Minulla on ongelma ja sen nimi on hurahdus. Kun teen jotain, niin teen sitä täysillä ja melkein hurmion kaltaisessa mielentilassa, en vain voi lopettaa. Tällä kertaa syynä oli kangaskasa, josta oli tulossa pipoja niin itselle, omille lapsille kuin ystävän lapsille. Kaavaa ei trikoopipoihin valmiina ollut ja isoin homma olikin piirtää toimiva kaava neljässä eri koossa. Seuraavan kerran ompelu onkin paljon nopeampaa, kunhan vain kaavat pysyvät hyvässä tallessa.
Ystävän lapsille sovitusti matkaa kaksi ihanaa Tupu Pupuna-pipoa, tätä kuosia vaan ei voi olla rakastamatta! Luin itse Tupuna-kirjoja pienenä, joten selvää nostalgiaa ilmassa. Tätä se vanheneminen teettää, muistellaan jo parinkymmenen vuoden taa...
Pojat saivat hurjastelevat Tupunat, tutun näköistä menoa meidän ihan arkipäivistä.
Käyttäjälleenkin mieluisa, pipo on päässyt heti käyttöön. Mummolassa on vielä lunta vaikka kotona on ehditty haravoidakin jo. Lapset ovat olleet lumesta innoissaan, mikäs siinä lumitöitä tehdä kun mittari näyttää yli +10 astetta ja aurinko paistaa!
Lapsimessuilta mukaan tarttuneet kankaatkin ovat muuttaneet muotoaan minun asusteikseni. Neenuskan harmaa rusetti-kangas on niin mieleinen sekä kuosiltaan että väritykseltään ja heppakangasta ei heppatyttö voi vastustaa.
Rusettikangasta ostin metrin pätkän, sillä halusin tehdä siitä koko setin. Pipo kylmemmille ilmoille ja huonoihin hiuspäiviin, panta lenkkeilyyn ja tuubihuivi niin arkeen kuin kaupungille. Kangas on ihanan pehmeää jerseytä ja siitä olen kyllä iloinen, että ilman kohdistuksia sekä pipossa että pannassa ne ovat yrittämättä onnistuneet.
Tein piposta kevyesti taakse lörpöttävät, jotta niitä pystyisi käyttämään myös pyöräilykypärän kanssa. Pyöräkärry on kotona kovassa käytössä ja lapsetkin innoissaan pyytävät kyytiin, se kun tarkoittaa retkeä kauemmas eri leikkikentille.
Aina kun ompelu menee hyvin, niin mietin miksen tee tätä useammin. Vaatteiden ompelua haluaisin niin opetella, sillä itselle tuntuu niin harvoin löytyvän mieluista vaatetta. Rakastan joustofroteeta ja laadukkaita, iloisia kotimaisia trikoo- ja joustocollegekankaita, ja kaikkia ei saa valmisvaatteena. Onkohan jossain ompelukursseja juuri tämän tyyliselle ompelulle, tai esim. lastenvaateompeluun?
Pitäisi pistää pipo tehdas itsekkin käyntiin, kun ei oo pojille oikein pipoja. Tytöille varmaan useampia kymmeniä. Minä olen käynyt kaksi talvea kansalaisopiston kurssilla ja juurikin siksi meni, kun kaikkea ei saa valmis vaatteena - suosittelen.
VastaaPoistaEli ehkä minun ei tarvi murehtia, kun huomasin, että pojilla on molemmilla useammat pipot ja mietin, että onko neljä pipoa liikaa ;) Kansalaisopiston tarjonta pitääkin kurkata, kiitos vinkistä!
PoistaTunnistan todellakin tuon maniaa muistuttavan hurahduksen. Kärsin siitä itsekin. :) Ahdistaa, kun ei kaikkia ideoita kerkeä käyttämään. ;)
VastaaPoistaPitkät iltanukutukset oli pahoja, aivan liian paljon aikaa tutkia pinterestiä...
Poista