Kuin paita ja peppu

 

Tänään olikin erityisen kiva päivä, kun aamupäivä vietettiin hoplopissa ja illalla leikittiin pihalla pyöräretken päätteeksi. Niin kaunis syksyinen ilma ilman viime päivien vesikuuroja ja kovaa tuulta, näitä lisää! Noita pieniä seuratessa ei voi kuin todeta, että vaikka pieni ikäero voi olla vanhemmille raskas, on se varmasti lapsille myös suuri rikkaus. Vaikka joskus varmasti harmittaakin jakaa vanhempien huomio, harvoin on kuitenkaan näkynyt mustasukkaisuutta. Monesti ne harmit ja lohdun tarpeet vain sattuvat yhtä aikaa ja silloin on vain mietittävä äkkiä, kuinka napata toinen syliin kun toisessa kainalossa on jo yksi lapsi.

Kun kuopus syntyi, oli esikoinen muutamaa päivää vaille 1v 2kk. Ihan pieni itsekin vielä ja jo isoveli. Ensimmäinen puoli vuotta meni nopeasti, mutta päivä kerrallaan. Jottei arki olisi käynyt liian tylsäksi, myimme silloisen rivitalokotimme ja muutimme uuteen kotiin ennen kuin kuopus oli täyttänyt 6kk. Pesänrakennusvietti taisi siis vaivata vielä synnytyksen jälkeenkin... Seuraava puolivuotinen oli jo helpompi, arkeen alkoi tulla rytmiä ja päivä päivältä pojista oli enemmän seuraa toisilleen. Nyt kun kuopus on pian 1,5-vuotias ja esikoinen 2,5v., alkaa välillä tulla jo olo kuin kolmannella pyörällä. Lapsista on kasvanut kiinteä parivaljakko, parhaat ystävät, jotka jakavat niin nukkumahuoneen, lelut kuin eväätkin. Esikoinen huolehtii, että kuopuskin saa omansa, ilman ei saa jäädä.

Pieni ja iso <3 Aina ei pysy kamera vauhdissa mukana kun kaksikon touhuja yrittää kuvata, vauhti kun on melkoinen ja tilanteet on sekunnissa muuttuneet. Kaksosiksikin heitä on luultu, kokoero tasoittuu pikkuhiljaa. 

Esikoisen hurjastellessa potkupyörällään, matkasi kuopus taas iltalenkin repussa. Herkästi palelevalle lapselle ehdottomasti parempi paikka kuin vaunut ja pysytään huomattavasti paremmin esikoisen vauhdissa mukana kuin tuplarattailla. Kuopusta reppuun asetellessa peilin edessä täytyi kyllä todeta, että jonnekin se minun pieni vauvani on hävinnyt ja tilalle on todellakin tullut taapero. Edessä kantaessa hän tuntuu vielä kovin pienelle ja liinaan käpertyessään tuntuu kuin kantaisi edelleen sitä puolivuotiasta.

Hippaleikin päätteeksi heittäydyttiin maahan makaamaan ja nauramaan, kivaa oli! Arki kahden lapsen kanssa on vauhdikasta ja niitä kuuluisia Vaiheitakin kaksinverroin. Tällä hetkellä meillä asuu yksi uhmaikäinen ja yksi hampaita tekevä, joten elämä todellakin on välillä vuoristorata-ajelu ylä- ja alamäkineen. On toisaalta hauska huomata, että vaikka lapset ovatkin monessa asiassa hyvin erilaisia keskenään, niin suuttumisnopeus on kyllä yhtä nopea!