Työn ja vapaa-ajan yhdistäminen

Kun aamulla puhelimen herätyskello soi 5.30, ei tarvitse miettiä miten aikansa käyttää kun lapset illalla nukahtaa... Eilen olin jopa niin fiksu, että jo ennen ensimmäistä työvuoroa maltoin mennä heti lasten nukahdettua nukkumaan ja unta kertyi normaaliin työaamua vastaiseen yöhön verrattuna 1,5h enemmän! Mutta mikä siinä on, että aina tuntuu kuin se nukkuminenkin olisi jostain pois ja tässä tapauksessa nimenomaan siitä omasta harrastusajasta. Kädet syyhyäisi jatkamaan kesken olevia käsitöitä mutta silmät ja järki sanoo, että uni olisi paljon tärkeämpää. Näin jopa viime yönä unta villasukkien tekemisestä, ehkä tätä tautia sanotaan jo neuloosiksi?

Joka aamu ei kuitenkaan mennä töihin, vaan laitetaan mies yksin kauppaan ja touhutaan me muut mieluummin ulkona. Eräänä aamuna käytiin hurjastelemassa hiekkamäkeä pitkin, tässä oli joskus leikkikenttä mutta nyt on vain hiekkainen mäki jäljellä. Vaihteleva maasto on hyvää harjoitusta tasapainolle ja pyörän hallintataidolle.

Ostin lapsille fb:n kirpparilta Manymonthsin luomupuuvillaiset kypärälakit ja on ihan tosi hyvä kypärän alla! Ja ihan vahingossa toinen on lähes täysin samanvärinen esikoisen puvun vetoketjun sekä vuoren kanssa, joten tyylipisteetkin mätsäävistä tuotteista kerätty samalla. Taas kysyn itseltäni, että miksi en keksinyt tätä aikaisemmin vaan tungin kypärän alle trikoiset lörppäpipot, jotka kypärän alle yhdistettynä aikaansaivat vain hikoilevat päät ja huonosti asettuvan kypärän.

Meidän toinen lähileikkipuisto uusittiin tänä kesänä ja siellä on nyt viihdytty muutoksen jälkeen hyvin. Ennen sieltä puuttui kokonaan liukumäki ja puisto oli hyvin pimeä, kuin metsän keskelle olisi vain nakattu muutama lasten leikkiväline. Nyt se on valoisampi ja avarampi, mutta valitettavasti monesti hyvin hiljainen. Taitavat omakotitaloalueen lapset leikkiä mieluummin omilla pihoillaan leikkipuistojen sijaan.

Omalla pihalla on levitelty multakasaa (myös pikkuveljen päälle...) ja aloiteltu syyspuuhat haravoinnin merkeissä. Lapsia seuratessa on jännää huomata luontaiset erot toimintatavoissa. Siinä missä esikoinen pysyy aina seisoma-asennossa touhuamassa ja kovasti häärimässä, syventyy kuopus herkemmin rauhallisemmin istumaan ja touhuten tarkkailee menoa.

Kuopuksen lempipuuhaa pihalla on keinuminen sekä leikkimökissä ruuan laittaminen. Meillä ei sääntöjä hiekan kuskaamisesta ole ja lapset ovat saaneet rauhassa tuoda myös hiekkaa ruokaleikkeihinsä. Jos ei ulkona saa sotkea, niin missä sitten ja liiat säännöt sekä kiellot ovat vain ahdistavia. Kun sisällä joutuu monesti kieltämään ja rauhoittamaan menoa, on itsellenikin rentouttavampaa, että ulkona saa touhuta vapaammin.

Esikoinen tuli kädestä pitäen hakemaan, että hänestä täytyy ottaa tässä kuva. Istui useammassa kohdassa maahan kaadetun lipputangon päällä ja käänsi aina kasvot poispäin tässä samassa asennossa. Hänestä on tullut tarkka valitsemaan itse kuvauspaikka, äidin valitsema tausta ei aina enää kelpaa. Joskus paikka on vähän hakusessa ja kuuluu vain muminaa "ei ei ei" ja sopivan paikan löytyessä iloinen "Siinä!". Ja kun hyvä paikka löytyy, niin haluaa myös poseerata valitsemallaan tavalla ja odottaa (tosin vain hetken), että saan otettua kuvan. Villervallan fleecetakki on ihana kevään alelöytö Metsolasta ja esikoisellekin niin rakas, että menisi varmasti nukkumaankin se päällään, jos vain saisi. Tähtikumpparit on toinen suuri rakkaus, mutta valitettavasti niissä on potkupyöräilyn jäljiltä reiät molemmissa kärjissä, joten vedenpitävyys on hävinnyt aikaa sitten.

Viikonloppu kuluu työn merkeissä, joten villasukat saavat nyt hetken kutoutua vain unissa ja yritän kovasti panostaa nukkumiseen.