Käsityövuoteni 2014, osa 2 Korut

Eilen muisteltiin muita käsitöitä, tänään vuorossa korut. Tässä ihan ensimmäinen koruni, vaaleanpuna-harmaa viiden helmen koru. Paljon samaa kuin nykyisissäkin, mutta paljon on myös muuttunut ja toki myös käsiala koruissa tasaantunut.

Kolmen helmen mallikokeiluja. Näissä oli vielä suuri helmi keskellä, mutta hyvin pian siirryin pienempään kokoon. 

Tämän korun tein kuvallisen ohjeen tehdessäni.

Ensimmäisiä myyntikoruja.

Värit ovat yksi syy, miksi korujen tekoa rakastan!

 Ensimmäinen perhoskoru. 

Vasemman puoleinen on suosikkikoruni edelleen ja eniten käyttämäni omatekemä koru.

Tältä näytti ensimmäinen kukkarengas ja väriyhdistelmä on suosituin kukkarengasmalli edelleen.

 Kimppakuvat ovat hauskinta kuvattavaa.

 Tilaustyö musta-harmaana.

 Kukkarengas-kimppa

Herkkiä pieniä kukkarenkaita.

 Erilaisia rengasmalleja.

 Vaikken yleensä pidä turkoosista, niin tästä sävystä pidän todella paljon!

Langan kiilto tuo koruihin oman luksuksensa.

Pastellisävyjä.

Tilaustöitä

Karkkikorut valmistuivat myös tilauksesta.

Tilausperhoset valmiina uusiin koteihin.

 Lasten rusettikorut.

 Jouluksi valmistui punaisia koruja

Alennusmyynnin suosituin ja kysytyin koru.

Viimeisenä yksi kauneimmista tekemistäni koruista, harmaa-valkea kukkarengas asiakkaan toivomalla mallimuutoksella. Pieni muutos, mutta iso ero korun ulkonäössä. Kiitos ihanalle asiakkaalle ideasta!

Käsityövuoteni 2014, osa 1

Olen nähnyt tämän saman katsauksen menneeseen käsityövuoteen jo useammassa blogissa ja idea oli heti pakko kopioida. Korut jätän omaan postaukseensa, ensin esittelyssä ne muut. Vanhoissa kuvissa näkyy myös missä koossa ne aiemmin aina postasin, nykyään kuvat laitan reilusti isompana. Virkkausintoa käynnisteltiin tiskiliinoilla...

 ja sitä jatkettiin viirinauhan virkkaamisella.

 Juhannusruusu-matto on yksi suosikeistani edelleen. 

 Purkkituunailu oli kivaa, tätä voisikin tehdä taas kun joulupukin kontissa oli uusi purkki.

 Poni, joka on muuten edelleen vailla harjaa ja häntää *nolous*

 Tähtikori, joka muistutti enemmän rentoa meritähteä.

 Prinsessajutun ohjeella valmistunut pöllö oli kiva projekti. Tälloin oli muuten myrsky ulkona, muistan kuvaamisen edelleen.

 Keväällä valmistunut kesälaukku jäi muuten käyttämättä, ehkä ensi kesänä?

 Ensimmäinen ja vielä ainoaksi jäänyt pitsiliina.

Kuopuksen pöllölakki, nyt jo niiiin pieni. 

 Makuuhuoneen matto Molla Millsin ohjeella.

 Korejakin tuli muutama tehtyä.

 Poikien kesälakit.

 Pääkallohuivi merino-silkistä.

Ensimmäisiä ohjeitani, pääkallo-mummo

 Pieni pöllö-avaimenperä, olipas muuten yllättävän suuritöinen.

 Pinkki pääkallohuivi valmistuu toivottavasti ensi kesäksi...

 Yksi suosituimmista google-hakukohteista blogiini on asteri-matto.

Kuopuksen nukkutöppöset paksusta merinosta.

Kolmiohuivi mummoneliöllä, kesken tämäkin...

Huovutetut villasukat.

Pöllöt, joiden piti olla myyntivalttini joulumyyjäissä mutta joita ei loppujen lopuksi enempää valmistunut.

 Joulumyyjäisiin sydämiä.

 Pinkki pupu ihanine korvineen

Cupcake-puput, jotka kaikki myin joulumyyjäisten aikaan. Muutaman voisi tehdä itselle hyllyyn, nämä on omia suosikkejani tämän vuoden käsitöistä.

Pupu-unirievut valmistuivat joulumyyjäisiin

Pupulauma myyjäisiin matkalla.

Puputyynyt olivat viimeisin myyjäistuotteeni, tämä suloinen tapaus pääsee myös omalle sohvalle joulutavaroiden siivouksen jälkeen. 

Nämä varmaan vielä muistattekin, tuttinauhat on uusin hullaantumiseni. 

Paljon on tullut tehtyä ja uusia ideoita ensi vuodelle on jo liikaakin! Huomenna sitten korujen muistelun vuoro. 

Tuttinauhakokeilut, osa 2.

Tällaiset tuttinauhat päätyivät kummilahjan lisänä pienen kummitytön ristiäispakettiin. Jo aiemmin nähdyn rusettinauhan kaveriksi tein pitsisemmän version samasta vaaleanpunaisesta langasta. Yrityksen ja erehdyksen kautta malli tehty soveltaen, sopivaa ohjetta ei valmiina löytynyt vaikka useampaa mallia kokeilin tehdä. Liian selvä visio mielessä taisi olla yksi rajoite malleja kokeillessa...

Onneksi olivat myös lahjan saajalle (tai hänen äidilleen) mieleisiä, että pääsevät myös käyttöön.

Kuopukselle tein turkoosin nauhan pyöreällä klipsillä. Virkkasin tähän jo valkean tähden, mutta siitä tuli aivan liian massiivinen. Olemme nyt mummolalomalla lasten kanssa ja tiedän kotoa löytyvän ohuempaa valkeaa, joten tämän teko jatkuu sitten kotona.

Ensimmäiset kutistemuovikokeilut

Virkkausten välissä jotain minulle aivan erilaista käsityöpuuhaa, nimittäin kutistemuoviaskartelua. Innostuin näitä kokeilemaan ostettuani myyjäisistä korvakorut, jotka oli kutistemuoveista tehdyt ja todella kivat. Ensimmäiseksi kokeiluksi otettiin lasten kanssa avaimenperien askartelu isovanhemmille joululahjaksi, jonka voi nyt joulun jälkeen blogin puolellakin paljastaa. Kirkas muovi osoittautui kuitenkin lapsille haastavaksi värittää, joten seuraavana päivänä uusi yritys valkoisella muovilla, joka olikin heti paljon helpompaa. Kuvan My Little Pony on ensimmäisestä kokeilusta itselleni tekemä avaimenperä.

Avaimenperien mallin piirsin suurella sydämen mallisella piparkakkumuotilla ja sitten olikin lasten vuoro päästää luovuus valloilleen. He saivat itse valita käyttämänsä värit, kaikki asetettiin tarjolle. Esikoinen innostui puuhasta kovasti ja kertoi koko ajan tekevänsä niitä mummolle ja papalle. Kuopus keksittyi piirtämään omiin käsiinsä, mutta saatiin onneksi väriä myös muovillekin.

Valmiit väritykset matkalla uuniin. Värit harmittavasti leviävät lasten käsien myötä liukkaan muovin pinnalla, mutta ainakin niissä näkyy touhuamisen ja innostuksen jäljet.

Hauskin osuus on ehdottomasti muovien sulamisen seuraaminen uunissa.

Käpristyy, käpristyy! Jos ei ohjeita olisi lukenut ja kuullut moneen kertaan tästä reaktiosta, olisi kyllä masennus iskenyt viimeistään tässä vaiheessa. 

Kutistuneet ja paksuuntuneet valmiit askartelut avaimenperälenkkejä vailla. Värien muutos uunissa käynnin jälkeen on huima, tulevat paljon voimakkaammaksi. Monta ideaa mitä kutistemuovista voisi tehdä ja uuden lasertulostimen myötä nykyään on myös paljon helpompi hakea ja tulostaa malleja myös netistä. Ehkä ne korvakorut voisi olla seuraava kokeilu, nyt on jo vähän osviittaa miten muovi käyttäytyy uunissa ja kuinka paljon (TOSI paljon) muovi kutistuu. 

Tuttinauhat kuopukselle ja lahjaksi

Kun kuulin, että pääsen kummitädiksi pienelle tytölle, alkoi heti mielessä pyöriä kaikkia ihanuuksia ja söpöyksiä, mitä voisin hänelle tehdä. Poikakummilapsilauman joukkoon on liittymässä tyttö ja se saa näkyä myös lahjoissa. Kun selvisi, että pieni on tutin hyväksynyt käyttöönsä, tilasin saman tien materiaalit pitkään suunnittelemiini tuttinauhoihin. Ristiäisiä varten tein neidille valkoisen tuttinauhan sydänklipsillä ja vaaleanpunaisella rusetilla. Kuopuksemme kaipasi myös uutta tuttinauhaa ja hänelle tein mustan nauhan ja kiinnitykseksi tähtiklipsin.

Nauhat tein samoista langoista, joista teen myös korut. Vaikka päät onkin kiinnitetty nauhaan miljoonin päättelyin ja varmisteluin, eivät nämä toki ole leluja ja pienten osien vuoksi käytettävä aina valvonnan alla. Entiset tuttinauhat ovat olleet jo todella kuolan polttamia, joten uusille on todellakin ollut tarvetta. Kuopuksen kullanruskea talvitakki on haaste asusteiden suhteen, niinpä hänelle siihen helpoin valinta yhdistettäväksi oli musta.

Mutta miksihän kaikkeen pitää heti hullaantua täydellä vauhdilla. Koska osasin toki tätä epäillä, tilasin heti kerralla materiaalit useampaan tuttinauhaan ja tokihan seuraavat on jo tekeillä. Nämä on vain niin ihania, kivoja tehdä ja koristelumahdollisuuksia on melkein rajattomasti!

Joulun taikaa

Jännitys on taas tältä vuodelta ohi, jouluaatto juhlittu ja lapset innoissaan pukin tuomista lahjoista. Mistä pukki tiesikään, että esikoinen toivoi puu fu tom-sarjan leluja ja imuria, tai että kuopus toivoisi uusia pikkuautoja jo ennestään laajaan kokoelmaansa. Joulupukki vieraili jo ennen päiväunia, joten meillä oli pitkä päivä aikaa leikkiä uusilla leluilla kera jouluvieraina olevien isovanhempien.

Pukki toi osan lahjoista ja loput oli tonttu tuonut kuusen alle lasten päiväunien aikaan. Kyllä meillä oli ollut kilttejä lapsia ja aikuisia, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa mitä tulee kotiin saapuvien lelujen määrässä. Kevään kirpparia varten on jo lasten leluvarastojen siivous aloitettu, uusille on tehtävä tilaa.

Virkkuukoukkukaan ei levännyt edes jouluaattona, vaan lasten virtahepo-pehmo on enää jalkoja ja korvia vailla. Tilauksiakin otin vastaan aattona koruista, joten tiedän miten joulun pyhien lapsivapaa-ajat käytän. Huomenna kuitenkin jotain uutta ja erilaista, taisin vähän höpsähtää...