Omenapuu alkaa luopua sadostaan, joka valitettavasti tänä vuonna ei ole täysin syömäkelpoinen ilmeisesti pihlajanmarjakoin takia (googlediagnoosi, jälleen kerran). Maa on täynnä viallisia omenoita, joita tipahtelee useita päivän aikana. Harmi kun ei enää hevostalleilla tule aikaa vietettyä, nyt olisi ollut tarjolla iso kasa omenoita hevosille herkuksi.
Toiset äidit istuttaa kukkia keväällä, meidän äiti syksyllä... Ihana uusi purkki on Bauhausista ja "hanassa" on aurinkokennolla toimiva valo, joka iltaisin valaisee kukan. Esikoinen on innokas kukan kastelija, joten ainakaan kuivuuteen ei tule tämä kukka kuivumaan!
Onnea on koirakaveri kotona <3 Perheeseemme kuuluu nykyään vain lomavierailijana 7 -vuotias kääpiövillakoirauros, joka kuopuksen synnyttyä päätti, että mummolassa on huomattavasti rauhallisempaa asustaa... Nyt tosin on hoksannut, että lapset ovat myös käveleviä herkkukoneita, joilta saattaa saada pientä syötävää huomattavasti helpommin kuin aikuisilta! Esikoinen tykkää hirmuisesti taluttaa koiraa lenkeillä, sen mitä potkupyörällä ajon lomassa malttaa. Lapset tuntuvat pitävän koiraa yhtenä leikkikaverina, missä sitten meinaakin mennä pieleen kun koira ei tykkääkään lasten rajuista leikkiyrityksistä. Harjoitellen mennään yhteiseloa, lasten tulisi oppia kunnioittamaan koiran omaa tilaa ja koiran oppia, etteivät kaikki lasten lähentymisyritykset aina päädy ristiriitoihin.
Löytyykö lukijoista lapsiperheitä, joissa on myös koira? Miten teillä koiran ja lasten yhteiselo sujuu?
Kiva postaus ja ihanat kuvat! Ja voi jotta mua harmittaa, että mulla ei ollu energiaa opetella liinailua lasten vauva-aikana.. Monta mukamas syytä esteenä, pah omaa laiskuutta se oli! Niin ja kyselit muiden koiraperheiden arjesta. Täällä meillä vauhdikasta eloa koiraperheessä ;)) Meillä kaks isoa terrieriä ja kaks lasta. Lapset, toisin sanoen riiviöt/ vauhdikkaat pojat on 3v ja 1v ikäisiä. Ja meno on ajoittain järkyttävän ärsyttävää!!! Mutta kuitenki niin ihanaa, ettei ilman koiriakaan pystyis olemaan.. Koirien pinna on lyhyt ja varoitus murahteluja antavat päivittäin. Lapset onneksi ymmärtää aika hienosti jättää koirat rauhaan. Kumpikaan koirista ei takuulla pure, mutta haluavat omaa tilaa ja olla rauhassa, ovat jo sen verran iäkkäitä (8v ja 10v). Tätä ajatellen ollaan tehty koirille "oma paikka" kodinhoitohuoneeseen, jonne lapset eivät pääse. Näin homma toimii kaikkien tarpeita huomioiden?! Välillä mietin kumpi parivaljakko tuo enemmän hiekkaa sisälle? Peli taitaa olla aika tasapuolista :))
VastaaPoista