Kun ulkona oleminen ei olekaan kivaa

 

Viime talvena kuopus nukkui vielä paljon päiväuniaan ulkoiluaikaan ja yleensä ulkoilun loppuvaiheilla heräili valmiina lähtemään sisälle. Silloin mietin, että ihanaa, ensi talvena hänkin jo kävelee ja leikkii ulkona. Mutta kuinkas sitten kävikään... Minulla on lapsi, joka ei viihdy ulkona lumessa vaan istuu hangessa kitisten, roikkuen vaunuissa lenkin jälkeen, että nosta takaisin tai nostaa kädet pystyyn "syliin nyt!". Koska minulla on myös lapsi, joka rakastaa ulkoilua, ei yhtälö ole oikein toimiva. Kuvassa kuopus selkäkyydissä tulassa, mutta yhdistelmä toppavaatteiden päälle toppavaatteinen lapsi ei ole se kätevin vaihtoehto. Tarkoituksena on myös kerhoilla talvella lyhyen matkan taittuessa kävellen, ja myös siihen halusin muuta ratkaisua kuin yhden pukemista inhoavan ja toisen uhmaversion pukemista täysiin toppavaatteisiin puolentoista tunnin välein. 

Kuva lainattu Kantaen-verkkokaupasta

Kätevin ratkaisu tarpeisiin tuntuu olevan kantotakki, jonne alle mahtuisimme sekä minä, että kuopus. Hän saisi olla sylissä (selässä repussa/liinassa) ja me pääsisimme esikoisen kanssa touhuamaan ulos (tai tekemään vaikka ne lumityöt...). Kun näin Kantaen-Anun laittaneen fb-sivuilleen ennakkovaraus-mahdollisuuden seuraavaan Liliputi Mama Coat erään, oli päätös tehty. Tämä on ehdottomasti parhaimman näköinen kantotakki, mitä olen nähnyt! Softshellia, joka on lempparimateriaaleja ulkovaatteissa, takki on malliltaan pitkä ja sen oloinen, että sitä voisi oikeasti käyttää myös ilman lasta kyydissä. Kuoseja mietin pitkään, yksi ihana vaihtoehto olisi Folk tale, jonka kuosinen Tula-reppu minulla on joskus ollut:

Kuva lainattua Kantaen-verkkokaupasta

Mutta oranssia vierastavana päädyin kuitenkin hieman omannäköisempään Lavenderingiin:

Kuva lainattu Liliputin sivuilta

Nyt vain pitäisi malttaa odottaa takkia pari viikkoa ja toivoa, että valitsemani koko olisi oikea ja takki minulle yhtä sopiva, kuin sen toivon olevan!