Pihalla

Me ollaan lasten kanssa muutettu ulos ja sisällä ei aina käydä edes syömässä. Kuopus on vihdoin alkanut viihtymään kunnolla ulkona ja siitä nautitaan nyt koko talven edestä. Ulkona viihtymistä on lisännyt entisestään uusi leikkitorni liukumäkineen, jossa on kiva syödä myös eväitä. Ensimmäiset eväät syötiin jo ennen kuin kattoa oli vielä asennettu ja ensimmäiset laskut laskettiin liukumäen ollessa vielä autotallin lattialla.

Tikkaat vähän mietitytti, että miten parivuotias niitä kiikkuu kun askelväli on aika pitkä, mutta ketteränä menee kyllä näppärästi kunhan aina muistaisi pitää kiinni...

Omenapuut alkavat kukkia ja kukkien määrästä päätellen me saadaa nauttia syksyllä suuresta omenasadosta. Viime vuonna omenat tosin päätyivät roskiin pihlajanmarjakoin vuoksi, nyt täytyykin äkkiä tutustua torjuntaan.

 Kesäkukat odottelevat vielä kaupassa mutta onneksi pihalta löytyy monenlaisia kukkia ihailtavaksi. Nämä särkyneet sydämet (?) ovat pihan reunan "metsikössä", naapurista kai levinneet kun ei meillä niitä pihassa kasva. Pitäisi siirtää pihalle kukkapenkkiin turvaan, ovat niin kauniita!

Taistelu voikukkia vastaan on loputon mutta toisaalta, tällaisina ihan lyhytvartisina ne on oikeastaan ihan kauniita...

Naapurin pihalla kasvaa upea kirsikka, joka meidän onneksi on kasvattanut oksansa aidan yli meidänkin puolelle. Kasvaa vielä juuri lasten keinujen takana, joten siinä vauhtia antaessa on tovi jos toinenkin aikaa kukkia ihailla. Kirsikoita saa kuulemma maistellakin vapaasti kun se pihallemme niin houkuttelevasti oksansa kasvattaa, eli satokautta siis odotellen!