Uusi kamera on tuonut todellisen kuvausinnostuksen ja kameran säätöjä on
kiva testailla aina kun hetki siihen liikenee. Tulilatva on kiitollinen
kuvauskohde pysyessään kiltisti paikallaan, lasten kuvaaminen onkin jo
aivan toisenlainen haste.
Viime aikoina minua on viehättäneet yksityiskohdat ja vaikkei meidän lasten varpaat enää ihan vauvanpulleat olekaan, on niiden kuvaamisessa edelleen oma taikansa.
Pääsiäiskoristeita ei montaa löydy tänäkään vuonna mutta tämä pupu on jo monta vuotta vanha ja saa kunnian olla hyllyn päällä tänäkin pääsiäisenä. Jotain itseironiaa tässä kyllä on, ylpeä pupu kera vatsakumpuineen vaikka tosin itse toivoisin kovasti pääseväni omasta eroon. Mutta ehkä jotain voisi pupulta oppia, itseensä tulisi olla tyytyväinen sellaisena kuin on.
Pupun isosisko on enää toista korvaa ja kokoamista vailla, ja olen yrittänyt samalla ohjetta kirjailla ylös. Se toimii, tai ainakin vielä luulen niin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti