Viidakkoa nukkumahuoneeseen

Jo keväällä hankitut Aappa-verhot pääsivät viimein ikkunaan, kiitos verhot ommelleelle anopille! Ikeasta hankitut lehtikatokset ovat minusta hauskat ja niistä idea viidakkoteemalle lähti. Nukkumahuone on ns. leluvapaa, sieltä löytyy vain kirjahylly ja automatto onkin siis vähän väärässä paikassa siellä sijoitettuna. To do-listalla on virkattu matto huoneeseen tuomaan lisää pehmeyttä ja mukavampaa istumapaikkaa. Suurin ongelma huoneessa on nojatuoli, joka on aivan liian pieni siihen, että pystyisi molempien lasten kanssa kirjaa siinä lukemaan. Hyviä vinkkejä kahden lapsen ja yhden aikuisen istumaratkaisusta otan mielellään vastaan!

Kuopus nukkuu vielä tyytyväisenä pinnasängyssään (jollei lasketa, että yleensä puolessä välin yötä herää siirtyen meidän väliin nukkumaan), mutta kohta täytyy alkaa varmaan katselemaan jo hänellekin suurempaa sänkyä. Pitää kai koputtaa puuta, mutta kuopusta ei edelleenkään koskaan löydä sängystään edes seisomasta laitaa vasten, joten laitojen yli kiikkumista ei ole hänen kohdallaan koskaan tarvinnut pelätä. Voisi siis kuvitella, että siirto isompaan sujuisi kivuttomasti sen ajan koittaessa.

Sänkyjen taustaseinälle olisi mukava saada vielä jotain eloa, väriä tai isoa aiheeseen sopivaa tarraa. Koska huoneen käyttötarkoitus ei taloa remontoidessamme ollut selvillä, jätettiin huone tarkoituksella hyvin pelkistetyksi ja vaaleaksi.

Jos jossain olen nirso, niin lasten verhotekstiileissä mutta Aappaan olen ihastunut niin, että nyt molemmissa lastenhuoneissa on Aappa-kuosia. Leikkihuoneesta löytyy edellisessä postauksessa näkyen Avaruus-Aappaa, jota minulta löytyy vielä jemmakaapista 2.5m palanen lattiatyynyjä tms. varten varattuna.

Uusin hankinta nukkumahuoneeseen on ihana, haaveiltu Nukkumatti-valaisin. Kun näin lampun isolla aleprosentilla Kodin1:n kuvastossa, oli se pakko lähteä sieltä heti hakemaan kotiin. Ihana, pehmeä valo ja niin sopiva ulkomuodoltaan nukkumatilaan. Kannatti haaveilla eikä hätäillä!

Jotta sain rauhassa yrittää kuvata nukkumahuonetta edes hetken, rakensin lapsille "traktoritallin" viihdykkeeksi. Tarpeeksi lähellä äitiä, mutta tarpeeksi kaukana pitämään kaaoksen kurissa. Majojen rakennus on hauskaa ja tuo taittopatja on kyllä ahkerassa käytössä niin majan seinänä, liukumäkenä kuin pomppimispaikkanakin.

Ja kävihän paikalla välillä myös Kuningas Arthur... Se on jännä juttu, että kun lapsista pitäisi ottaa kuvia, ei kamera kiinnosta yhtään mutta sitten kun oikein yrittää pitää ne poissa edes hetken, on siihen eteen pakko mennä seisomaan. Niin paljon suunnitelmia huoneen varalle, mutta kuten niin monessa muussakin asiassa, hiljaa hyvä tulee!