Korupajan apulainen

Jotkut päivät on sellaisia, että kun aamulla herää, on parempi luovuttaa samantien ja pukea vain mukava yöpyjama päälle. Tänään on juuri sellainen päivä, nukuttuja tunteja viime yönä muutama ja ensimmäinen yli puolen tunnin unipätkä tuli neljän jälkeen. Väsyttää, niin minua kuin lapsiakin, joten kiireisen sähläämisen ja ulosmenon sijaan lapset saivat rauhassa leikkiä sisällä minun keskittyessä hereillä pysymiseen. Vain elämää-levyt soimaan taustalle ja yksi koneellinen pyykkiä, siinä oli tarpeeksi aktiviteettia tälle aamulle.  

Esikoinen haluaa osallistua kaikkeen ja kotityöt sekä ruuanlaitto ovatkin hänen lempipuuhiaan lumitöitä unohtamatta. Mutta korujen teon myötä hänestä on tullut myös hyvin ahkera postiapulainen, joskus tosin aivan  häiriöksi asti. Jos korun tilanneet ovat joskus ihmetelleet vinoja, vähän hassusti kuoriin sijoiteltuja teippejä, niin silloin on apulainen ollut asialla. Oma tilauskirja täytyy olla myös, joskus tilaukset löytyvät Nalle Nopsa-kirjasta. 

Joulumyyjäisten lähestyessä olen virkkaillut myös lasten hereillä ollessa ja siitä ei tahdo selvitä ilman lankakerän pitäjää. Esikoinen komentaa sohvalle istumaan ja hän haluaa pitää lankakerää käsissään, aina pyynnöstä hieman löysää antaen. Tänään pupuille korvia ommellessani esikoinen päätti tarttua itse koukkuun ja "virkata" afrikankukkapalasta, joka minulla toimii neulan säilytyspaikkana. 

Tarkkaan on seurannut puuhiani, minusta ote on aika luonteva 2,5-vuotiaalle! Tästä se lähtee, mutta vielä hetki pitää odottaa ennen kuin toden teolla päästään tätäkin taitoa harjoittelemaan. Pahvisia neulekuvia voisi kyllä talven aikana harkita hankkivansa, vieläköhän niitä jostain saisi...