Käsityökortteliin urakointiin tuli sopiva tauko torstaina, kun Oulussa vietettiin Puolustusvoimain Lippujuhlan päivää. Kun tiedossa oli, että paikalla on nähtävillä niin hawkit, armeijan kulkuneuvoja kuin pelastuslaitoskin, ei tapahtumaa vain voinut jättää väliin. Aurinkoinen sää oli omiaan ulkotapahtumalle ja me varauduttiin tungoksiin kantorepuilla. Näin päästiin aina lähelle ja ujompi esikoinenkin uskalsi kiikkua paloautoon repun kyydissä. Huimapäisempi kuopushan olisi joka kulkuneuvossa istunut pitkäänkin ja olisi painanut jokaista nappulaa, jos ei väliin olisi ehtinyt.
Pappa ja mummukin ehtivät mukaan, eikä esikoisen kantajasta ollut kahta
puhetta kun lähdettiin kohti torinrantaa syömään. Kädet osoittivat koko
ajan eri suuntiin ja kova selostus oli käynnissä, "huomaathan pappa
kaiken minkä minäkin".
Kuopuksella alkoi päivä tuntua jo pitkälle paraatin aikana, mutta sujuihan se Kaapon katsominen repussakin. Sai mennä isotkin rekat ja ajoneuvot ohi, mutta katse ei Kaaposta irronnut... Hyvä keskittymiskyky, täytyy sanoa.
Tämä ilta kului pitkästä aikaa ystävän kanssa lenkkeillen ja juoruillen. Melkein kuin silloin joskus kun asuttiin vielä vanhalla kotipaikkakunnalla, oltiin sinkkuja, opiskeltiin ja ostettiin viikonlopuksi yhteinen viinipullo, valkkaria tottakai. Kunnes tulee se kohta kun lähtee kotiin, starttaa farmarin jonka takapenkillä on kaksi turvaistuinta ja ajaa kotiin kauaksi keskustasta. Elämä muuttuu, mutta ystävyys ei <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti