Metsässä aamuin illoin

Mitkä tehopäivät takana, tältä viikonlopulta ei ole touhua puuttunut! Perjantaina olin aamun töissä ja illalla haettiin polttopuut talvea varten. Kivaa hyötyliikuntaa ja ihana jo fiilistellä talven pakkasia sekä leivinuunin tuomaa lämpöä. Lauantai-päivä vietettiin myyntipuuhissa Suurkirpparilla ja illalla jatkettiin taas pihan laittoa. Näin ensimmäisen talossa asutun kesän jälkeen on huomannut, mitä pihalta kaipaa ja mikä siellä on turhaa, joten kukkapenkkejä on hävitetty ja tontin reunusta siistitty. Tänään vietettiin rauhallisempaa lepopäivää ja päivä pyhitettiin metsäseikkailuille.

Aamun pyöräretkellä huomattiin kuinka lähimetsän mättäät oli aivan punaisenaan puolukkaa ja ei tietenkään mitään keräysastiaa mukana! Ei siis auttanut kuin kävellä vain ohi ja luvata itsellensä tulla illalla uudestaan paremmalla varustuksella. Potkupyörä isommalle ja kantoreppu pienemmälle on paras vaihtoehto tällaiselle lenkille, rattaiden kanssa ei tuonne olisi ollut asiaa. Kuopus oli todella väsynyt ja metsän hiljaisuus alkoi jo tässä vaiheessa tehdä tehtäväänsä...

Ja sinnehän se sitten nukahti, tässä ollaan jo melkein kotona. Onneksi wompatissa on kiinteä unituki, koska muuten se ei olisi varmasti ollut matkassa. Hupun sai hyvin nukkuvalle tueksi ja reilu takakenoinen pään asento muuttui tuetummaksi. Yritin houkutella unista lasta nojaamaan selkääni vasten, mutta laihoin tuloksin. Tämä oli kai hänen mielestään se mukavampi vaihtoehto...

Esikoinen potkupyöräili useamman kilometrin lenkin aamulla, en olisi ikinä uskonut, että jaksaa niin pitkän matkan kulkea. Syli oli koko ajan lepovaihtoehtona, mutta pitkään sai odottaa ennen kuin väsy iski ja sylipyyntö tuli.

Nukkuva kuopus takana ja lohtua pienen kaatumisen jälkeen hakeva esikoinen sylissä, painoa lapsilla yhteensä n. 25kg. Tasapainottavat toisiaan tällä tavoin ja kantaminen on yllättävän helppoa. Kantoväline edessä kannettavalla helpottaisi kummasti, mutta hyvin menee näinkin lyhyen matkaa kunnes lohdun tarve on täytetty.

Illalla lähdettiin uusi reissu ja haettiin ensimmäinen satsi marjoja. Mies keräsi puolukoita, minä mustikoita ja esikoinen samaan kippoon puolukoita. Kuopuksen keskittyessä marjojen syöntiin, oli esikoinen mieluummin apuna marjojen poiminnassa. Puolukoista keitin jo vispipuuroa ja samalla reissulla kerätyt mustikat päätyivät piparipohjaiseen mustikkapiirakkaan sekä iltapalarahkaan. On ne vain niin hyviä!

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana taisi kuopus ajatella, ja pysytteli mieluummin polkujen lähettyvillä kuin seurasi meitä pidemmälle.

Ja taas mennään! Kyllä maistui iltapala koko porukalle päivän ulkoilujen jälkeen, ainoa harmi taisi lapsille olla kun ei sisällä paljon leikkiä tänään ehditty. Mutta vielä tulee sadepäiviä, nyt nautitaan syksyn ensihetkistä.