Kettuihastuksia

Perheeseemme kuuluu eräs hyvin vaatevalikoiva tyyppi ja sehän on tietenkin esikoinen. Hän on erityisen tarkka paidoistaan ja mikä tahansa ei todellakaan kelpaa. Suosikkeja ovat Me&I sekä Metsolan froteepaidat, laatutietoinen kuluttaja siis. Voisin ehkä syyttää tästä itseäni, sillä ihastus vaatteisiin syttyi kirppikseltä löytämieni vaatteiden ansiosta (vai pitäisikö sanoa vuoksi). Poikien vaatevalikoima on monesti todella tummaa ja örkki- ja monsterivoittoista, ja minusta onkin ihanaa, että esikoinen valitsee mieluummin iloisia, reippaita värejä sekä myös äidin silmää miellyttävämpiä hauskoja eläinkuoseja. Näin laatutietoisen ja valikoivan kuluttajan kanssa on parempi lähteä yhdessä vaateostoksille ja niinpä me suuntasimmekin Kädentaitajien lahjapajalle Galleriaan Iloisen Kettuliinin luo. Itse ihastuin vaatteisiin ensimmäisen kerran joulumyyjäisissä, joissa myös itse olin myymässä ja jo siellä alkoi suunnitelmat lasten haalareista sekä omasta paidasta. Tämän takia rakastan käsityöyrittäjiä, yritäpä tilata H&M:n kivaa kuosia jossain muussa mallissa!

Siellä se näkyy, ihana ihana pinkki kettukuosi! Minä näin sen heti hupparina, joka olisi minulle käytännöllisempi valinta kuin tunika.

Taitavammalle ompelijalle kuin minä kankaat olisivat saatavilla myös metritavarana. PinkkiKettu voisi kyllä olla juuri "SE" kangas, jonka vuoksi minäkin opettelisin ompelemaan vaatteen. Jotain helppoa, ilman mitään ylimääräistä kuten huppua, taskua, vetoketjua, resoria, nauhakujaa, kaavoja, leikkaamista, ompelua ja kiroamista. Kyllä, ostan tuotteen mieluummin valmiiksi ommeltuna.

Myynnissä löytyy myös Royal B*tch Craft Shopin ihania hiuspinnejä ja nyt vasta kuvia katsoessani huomasin, että ylhäällä oleva iso kettu onkin heijastin! Ehkä pakko piipahtaa tuolla vielä kerran.

Nopeasti kuvatut lasten valinnat ennen pakettiin sujahtamista. Esikoinen valitsi heti oranssi-vihreän KevätKetun sen nähdessään, ujona mutta päättäväisenä kuului "minun". Kuopukselle yhdessä valittiin ruskea Ilves. Kuva ei todellakaan tee vaatteille oikeutta, mutta voin arvata miten olisi käynyt, jos paita olisi kuvattu esikoisen päällä. Pois sitä ei olisi saanut, ei sitten millään.

Illalla piipahdettiin miehen kanssa kahden jouluostoksilla ja Iloisen Kettuliinin Susanin vihjeestä kävimme myös torinrannan aitoilla. Aittojen kauneutta ja tunnelmaa on vaikea voittaa, valitettavan harvoin tänne vain muistaa talvisin tulla. Anna-Riitan aitan ansiosta löydän tänne varmasti toistekin ja suosittelen muillekin käymään. Piipahdus ei onnistu, paikka on täynnä erilaisia käsitöitä ja minäkin kiersin aitan kahteen kertaan nähdäkseni varmasti kaiken.Tyhjin käsin ei tarvinnut poistua ja nyt minulla on taas yksi syy lisää järjestellä käsityönurkkaukseni muistuttamaan enemmän mukavaa, kutsuvaa tilaa kuin nykyistä kaaosta.