Mummolani tyhjennyksessä meille saapui sellaisia ihanuuksia, että samaan tahtiin kun kannoin niitä sisälle, lähti myös vanhoja autotalliin. Vanhoja tuoleja olen haaveillut jo pitkään, mutta sopivia ei ole tullut vastaan ja sijoituspaikkakin on ollut mietinnässä. Kun nämä kaksi näin, tiesin heti että siinä on meidän uudet yöpöydät. Entiset kaapilliset olivat massiiviset ja niissä ei ole tavaroita pidetty pitkään aikaan. Huoneen ilme keveni heti vaikka ensin olikin totuttelemista uudessa ilmeessä.
Samalla lähti myös vanha singer odottamaan uutta paikkaansa takaisin anoppilaan. Tavarahamsterin on opittava läksynsä, kaikkea kivoja vaan ei voi säilyttää vaikka kuinka haluaisi.
Tuoleissa näkyy kulumaa ja kolhua, elämän jälkiä ja juuri siksi ne ovatkin niin erityisen kauniit.
Mikä parasta, muutos oli täysin ilmainen vaatien vain pientä järjestelyä ja kuljetusapua, ja nämäkin tuolit pelastuivat vielä käyttöön. Pieni houkutus olisi ostaa purkki kalkkimaalia jossain ihanassa, pastellisessa sävyssä mutta ehkä nyt maltan pitää ne alkuperäisessä kunnossaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti