Huovutetut villasukat ja menovinkki Oululaisille

 

Syksyn myötä saapuneet sateet ja hämäryys ovat tuoneet todellisen haasteen kuvaamiselle ja moni asia odottelee vähän valoisampaa päivää päästäkseen kameran ikuistamaksi. Tänään uhmasin kuitenkin sadetta ja tuulta ja kävin kuvaamassa eilen valmistuneet sukat vesisateessa. Lapset katselivat miehen kanssa ikkunan takaa kun äiti häärää villasukkien kanssa märällä nurmikolla. Onneksi meillä ei ole kuin yhdellä naapurilla näköyhteys takapihalle...

 

Sukkien varsi on baby alpakkaa ja huovutettu teräosa jotain villaa, jota myytiin Lankamaailman merinovillahyllyn oikeassa alanurkassa (eli suomeksi vyöte hukkui jonnekin välille Oulu-Ylläs-Rovaniemi). Rakastan noita ruskean eri sävyjä, ihan täydelliset syyssukkiin.

Mutta se mikä ei ole täydellinen, lähellekään, on tuo varsi. Huovuttui pahasti koneessa, vaikka pitäisi olla konepesun kestävää villaa. Harmittaa tosi pahasti, se kun menetti myös aika paljon korkeuttaan. Myyjän kanssa langat valittiin juuri kyseisiin sukkiin, nämä olivat minulle ensimmäinen huovutuskokeilu. Minulla on samaa lankaa vielä esikoisen sukkiin, ja mietinnässä nyt, että pitääkö kokeilla huovutusta eri tavalla vai hankkia täysin uusi lanka varsiin.




Ihanat sadepisarat ja naapurin pihalta meille lennelleet vaahteran lehdet.




Sukat pääsevät viluvarvas-kuopukselle päiväunikäyttöön Stonzien kanssa käytettäväksi, pienestä ylimääräisestä huopumisesta huolimatta ovat juuri täydellisen sopivat tällä hetkellä. Ohje omasta päästä sovellettuna (ja vain kerran purettuna!), pitkälti perusvillasukan kaavaa noudattaen.

Huomenna ja sunnuntaina on kädentaitomessut Oulussa ja sinnehän on heti aamulla suunnattava. Ostoslista jo kirjoitettuna ja mieli avoinna heräteostoille, voisiko paremmin viikonlopun aloittaa!