Viluvarpaille

Pitkästä aikaa villasukat ja vieläpä itselle! Villasukkia on tullut tehtyä lapsille, mutta nyt talven viluissa omatkin varpaat kaipasi jo sisällä lämmikettä lattialämmityksestä huolimatta. Vanhat äitini neulomat villasukat osoittivat avunhuutojaan jo muutaman päivän jälkeen, kivilattia tuntui melkein syövän sukan pohjia. Olin aiemmin lukenut, että virkkaamalla tehdyt sukat olisivat kestävämmät ja paksummat, joten ei kun kokeilemaan. Lankana Novitan Sateenkaari ja ohje Novitan sukkalehdestä (sama ohje löytyy myös Novita Knitsistä). Tein muuten ohjeen mukaan, mutta tein hieman matalamman varren. Näin yhden illan perusteella hyvä päätös sisäsukkiin, on muuten aika lämpöiset... Kuvanottohetkellä sukat ovat juuri päätellyt ja jalkaan laitetut, nyt jo antaneet hieman periksi ja ovat kooltaan täydelliset!

Resori on neulottua (puikot koko 3.5mm, ensi kerralla kokeilen yhtä pienempiä), sukan suurin osa virkattu silmukan takareunasta (koukulla 4.0mm) ja kantapää molempien silmukoiden läpi. Kantapää istuu todella hyvin ja oli helppo tehdä, kun tekniikka oli hyvin samankaltainen, mutta helpompi neulottuun versioon verrattuna.

 Nyt ymmärrän villasukkiin hurahtaneita, näiden kuvaaminenkin on kivaa!

Esikoinen on ihastellut sukkia illan aikana useaan otteeseen ja "Vau!" on kuulunut moneen kertaan. Tokihan hänen piti kuvaamiseen osallistua ja pyöritteli vieressäni jalkojaan asentoa vaihdellen. Selvää villasukkamallin ainesta!

Hänen oma poseerauksensa ja taustavalinta, josta piti kuva ottaa. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin lukeeko tässä "Äiti, tee minulle traktorisukat"?