Kun ulkona oleminen ei olekaan kivaa

 

Viime talvena kuopus nukkui vielä paljon päiväuniaan ulkoiluaikaan ja yleensä ulkoilun loppuvaiheilla heräili valmiina lähtemään sisälle. Silloin mietin, että ihanaa, ensi talvena hänkin jo kävelee ja leikkii ulkona. Mutta kuinkas sitten kävikään... Minulla on lapsi, joka ei viihdy ulkona lumessa vaan istuu hangessa kitisten, roikkuen vaunuissa lenkin jälkeen, että nosta takaisin tai nostaa kädet pystyyn "syliin nyt!". Koska minulla on myös lapsi, joka rakastaa ulkoilua, ei yhtälö ole oikein toimiva. Kuvassa kuopus selkäkyydissä tulassa, mutta yhdistelmä toppavaatteiden päälle toppavaatteinen lapsi ei ole se kätevin vaihtoehto. Tarkoituksena on myös kerhoilla talvella lyhyen matkan taittuessa kävellen, ja myös siihen halusin muuta ratkaisua kuin yhden pukemista inhoavan ja toisen uhmaversion pukemista täysiin toppavaatteisiin puolentoista tunnin välein. 

Kuva lainattu Kantaen-verkkokaupasta

Kätevin ratkaisu tarpeisiin tuntuu olevan kantotakki, jonne alle mahtuisimme sekä minä, että kuopus. Hän saisi olla sylissä (selässä repussa/liinassa) ja me pääsisimme esikoisen kanssa touhuamaan ulos (tai tekemään vaikka ne lumityöt...). Kun näin Kantaen-Anun laittaneen fb-sivuilleen ennakkovaraus-mahdollisuuden seuraavaan Liliputi Mama Coat erään, oli päätös tehty. Tämä on ehdottomasti parhaimman näköinen kantotakki, mitä olen nähnyt! Softshellia, joka on lempparimateriaaleja ulkovaatteissa, takki on malliltaan pitkä ja sen oloinen, että sitä voisi oikeasti käyttää myös ilman lasta kyydissä. Kuoseja mietin pitkään, yksi ihana vaihtoehto olisi Folk tale, jonka kuosinen Tula-reppu minulla on joskus ollut:

Kuva lainattua Kantaen-verkkokaupasta

Mutta oranssia vierastavana päädyin kuitenkin hieman omannäköisempään Lavenderingiin:

Kuva lainattu Liliputin sivuilta

Nyt vain pitäisi malttaa odottaa takkia pari viikkoa ja toivoa, että valitsemani koko olisi oikea ja takki minulle yhtä sopiva, kuin sen toivon olevan!

Karkkia, karkkia!

Ihania karkkikoruja valmistunut tilaustöinä, näiden tekemisen lomassa ei voinut olla haaveilematta värikkäästä, herkullisesta irtokarkkipussista!

Mintunvihreässä nauhassa pinkit ja mintunvihreät helmet.

 Turkoosissa nauhassa puurengas sekä turkoosit ja valkeat helmet.

Vasemmalla mustassa nauhassa mintunvihreä, pinkki ja vaaleansininen helmi, ja oikealla jo ylempänä jo näkynyt pinkki-mintunvihreä viiden helmen koru.

Olen saanut ihania viestejä koruja tilanneilta ja haluan vielä kiittää kaikkia suloisista kuvista ja ihanista käyttökokemuskertomuksista. Olette ihania <3

Sisustamista suurella sydämellä

 

Näin idean Pinterestissä (uusi paras ystäväni iltanukutuksien aikaan) virkatusta sydämestä, joka oli tehty värikkäistä langoista ja laitettu oveen roikkumaan. Idea oli pakko toteuttaa, mutta enemmän minun tyyliin. Sydän omalla ohjeella muutamaa ohjetta mukaillen ja lankana ihana uutuus Novitan suomivilla. Suomivilla on värjäämätön, 100% villalanka, joka tuo juuri sen sopivan ripauksen vanhan ajan joulutunnelmaa ja rouheutta sydämeen.

Jouluksi sydämen voi pukea puna-valkoraidalliseen juhla-asuun.

Lastenhuoneeseen tai kevätsesonkiin silkkinauhaa (minun on pakko hakea vaaleanpunaista, ihan pakko!)

Ja minulle, pitsien suurelle ystävälle, sydän pukeutuu luonnollisesti pitsinauhaan. Haaveenani on sisustaa kotia mahdollisimman paljon pienillä, itse tehdyillä käsitöillä ja erityisesti nyt joulun lähestyessä tämä haave vain kasvaa. Harmittavasti vain tunnit vuorokaudessa ei lisäänny samaan tahtiin uusien toteutettavien ideoiden kanssa, mutta yritän lohduttaa itseäni, että onhan tässä vielä aikaa...

Pehmeä unikaveri ja huolten kuuntelija

Olen osallistumassa joulumyyjäisiin kuun lopulla korujen kanssa, mutta halusin sinne myös jotain muutakin myytävää. Olen aiemmin tehnyt muutaman virkatun pöllöavaimenperän ja niistä idea lähti kehittää ohje reilusti suurempaan pöllöön. Ja niin syntyi Virkku-pöllö! Kooltaan hän on n. 15cm eli juuri sopivan kokoinen pieniin käsiin ja kainaloihin. Pöllö on pehmoinen ja pullea, lankana käytin näihin Novitan Miamia ja virkkasin koukulla nro 3.

Valkoinen pöllö oli ensimmäinen koekappale, valmistui pääosin lasten leikkejä vahtiessa ja viimeistelyt tein tuttuun tapaan yöllä lasten mentyä nukkumaan. Silmää vinkkaava humoristinen tapaus oli tämä kaveri ja niin mukava tehdä, vaikka ohje vielä hurjasti hakusessa olikin. 

Eilen illalla pöllö sai tumman sävyisen ja lempeästi hymyilevän ystävän. Hieman muuttelin mallia pään ja silmien osalta, ja myös nokasta tein pienemmän ja sävyltään kirkkaan kiiltävän oranssin.

Pöllöissä näkyy uskomaton ero myös siinä, kuinka omaan käteen sopivalla koukulla on suuri merkitys lopputulokseen. Valkoinen pöllö on tehty perusmallisella, kapealla virkkuukoukulla ja musta pöllö Knitpron ergonomisella versiolla. Jälkimmäinen istui heti paremmin käteen ja tekeminenkin oli sujuvampaa. Ja ero näkyy myös työn jäljessä, musta pöllö on tiiviimpi ja kauniimpi pinnaltaan. 

Virkut toivottavat ihanaa tiistaita! Tänne on luvattu illaksi runsasta lumisadetta, joten toivottavasti huomenna päästään taas lumihommiin lasten kanssa.

Kuumetta ja helmiä

 

Pyhäinpäivä ei tänä vuonna poikennut muista viime päivistä, sillä ärhäkkä kuumetauti valtasi talon jo puolessa välin viikkoa. Ensin sairastui esikoinen ja kuopus seurasi pari vuorokautta myöhemmin perässä. Molemmilla korkea 40 asteen kuume, jota ei edes särkylääkkeillä meinattu saada tippumaan. Nyt jo voiton puolella, molemmilla kuumeeton päivä (vai pitäisikö koputtaa puuta...) ja yskä alkaa tulla tilalle. Kipeää kuopusta viihdytetty liinassa, liinana uusin hankinta Tula Mockingbrd Plum.

Mockingbird on keskipaksu liina, kudonta on tiheä ja liina on sidottavuudeltaan helppo. Hyvin jaksaa kantaa kymmenkiloista kuopusta, itse käytän tällä nelosen liinalla yleensä sidontana perusreppua. On minun ainoa reppuliina ja pääsee varmasti aktiivikäyttöön kun miehen isäkuukausi loppuu, ja meidän arki taas alkaa.

Esikoinen pääsi tänään jo aamulla hetkeksi ulos, kun eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä ja me sillä aikaa kuopuksen kanssa siistittiin paikkoja katsoen samalla fröbelin palikoita. Fröbelin palikat on kuopuksen lemppareita ja valehtelematta olemme nähneet viimeisten päivien aikana heidän konserttitaltiointinsa n. 15 kertaa päivässä. Kuopukselle riittää, että se soi koko ajan taustalla ja hän voi sillä aikaa leikkiä muualla. Mutta samantien kun kuuluu lopputunnari, nousee sormet pystyyn ja käy komennus kaukosäätimelle laittamaan video alusta.

Yöllä on sitten tehty töitä, eli tilauskoruja. On hassua huomata, kuinka toivotut värit menevät aalloissa. Aiemmin syksyllä toivottiin paljon vaaleanpunaisia koruja, sen jälkeen eniten meni turkoosia ja petroolia ja nyt suosituimpia tuntuvat olevan luonnonsävyt. Pikkuhiljaa myös joulu alkaa olla ihmisten mielissä ja ensimmäiset punaiset tilaustyökorut on tehty. Malleista suosituimpia ovat kukkarengas ja kolmen helmen koru, lapsille valitaan useimmiten perhosmalli.

Joululahjavalvojaiset, Villasukat

Tänään on 55 yötä jouluaattoon ja sen kunniaksi ajattelin aloittaa blogissa joululahjavalvojaiset. Minulla on tavoitteena tehdä tänä vuonna joululahjoja myös itse ja tiedän tämän olevan monen muunkin suunnitelmissa. Haluan nyt omalta osaltani heittää korteni kekoon ja vinkkailla ideoita sekä ohjeita niistä käsitöistä, joita itse tulen paketoimaan tänä jouluna.

Ja mikä muukaan voisi aloittaa vinkkisarjan kuin tuttu ja turvallinen villasukka. Sitä kantapään tekoa ei kannata pelätä, hyviä vinkkejä kuvasarjoineen löytyy netistä. Itse olen tehnyt perussukia mm. Novitan sukka-lehden ohjeilla ja kuvankin viimeistelyä vaille valmiit sukat on tehty kyseisen lehden ohjeella. Lankana 7 veljestä, kestää sitten kunnon saapaskäyttöäkin ja on tarpeeksi lämmin.

Pienille varpaille lempisukkamallini on junasukat, joita on tullut tehtyä sekä omille, että toisten lapsille. Yksi idea paleleville pikkuvarpaille on myös huovutusterälliset sukat, joista postasin täällä. Perussukan ohjeella onnistuu nämäkin, joten eivät vaadi erityisosaamisia.

Taitavalle (tai rohkealle ja kunnianhimoiselle) löytyy ihania pitsimalleja, polvisukkia, nilkkasukkia, tossuja yms. yms. Ja jos villasukkien teossa kaipaa vertaistukea, yksi hyvä paikka siihen on Voihan villasukka-ryhmä Facebookissa.

Löytyykö lukijoista villasukkia ahkeroivia tonttuja ja millaiset sukat sinä pakettiin sujautat?

Muistot seinälle ja kuvankäsittelypohdintaa

 

Jotkut asiat vaatii pitkän ajan toteutuakseen ja meillä tämä heikkous tuppaa olemaan kuvien teettäminen. Kiitos ifolorin kuvatarjouksen ja lähestyvän isovanhempien vierailun, jonka myötä ikean tuotevalikoima oli tilattavissa suoraan kotiin asti, sain viimein teetettyä jo keväällä kuvatut 1- ja 2-vuotiskuvat sekä perhekuvat. Taulujen sijoituspaikkaa miettiessäni tuli huomattua, että ehjää, isompaa seinäpinta-alaa on kodissamme todella vähän. 

Tekstitarrat siirsin tyhjälle seinälle, jotta kuvat pääsivät huoneen parhaalle paikalle. 

Kaamosvalot (kiitos Annamaria Pikkukuutti-blogista ihanasta sanasta) hiipii pikkuhiljaa jokaiseen huoneeseen, mutta toivat kyllä niin ihanaa tunnelmaa näihin sateisiin päiviin.

 

Vaikka tykkäänkin syksystä, niin suuren haasteen se tuo kyllä kuvaamiselle ja näidenkin kuvien myötä iskee hirmuinen tarve tutustua kuvankäsittelyyn. Tähän asti olen tyytynyt vain pienentämään kuvan alkuperäistä kokoa, joten paljonkin olisi varmasti kuville tehtävissä. Kaipaisinkin vinkkejä helpoista ja ilmaisista kuvankäsittelyohjelmista, joten paljastathan minullekin mikä on sinun salainen aseesi kauniiden kuvien aikaansaamiseksi?