Reppulenkit auringossa

Ihanaakin ihanamman pitsirepun lisäksi meillä on myös toinen uusi reppu, sillä onhan kannettaviakin kaksi. Tiesin haluavani taaperokokoisen Tulan, mutta sopivaa kuosia ei vain tuntunut löytyvän vaikka etsin sekä käytetyistä että uusista. Käytettynä näiden ostaminen on nopeuskauppaa, joka vaatii hyvää tuuria olla juuri oikeaan aikaan paikalla kun ilmoitus esille napsahtaa. Sitten löytyi muutama käyttökuva Lil Rascalsista ja päätös oli tehty, sellainen on saatava! Reppu löytyi briteistä, myyjänä Love to be natural ja onnistuin nappaamaan viimeisen kappaleen, joten nytkin oli hieman onnea mukana. Täytyy kyllä heti myöntää, että vain hetki pesukarhurepun ostamisen jälkeen vastaava tuli käytettynä myyntiin ja meillä on nyt niitä kaksi... Ehkä jossain kohtaa vaihdan sen toiseen kuosiin, kun löytyy toinen yhtä mieluisa.

Repussa on paljon hehkuvammat värit kuin kuvassa, mutta kuosin idea selviää kyllä.

Kuvassa kuopus, ikää 1v 10kk ja käyttää vaatekokoa 86. Reppu on hänelle leveydeltään hieman liian leveä muttta käytettävissä. Paneeli jää herkästi ruttuun pepun alueella liian leveyden takia ja istuvuus kärsii tästä, vaikka lapsi saakin jalkoja vapaasti heiluteltua. Ulkovatteissa reppu istuu hyvin ja se on meillä tärkeintä, koska kantamiset tapahtuu lähes aina ulkona.

Kyydissä esikoinen, ikää 3v., pituutta hiukan vajaa metri ja täydellisesti istuva reppu. Paneeli on juuri polvitaipeesta toiseen, reppu istuu kauniisti, peppupussi muotoutuu hyvin ja mielellään käsiä repun ulkopuolella pitävälle paneelin korkeus on sopiva. Ei siis ihme, että kuopus tuntuu reppuun hieman hukkuvan kun reilusti pidemmälle veljelleen on sopiva. Tulan taaperokoko on siis todella reilu kooltaan ja usein sopivimmillaan kahden vuoden ikäisestä, vaikka toki poikkeuksiakin on. Suosittelenkin vakavasti harkitsemaan uudemman kerran, jos suunnitelmissa on ollut taaperokoon hankkiminen alle vuoden ikäiselle/ pienikokoisella perusteilla "kyllähän lapsi siihen pian kasvaa", "ei viitsi heti ostaa uutta reppua" tai "ei kasvunvara pahaa tee". Ipanaisen Anu totesi hyvin, en nyt muista ihan tarkkaan mutta jotenkin näin se meni: "Se on kuin hankkisi 104-kokoisen toppapuvun vaatekokoa 80cm käyttävälle". Itse hankin standard-tulan yli vuoden ikäiselle jatkopalojen kera ja se oli meille täysin oikea ratkaisu. Olisi ollut pitkä aika odottaa yli puoli vuotta liian suuren repun kanssa kun nyt saimme saman ajan käyttää sopivaa, jonka myyminen ei tuottanut muuta ongelmaa kuin luopumisen tuskan.

Toppavaatteissaan oleva esikoinen oli innoissaan lenkillä, kun kysyin tulisiko hän reppuun. Hän on viimeksi ollut kyydissä ulkona varmaan viime syksynä ja oli kyllä tosi kivaa saada yleensä oman kärrynsä kanssa viuhtova esikoinen jutteluetäisyydelle. Tokihan hänellä jo painoa on ja se kantaessa tuntuu, mutta repulla kyllä kantoi hänen painonsa (15kg) mukavasti ilman ikäviä painamisen tunteita.

Kuopus pääsi kyytiin kotimatkalla ja tässä kuvassa näkyy yksi minun lempiasioista repusta, eli lapsen saa helposti niin korkealle selässä, että hän näkee minun olkapääni yli. Mutta kuvassa näkyy myös, miksi kaipaan jo niin kesää... Toppavaatteissa repun paneeli jää herkästi ruttuun ja liian matalalle, vaikka kuinka kuvittelee kiskovansa ja hyppyyttävänsä lasta repun pohjalle.

Kuvissa näkyvä takki on syksyllä tilaamani Liliputi ja nyt kun pahimmista pakkasista päästiin, on takki ollut ahkerassa käytössä. Tykkään sen pitkästä mallista, pirteän värisistä yksityiskohdista ja hyvästä istuvuudesta, jonka vuoksi takin päällä kantaminen on niin mukavaa, kuin se nyt voi ylipäänsä olla. Olen käyttänyt takkia myös ilman kannettavaa, sillä ilman selässä kulkevaa vetoketjua siitä ei kyllä millään arvaisi, että kyseessä ei ole ihan perustakki. Takki on siististi ommeltu, siinä näkyy, että se on käsityötä ja tämä lisää minulle sen mieleisyyttä. Eikä tarvitse pelätä, että heti tulisi samanlaista vastaan...

Kuopus nukahti selkään lenkin aikana, kuten toivottua oli ja toppavaatteiden kera unituki ei millään yllä kiinni. Kokeilin vielä tänään uudestaan oikein ajatuksen kanssa ja kyllä ne vaan toppavaatteet vie tilaa repun korkeudesta yllättävän paljon. Avuksi tuli pitkä huivi, jolla sain tuettua lapsen pään mukavammin.

Äiti vastaan päiväunilta kieltäytyvä taapero jälleen 1-0!

 

Pitsireppukin on päässyt ulkopuuhiin, ja tositoimiin sillä kuopus nukahti vain vajaan 10min kävelyn jälkeen. Tässä repussa paneeli on korkeampi tulaan verraten ja se yltää paremmin ylös lapsen niskaa tukemaan. Mutta voi kun tähän saisi nuo tulan ihanat paksusti topatut olkahihnat, ei vain ole niitä voittanutta!

Mitähän lie ankkaunia nähnyt vai uusia poseerauksia harjoitellut, kunnon duckface ilme nukkuvana! Repun unituki toimi hyvin ja varuilta mukana ollut neulehuivi sai pysyä kassissaan.

Tänäänkin käytiin lenkki kävelemässä ja tällä hetkellä kuopus nukkuu sohvalla repusta siihen nukkuvana siirrettynä. Auringonpaisteessa tämä on vielä kivaa, pelolla odotan jo uhkailtua takatalvea...