Syksy saapuu kotiin

Ulkona on jo syksyn tuntua, pihlajanmarjat alkavat punertua ja omenat alkavat odotella poimijaansa. Syksyn myötä saapui myös innostus sisustamiseen, joka on kesän ajan viettänyt todellista hiljaiseloa. Keinutuoli sai ylleen taljan ja kaverikseen villaviltin, lampun siirsin valoksi huoneen toiselta nurkalta. Ei mitään uutta hankintaa, mutta uudelleensijoitettuna tuo uuden tuntua.

Makuuhuonetta kesän ajan piristänyt raitapeitto sai muuttaa takaisin kaappiin odottamaan ensi kesää ja vanha harmaa peitto tilalle. Vaikka tyynyt ja matto ovatkin olleet samat, on harmaan kanssa yhdisteltynä huone huomattavasti rauhallisempi. Haluaisin sisustaa värikkäästi, inspiraationa voisin käyttää vaikka Peppi Pitkätossun Huvikumpua mutta sitten kuitenkin lopulta rauhallisempi tyyli tuntuu enemmän omalle. Rottinkiarkku on aarrearkkuni, täynnä käsityölankoja, ontelokuteita ja trikookuteita. Lapset eivät ole vielä keksineet miten helpon lukon aukaista, sitä päivää odotellessa...

Edellisessä postauksessa mainitsemieni lasipurkkien lisäksi myös erilaiset lasimaljakot ja pienet purkit sekä kipot ovat heikkouksia kirppareilla. Pieni maljakko ja lasikulho ovat myös kirppareilta muutamalla eurolla kesän aikana löytyneitä. Maljakon ostin virkkuukoukuille säilytyspaikaksi, mutta nyt kun suurin osa koukuista on kiinni keskeneräisissä töissä (kyllä, niitä on liikaa, sekä koukkuja että keskeneräisiä...), niin maljakko saa odotella hyllyllä muiden lempiesineiden kanssa.

Ja loppuun sitä realismia, mitä kuvien ottaminen meillä todellisuudessa on suurimman osan ajasta... Monesti ihailen blogeja, joissa päivästä toiseen esitellään kauniita paloja kodeista ja yritän muistuttaa itselleni, kuinka helppoa kuvista on rajata ne ei-toivotut asiat pois. Helpointa kuvaaminen on siivouspäivänä, eli liian harvoin ja silloinkin kuvat kannattaa ottaa mielellään viimeistään minuutti sen jälkeen kun imuri on hävinnyt huoneesta. Jos myöhästyy tästä, voi ennen kuvien ottamista siirtää pois huoneeseen ilmestyneet pallot, päältäajettavat traktorit, nostaa tyynyt takaisin sohvalle ja siirtää sohvapöytänä toimivan arkun takaisin paikoilleen... Esikoinen oli aivan innoissaan taljan paluusta ja ehdin ottaa yhden kuvan ennen kuin tilanne näyttikin sitten jo tältä:

 "En minä ole täällä, ota vain kuva, ei kukaan huomaa...". Nooh, lämmittäähän talja näinkin ja pitäähän kodin kestää leikit. Ja sainhan minä kuitenkin sen yhden kuvan muistoksi siitä, kuinka meillä joskus oli siistiä...