Vesisateisena keskiviikkona oli juuri hyvä hetki ottaa sitä kuuluisaa omaa aikaa ja piipahtaa kaupungilla, varsinkin kun sovittuna oli tosi mukavia juttuja.
Anna-Riitan aitalla kävin sovittamassa ja suunnittelemassa uutta ihanuutta
Iloisen Kettuliinin Susanin kanssa. Siinä kuunnellessa, kun ammattilainen suunnittelee kaavamuutoksia ja miten tehdä vaatteesta pienillä muutoksilla istuvampi, tuntui oman ompeluprojektin aloitus menevän aina vain kauemmas. Ostin tässä juuri uuden Suuren käsityölehden siinä olleiden Nosh Organicsin kaavojen takia. Ohjeet kuulostaa helpolle, siinä on vain neljä kohtaa, mutta mitäpä jos kaava ei sovikaan juuri minun mallilleni? Kerään vielä hetken rohkeutta aloitukseen, selityksenä voin käyttää ettei minulla ole vielä kangastakaan...
Iloiselle Kettuliinille on tullut pari tosi kivaa uutta kangasta ja tässä niistä toinen,
Ulpukka. Musta-valkoinen yhdistelmä vetoaa minuun ja tähän olisi ihanaa yhdistää kirkkaat pinkkit legginssit (vaikka todellisuudessa varmasti päätyisinkin hoikentaviin ja tylsiin mustiin...).
Ketunleipä on esikoisen rakastamaa joustofroteeta ja tämä olisikin kuosina aika herkku paidassa viileisiin kesäpäiviin. Kolmevuotiaalla on kuitenkin jo niin selkeä näkemys omista vaatemieltymyksistään, ettei voi tietää onko keltainen juuri se hänen värinsä.
Aitalle oli tullut myös Korumetsän koruja ja en voinut olla rakastumatta pitsisiin koruihin!
Olen huomannut viime aikoina viehtymystä ihaniin nappeihin ja hamstrannutkin niitä jo kunnioittavan pussillisen. Kunhan keksin mihin niitä laitan, haen kokoelmaan muutaman napin täältä lisää.
Loppuilta menikin ystävän kanssa Pannussa herkutellen ja muistellessa vielä hetken sitä faktaa, että taas on vanhennuttu. Jokohan sen vanhenemisen voisi lopettaa tähän tai palata edelleen siihen "olen aina 25"- vaiheeseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti