Oma lippapiponi on ollut lähes jokapäiväinen asuste, joten lapsille oli tehtävä omansa tottakai. Samalla mallilla en saanut lippaa onnistumaan millään pienemmässä koossa, vaan lippa kiemurteli todella pahasti. Lipat näissä omasta päästä tehtynä, mutta pienempään lakkiin se ei siltikään onnistunut kunnolla. Sama idea, sama lanka, sama koukku mutta silti lippa on jotenkin löysä. Ajattelin kokeilla tärkkäystä, jos se toisi kaivattua jämäkkyyttä.
Esikoisen pipo, jossa purkamisen vuoksi lanka loppui kesken ja lipan jouduin tekemään eri värillä. Ihan hauska näinkin, mutta täytyy ehkä kokeilla tehdä hieman erilainen yksivärisenä.
En tiedä miksi, mutta kuopuksen pipo tuo mieleen aina sorsan. Varsinkin päässä tuo lippa on ihan kuin sorsan nokka! Vihreä väri langassa on aivan ihana, oikein vanhahtava vihreä. Jopa minä, joka en yleensä vihreästä tykkää, olen aivan ihastunut tähän.
Molempien pipojen päällisosa
Virkatun lätsän ohjeella, lippa omasta päästä n. miljoonaan kertaan testattuna ja purettuna.... Yksi projekti olisi kokeilla tehdä lippapipo kankaasta, kaavakin löytyisi jo, joten seuraava osoite siis kangaskauppa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti