja äiti) rakastaa Metsolan joustofrotee-paitoja ja ensimmäinen löytyikin alelaarista hetkessä. Verkkokaupan puolella olin ihastunut siniraitaiseen alennuksessa olleeseen paitaan, mutta niitä ei kaupassa näkynyt. Iso kiitos Metsolan työntekijälle, joka ruuhkaisenakin päivänä etsi paidan tiedot koneelta ja haki tuotteen varaston puolelta. Kotona ostoksia tutkiessamme esikoinen ilmoitti heti, että froteepaidat ovat hänen, joten asiakas oli hyvin tyytyväinen!

Minä, sinä ja hän- blogin uusimmassa postauksessa vilahtaa tuttu koru ihanissa kuvissa, käyhän kurkkaamassa!

Suuri marjastaja ja hänen laulava apulaisensa

 

Edellisellä marjanpoiminta-reissulla aikuisilla oli käytössä marjapoimurit mutta esikoinen keräsi marjoja käsin. Kun Halpa-Hallissa huomasimme lasten sammakkopoimurin ja näytimme esikoiselle, oli hän heti sitä mieltä, että se otetaan. Ja pitihän sitä sitten käydä kokeilemassa toki. Tekniikka oli heti hallussa, selvästi oli seurannut mitä aikuiset olivat tuollaisilla tehneet. Riemu oli suuri, kun ensimmäinen marja kolahti poimurin pohjalle ja kertyi sinne muutamia muitakin tarkoin valikoiduista paikoista. Ilmeisesti sormin kerääminen oli kuitenkin mukavampaa, kun hän päätti hetken puolukoita kerättyään antaa poimurin pois ja keräsi mieluummin mustikoita käsin.

Sammakon kitaan marjoja sai myös käsin laitettua, jos ei muuten tuntunut kitaan uppoavan. Ja tulihan siihen kotimatkalla kerättyä ne kivetkin, tottakai....

Herkullisia isoja puolukoita olisi metsä pullollaan niitä tarvitseville, meillä alkaa pian olla pakkanen marjoja täynnä.

Kuopus kulki metsäreissun jälleen Tulassa ja selästä kuuluikin iloista lauleskelua pitkin matkaa. Hän on nyt innostunut Fröbelin palikoiden Vauvahai-laulusta ja laulaa sitä omilla sanoillaan leikkien sormilla mukana lukemattomia kertoja päivässä. Fröbeleiden keikalle on ehdottomasti päästävä kun seuraavan kerran tännepäin tulevat, meillä löytyy kaksi niin innokasta fania.

Ajatus oli kuvata tänään lastenhuoneen uutta ilmettä, mutta ehkäpä maltan vielä hetken ja ompelen vielä verhot ensin. Nukkumahuoneen teemaksi tulossa viidakko, ja värimaailma tulee olemaan hyvin erilainen kuin muualla talossa. Toiveena siis lapsille pitkiä päiväunia, että olisi aikaa ompelulle!

Helppoa käsityötä väsyneelle

Viime viikolla tuli tehtyä lähes täysi työviikko "oikeissa töissä" ja lyhyeksi jääneet yöunet tuntuvat edelleen univelkana. Niinpä käsityöltäkin kaipaa helppoutta, jotain kevyttä missä ei tarvitse ajatella tai laskea. Mikäpä muukaan se voisi siis olla kuin isoäidinneliö-huivi kolmion mallisena! Samaa porskuttelua ees taas, kunhan keskikohdan huomaa ja reunassa malttaa kääntyä, niin hyvä tulee. Reunaan ajattelin virkata piparkakkureunan tai muun vastaavantyylisen tuomaan vähän pehmeyttä ja häivyttämään isoäidinneliön perusulkomuotoa.

Lanka on heräteostos Lankamaailmasta, Cewecin Marino softia. Olen tainnutkin jo moneen kertaan mainita, että akryylilangat ei kuulu suosikkeihini mutta tämä on kyllä tosi mukavan tuntoista virkattavaa. Ei narise, kuten moni muu kokeilemani akryylilanka ja isolla koukulla virkattuna ei tarvitse edes pienestä säikeiden erottumisesta harmitella. Väri sai nappaamaan kerän mukaan, ihania vaaleanpunaisen, harmaan ja ruskean sävyjä.

Keskeneräisiä töitä on taas kertynyt useita, mutta en ota niistä stressiä. Valmistuvat kun valmistuvat ja sitä tehdään mitä tekee mieli. Nyt virkkuuksien pariin ennen kuin Nukkumatti vie mennessään!

Työn ja vapaa-ajan yhdistäminen

Kun aamulla puhelimen herätyskello soi 5.30, ei tarvitse miettiä miten aikansa käyttää kun lapset illalla nukahtaa... Eilen olin jopa niin fiksu, että jo ennen ensimmäistä työvuoroa maltoin mennä heti lasten nukahdettua nukkumaan ja unta kertyi normaaliin työaamua vastaiseen yöhön verrattuna 1,5h enemmän! Mutta mikä siinä on, että aina tuntuu kuin se nukkuminenkin olisi jostain pois ja tässä tapauksessa nimenomaan siitä omasta harrastusajasta. Kädet syyhyäisi jatkamaan kesken olevia käsitöitä mutta silmät ja järki sanoo, että uni olisi paljon tärkeämpää. Näin jopa viime yönä unta villasukkien tekemisestä, ehkä tätä tautia sanotaan jo neuloosiksi?

Joka aamu ei kuitenkaan mennä töihin, vaan laitetaan mies yksin kauppaan ja touhutaan me muut mieluummin ulkona. Eräänä aamuna käytiin hurjastelemassa hiekkamäkeä pitkin, tässä oli joskus leikkikenttä mutta nyt on vain hiekkainen mäki jäljellä. Vaihteleva maasto on hyvää harjoitusta tasapainolle ja pyörän hallintataidolle.

Ostin lapsille fb:n kirpparilta Manymonthsin luomupuuvillaiset kypärälakit ja on ihan tosi hyvä kypärän alla! Ja ihan vahingossa toinen on lähes täysin samanvärinen esikoisen puvun vetoketjun sekä vuoren kanssa, joten tyylipisteetkin mätsäävistä tuotteista kerätty samalla. Taas kysyn itseltäni, että miksi en keksinyt tätä aikaisemmin vaan tungin kypärän alle trikoiset lörppäpipot, jotka kypärän alle yhdistettynä aikaansaivat vain hikoilevat päät ja huonosti asettuvan kypärän.

Meidän toinen lähileikkipuisto uusittiin tänä kesänä ja siellä on nyt viihdytty muutoksen jälkeen hyvin. Ennen sieltä puuttui kokonaan liukumäki ja puisto oli hyvin pimeä, kuin metsän keskelle olisi vain nakattu muutama lasten leikkiväline. Nyt se on valoisampi ja avarampi, mutta valitettavasti monesti hyvin hiljainen. Taitavat omakotitaloalueen lapset leikkiä mieluummin omilla pihoillaan leikkipuistojen sijaan.

Omalla pihalla on levitelty multakasaa (myös pikkuveljen päälle...) ja aloiteltu syyspuuhat haravoinnin merkeissä. Lapsia seuratessa on jännää huomata luontaiset erot toimintatavoissa. Siinä missä esikoinen pysyy aina seisoma-asennossa touhuamassa ja kovasti häärimässä, syventyy kuopus herkemmin rauhallisemmin istumaan ja touhuten tarkkailee menoa.

Kuopuksen lempipuuhaa pihalla on keinuminen sekä leikkimökissä ruuan laittaminen. Meillä ei sääntöjä hiekan kuskaamisesta ole ja lapset ovat saaneet rauhassa tuoda myös hiekkaa ruokaleikkeihinsä. Jos ei ulkona saa sotkea, niin missä sitten ja liiat säännöt sekä kiellot ovat vain ahdistavia. Kun sisällä joutuu monesti kieltämään ja rauhoittamaan menoa, on itsellenikin rentouttavampaa, että ulkona saa touhuta vapaammin.

Esikoinen tuli kädestä pitäen hakemaan, että hänestä täytyy ottaa tässä kuva. Istui useammassa kohdassa maahan kaadetun lipputangon päällä ja käänsi aina kasvot poispäin tässä samassa asennossa. Hänestä on tullut tarkka valitsemaan itse kuvauspaikka, äidin valitsema tausta ei aina enää kelpaa. Joskus paikka on vähän hakusessa ja kuuluu vain muminaa "ei ei ei" ja sopivan paikan löytyessä iloinen "Siinä!". Ja kun hyvä paikka löytyy, niin haluaa myös poseerata valitsemallaan tavalla ja odottaa (tosin vain hetken), että saan otettua kuvan. Villervallan fleecetakki on ihana kevään alelöytö Metsolasta ja esikoisellekin niin rakas, että menisi varmasti nukkumaankin se päällään, jos vain saisi. Tähtikumpparit on toinen suuri rakkaus, mutta valitettavasti niissä on potkupyöräilyn jäljiltä reiät molemmissa kärjissä, joten vedenpitävyys on hävinnyt aikaa sitten.

Viikonloppu kuluu työn merkeissä, joten villasukat saavat nyt hetken kutoutua vain unissa ja yritän kovasti panostaa nukkumiseen.

Lehtivinkit hakusessa

Lapsena ja nuorena rakastin kirjojen lukemista, luin monta kirjaa viikossa ja nenä oli kiinni kirjassa aina kun mahdollista. Lasten synnyttyä en ole lukenut kuin yhden, Vuoden mutsin ja senkin loppuun saattaminen meinasi tehdä tiukkaa. Yksinkertaisesti iltaisin lasten mentyä nukkumaan ei vain enää jaksa syventyä kirjan pariin, lukeminen tuntuu liian raskaalle ja keskittymistä vaativalle puuhalle. Sen sijaan lehtiä tykkään lukea ja nauttia kauniista kuvista.

Unelmien talo ja koti on tullut minulle pian pari vuotta ja se on ehdottomasti minulle "omin" sisustuslehdistä. Tämän lehden myös aina säästän tulevia ideanhaku-aikoja varten.

Meidän perhe on uusi tuttavuus, tämän tilalla tuli melkein kolme vuotta Vauva-lehti. Koska vauva-aiheet eivät ole meillä enää ajankohtaisia, halusin jonkun vähän isompien lasten vanhemmille tarkoitetun lehden. Kaksplussaa ostin muutaman irtonumeron mutta minun makuuni se on aivan liian levoton ulkoasultaan. Ihan varma en ole onko Meidän perhekään se tämän hetken juttu, paljon aiheita on, jotka eivät meidän lapsia kosketa vielä moneen vuoteen mutta taaperoikäisten omaakaan lehteä ei ole.

Kiva käsityölehti on ollut hakusessa ja lehtihyllyä selatessani löysin viime viikolla Mollie Makes-lehden. Lehti on englanninkielinen sisältäen mm. pieniä ompeluprojekteja, virkkauksia, sisustusta käsityötyyliin ja mukana tulee aina pieni diy-lahja. Todella mukavan oloinen lehti, irtonumeroltaan tosin aika arvokas 9,90€ mutta tarkoituksena tehdä pientä hintavertailua ja tarkistaa miten onnistuisi tilaus Suomeen.

Mutta kaipaisin tähän lehtikavalkaadin vielä jotain uutta. Ei haittaisi vaikka se löytyisi myös kirjastojen valikoimasta, niin säästyisi ostamisen vaivalta ja rahanmenolta. Kivat lehtivinkit otan siis mielellään vastaan!

Virkkauksien vastapainoksi tartuin pitkästä aikaa sukkalankaan ja aloitin tekemään itselleni ohuita sukkia. Lankana Novitan Nalle, jonka toivon kovasti sopivan herkälle iholleni. En tiedä onko ero väreissä vai langan koostumuksessa kerien välillä mutta joitakin Nallesta ja 7 veljestä-langoista tehtyjä sukkia pystyn pitämään jopa paljaalla iholla ja toisia ei pysty pitämään edes toisen sukan päällä... Langan väritys on kuitenkin niin ihana, että riskillä langan ostin ja toivon, että tämä kerä minulle sopisi. Lankamaailma tosin mainosti sukkamarkkinoita ja minulla on suuri epäilys, että suunta johtaa sinne vielä tämän viikon aikana.

Alkanut viikko aloitettiin taas marjapuuhilla, talveksi iso annos puolukoita noudettuna marjapuuron keittoa varten!

Metsässä aamuin illoin

Mitkä tehopäivät takana, tältä viikonlopulta ei ole touhua puuttunut! Perjantaina olin aamun töissä ja illalla haettiin polttopuut talvea varten. Kivaa hyötyliikuntaa ja ihana jo fiilistellä talven pakkasia sekä leivinuunin tuomaa lämpöä. Lauantai-päivä vietettiin myyntipuuhissa Suurkirpparilla ja illalla jatkettiin taas pihan laittoa. Näin ensimmäisen talossa asutun kesän jälkeen on huomannut, mitä pihalta kaipaa ja mikä siellä on turhaa, joten kukkapenkkejä on hävitetty ja tontin reunusta siistitty. Tänään vietettiin rauhallisempaa lepopäivää ja päivä pyhitettiin metsäseikkailuille.

Aamun pyöräretkellä huomattiin kuinka lähimetsän mättäät oli aivan punaisenaan puolukkaa ja ei tietenkään mitään keräysastiaa mukana! Ei siis auttanut kuin kävellä vain ohi ja luvata itsellensä tulla illalla uudestaan paremmalla varustuksella. Potkupyörä isommalle ja kantoreppu pienemmälle on paras vaihtoehto tällaiselle lenkille, rattaiden kanssa ei tuonne olisi ollut asiaa. Kuopus oli todella väsynyt ja metsän hiljaisuus alkoi jo tässä vaiheessa tehdä tehtäväänsä...

Ja sinnehän se sitten nukahti, tässä ollaan jo melkein kotona. Onneksi wompatissa on kiinteä unituki, koska muuten se ei olisi varmasti ollut matkassa. Hupun sai hyvin nukkuvalle tueksi ja reilu takakenoinen pään asento muuttui tuetummaksi. Yritin houkutella unista lasta nojaamaan selkääni vasten, mutta laihoin tuloksin. Tämä oli kai hänen mielestään se mukavampi vaihtoehto...

Esikoinen potkupyöräili useamman kilometrin lenkin aamulla, en olisi ikinä uskonut, että jaksaa niin pitkän matkan kulkea. Syli oli koko ajan lepovaihtoehtona, mutta pitkään sai odottaa ennen kuin väsy iski ja sylipyyntö tuli.

Nukkuva kuopus takana ja lohtua pienen kaatumisen jälkeen hakeva esikoinen sylissä, painoa lapsilla yhteensä n. 25kg. Tasapainottavat toisiaan tällä tavoin ja kantaminen on yllättävän helppoa. Kantoväline edessä kannettavalla helpottaisi kummasti, mutta hyvin menee näinkin lyhyen matkaa kunnes lohdun tarve on täytetty.

Illalla lähdettiin uusi reissu ja haettiin ensimmäinen satsi marjoja. Mies keräsi puolukoita, minä mustikoita ja esikoinen samaan kippoon puolukoita. Kuopuksen keskittyessä marjojen syöntiin, oli esikoinen mieluummin apuna marjojen poiminnassa. Puolukoista keitin jo vispipuuroa ja samalla reissulla kerätyt mustikat päätyivät piparipohjaiseen mustikkapiirakkaan sekä iltapalarahkaan. On ne vain niin hyviä!

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana taisi kuopus ajatella, ja pysytteli mieluummin polkujen lähettyvillä kuin seurasi meitä pidemmälle.

Ja taas mennään! Kyllä maistui iltapala koko porukalle päivän ulkoilujen jälkeen, ainoa harmi taisi lapsille olla kun ei sisällä paljon leikkiä tänään ehditty. Mutta vielä tulee sadepäiviä, nyt nautitaan syksyn ensihetkistä.

Villahulluus

Kuopus on oikea vilukissa mitä tulee ulkoiluun ja siksi meillä luotetaankin villaan vaatemateriaalina. Hän nukkuu päiväunensa aina ulkona ja on päästä varpaisiin merinovillaan puettuna. Villa on siinäkin mielessä hyvä materiaali, että se antaa anteeksi myös pienen liikapukemisen. Villa hengittää ja lapsen hikoillessa villavaatteissa ei vaate mene koskaan märän ja kylmän tuntoiseksi kuten puuvillaisten vaatteiden kanssa kävisi.

Tällaisissa vaatteissa kuopus tälläkin hetkellä ulkona nukkuu. Alimmaisena on polarn o pyretin merinovillainen body sekä housut, käsissä on minun tekemät silkki-merinovillasukat (lapaset pitäisi aloittaa ettei tarvitse veljen sukat käsissä nukkua...) ja jaloissa alimmaisena ruskovillan sukat ja niiden päällä muutama ilta sitten valmistuneet tosi paksut villasaappaat. Päässä on Manymonthsin kypärälakki ja päällimmäisenä mummon tekemä paksu villahaalari. Haalari alkaa käydä jo pieneksi, se on esikoiselle tehty ihan vauvana ja palvellut siis useamman talven jo. Onneksi uusi on jo odottamassa!

Saappaat tein kaksinkertaisella langalla Dropsin Big Merinosta, koukulla 6.5. Crochet Rain Boots-ohje ihanasta Repeat Crafter Me-blogista, kannattaa kurkata muitakin ohjeita. Nämä valmistuivat yhdessä illassa ja onnistuin tekemään helppoon ohjeeseen virheen jos toisenkin. Onneksi molemmissa tossuissa on samat virheet, joten ovat silti keskenään samanlaiset...

 

Varren kahvat on minusta ihana yksityiskohta tässä mallissa. Ostin kuopukselle talvea varten Stonzit ja nämä menevät myös hyvin niiden alle paksuksi lämmikkeeksi. 

Tarkkaa silmäilyä saappaat ei kestä, mutta pääasia on, että jalkaan sopivat hyvin ja ovat todella lämpimät sekä konepestävät. 

Luottotuote meillä on ehdottomasti Manymonthsin kypärälakki. Lämmin ja malliltaan aivan loistava! Vaikka kuinka lapsi pyörii ja hyörii, pysyy lakin pitkät lipareet varmasti puvun sisällä. Tätäkin on pesty jo monesti, käytössä nyt kolmatta talvea ja voisi myydä vielä hyväkuntoisena, pinta ei ole edes nyppyyntynyt.

Kukkakoru tilaustyönä

 

Tilaustyönä viime yönä valmistui musta-harmaa kukkakoru mustalla nauhalla. Värimaailmaan sain vihjeet, muuten vapaat kädet toteutukseen. Hetken mietinnän jälkeen oma visio oli valmiina ja mustaa raikastamaan valitsin vaaleaa harmaata. Tämä sopisi hyvin myös omaan korukokoelmaan sekä värimaailmaan ja näyttää kivalle myös raitapaidan kanssa!

Merkkiuskollinen ostoksilla

 

Vietettiin tänään miehen kanssa laatuaikaa kahden kesken mummin ja ukien toimiessa lastenvahtina, ja minnekäs muualle olisimme suunnistaneet kuin kirpparille (ja viikon ruokaostoksille). Yleensä lasten kanssa kierrokset ovat todella nopeita, joka pöydän tutkiminen monisatapöytäisellä kirppareilla ei kuulu lasten suosikkiharrastuksiin... Minun keskittyessä vaatteiden etsintään, mies etsi leluja. Ja mitä hän löysikään! Fisher-Pricen Little People-sarjaan parkkitalo sekä paloasema, hintaa yhteensä 10€! Lasten ilmeet olivat näkemisen arvoiset nämä nähdessään, leikki oli samantien käynnissä.

 

Olemme keränneet kyseistä sarjaa kirppareilta aktiivisesti n. kuukauden verran ja leikkikokoelma alkaa olla jo aika komea. Hahmoja ja eläimiäkin löytyy korillinen, ripoteltuna pitkin asuntoa tottakai... Takana oleva lentokenttä on joululahja ja edessä oleva pieni traktori peräkärryineen alelöytö, muuten kaikki on kirppareilta löydettyjä. Maatila löytyi edellisessä reissulla, ja pienen puhdistuksen jälkeen se on kuin uusi! Minun unelmani olisi löytää sarjaan kuuluva keltainen koulubussi, mutta eiköhän sekin vielä vastaan tule. Olen tykännyt tästä sarjasta jo pitkään ja nyt on ihana kerätä sitä omille lapsille. Ja vielä kivempaa on kerätä sarjaa kirppareilta, jolloin jokainen uusi osa sarjaan tuntuu todelliselle löydölle. Maatila on ostamistamme sarjan kallein osa 10€, muuten kaikki ovat olleet max. 6€/kpl. Näille olisi kiva keksiä joku oma leikkipaikka, oikea Little People-kylä!

Me&I:n vaatteista olen tykännyt, mutta normaalihintaisena en ole niitä raskinut ostaa koskaan. Nämä löytyivät tänään kirpparilta. Pinkki pupupaita on ystävän tytölle, vihreä pitkähihainen ja traktoripaita kuopukselle ja bussipaita esikoiselle. Kaikki todella hyväkuntoisia ja kuoseiltaan niin lasten suosikkeja! Ja hinnaltaan kaikki yhteensä yhden normaalihintaisen t-paidan verran, ei voi olla kuin tyytyväinen aamuiseen kierrokseen.

Kerätäänkö teillä jotain lasten leikkisarjaa?