Kantaminen arjessa

Monesti kuulee puhuttavan, että lasten kantamiseen liinassa tai repussa liittyisi jotain ideologiaa tai se olisi vain hippihörhöjen viherpiipertäjien puuhaa. Meillä se on käytännön ratkaisu, jota ilman en olisi vauva-arjesta selvinnyt. Kuopus kulki ensimmäiset elinkuukautensa liinassa monta tuntia päivässä, osin omasta toiveestaan kun ei uni missään muualla tullut, mutta suurelta osin se oli ihan käytännön ratkaisu. Kun perheessä oli kaksi alle 1.5-vuotiasta, joista molemmilla suuri äidin tarve, ei ollut enää samalla lailla mahdollisuutta nukuttaa vauvaa sylissä kuin esikoisen vauva-aikana. Kantaminen on muuttunut lasten kasvaessa, mutta loppua ei ole näkyvissä. Meillä kantamisen ideologia taitaa olla vapaus liikkua ja touhuta lasten kanssa turvallisesti.

Kantaminen on vapautta leikata nurmikko kuopus selässä wompatissaan esikoisen pukatessa vieressä omaa leikkiruohonleikkuriaan.

Kantaminen on yhteisiä retkiä aina sinne, minne nenä näyttää välittämättä portaista, vaikeasta maastosta tai ahtaista oviaukoista.

 Kantaminen on ihania paljaita varpaita <3

Kantaminen on mahdollisuus esikoiselle turvallisiin vesileikkeihin ja äidille vapaat kädet vahtia vedessä leikkijää.

Kantaminen on eväsretki järven rannalla, eikä tummaa reppua tarvitse hiekalta varjella. Reppu kuuluu käyttöön, sinne missä muksutkin on!